Ollin Pov:
Herään siihen kun Rilla nuolee naamaani. "Mees ny siitä" Hätistän koiraa pois jotta tuo ei herätä poikaystävääni joka nukkuu vielä sikeästi kainalossani pitäen päätään rintakehälläni. Tänään olisi mun kotiinlähdön aika. Pitää mennä Ouluun kattomaan onko talo edes vielä pystyssä. Tultiin kolme päivää sitten rundilta himaan ja sen kolmepäivää olen ollut Aleksin luona loisimassa. Katson vieressä nukkuvaa poikaystävääni. Miten joku voi olla noin söpö nukkuessaan. Se näyttää vähän hassulta noilla uusilla blondeilla hiuksilla mutta mä tykkään niistä ihan super paljon. Niinku kyllä koko miehestä että ei siinä. Havahdun ajatuksistani kun tunnen liikettä vieressäni. Käännyn niin että näen tuon söpöliinin kasvot. "Huomenta muru." Toivotan pussaten tuota nenänpäähän. Tuo nyrpistää nenäänsä, siristää silmiänsä ja kääntyy selkä minuun päin. "Viel viis minuuttia pliis". "Pönttö, sä oot nukkunu koht 12 tuntia" naurahdan. "No mutta ku väsyää" Tuo mutisee vastaukseksi. "Sen aikaa saat nukkua että teen meille aamupalaa, okei?" Kysyn kurkaten tuon olan yli. "Mm..." Saan vain vastaukseksi, pussaan tuon poskea ja otan koiran jalkopäästä syliini. Lähden talsimaan kohti keittiötä ja matkalla suljen makuuhuoneen oven jotta tuo maastonakki ei mene herättämään Aleksia. Hyvä asia Aleksin rivitaloasunnossa on, että siinä on aidattu takapiha joten jos aamulla ei huvita lähteä Rillan kanssa lenkille, sen voi päästää takapihalle riehumaan. Tänään on juuri sellainen aamu, joten avaan takaoven ja päästän Rillan ulos. Siirryn olohuoneen poikki keittiöön ja kurkkaan jääkaappiin. Se on aika tyhjä, mutta kyllä sieltä aamupalalle aineksia löytyy. Otan leipätarvikkeet jääkaapista ja rupean tekemään leipiä minulle ja Aleksille. Sen jälkeen otan kanamunakennon pöydältä ja sieltä neljä kanamunaa. Niitä paistaessa kuulen makuuhuoneen oven avautuvan ja menevän kiinni. Pian tunnen kädet ympärilläni ja pään painautuvan yläselkääni vasten. "Huomenta muru" Käännyn ympäri ja pussaan Aleksia otsaan. Hän ei vastaa mitään vaan nostaa kasvojaan niin että hän voi painaa pusun huulilleni. "huomenta" Saan vastaukseksi pusun jälkeen. hän painaa päänsä rintakehääni ja tiukentaa otettaan ympärilläni. "Onks sun pakko mennä" Kuulen hiljaisen äänen. "Muru, me puhuttiin tästä jo eilen. Mun on pakko mennä sinne, kattoo et kaikki on kondiksessa ja muutenkin. Se tekee meillekki ihan hyvää että ei olla 24/7 yhessä. Ollaan just oltu rundilla kolme kuukautta. Parinpäivän oma-aika tekee ihan hyvää" Kerron silitellessäni hänen selkäänsä. "Mm... Mulla tulee vaa ihan hirvee ikävä sua" Aleksi nostaa taas katseensa minuun. Painan pusun tuon huulille ja otsani tuon omaa vasten "Niin mullaki sua. Mut se viikko menee nopeesti" vakuutan. "Mm..." Aleksi mutisee ja lähtee johonkin. Käännyn katsomaan kanamunia vain todetakseni että ne paloivat. Heitän ne roskiin ja rupean tekemään uusia kun Aleksi tulee takaisin ja istuu saarekkeen ääreen. "Tossa" Annan tuolle leipälautasen jossa on kaksi leipää. "Kiitos" Tuo kiittää ja rupeaa mutustelemaan leipiä. "Mun juna lähtee parin tunnin päästä. Voitais mennä kävellen ni Rillaki pääsee lenkille" Totean Aleksille hellaa sammuttaessani. "Joo" hän vastaa ja ottaa uuden haukun leivästään. Syötyämme siivosimme keittiön yhdessä, Aleksi päästi Rillan takaisin sisälle ja sitten linnotuimme sohvalle katsomaan uutta sarjaa jonka aloitimme. Pian se parituntia olikin kulunut joten olisi meidän aika tehdä lähtöä juna-asemalle. "Onks sulla nyt kaikki" Aleksi kysyi haikeana ovelta Rillan fleksi kädessään. "Eiköhän, saan ne sitte viikon päästä jos jotain jäi."
Aleksin pov:
Astumme ulkoilmaan ja lähdemme käsikädessä kulkemaan kohti juna-asemaa. Tää on hirvein vaihe kaukosuhteessa. Kun toinen joutuu lähtemään. Juttelemme matkalla ja vähän liian nopeasti olemmekin juna-asemalla. Onneksi ei tarvitse enää hyvästellä missää puskassa. Sitäkin on tullut tehtyä silloin, kun meidän suhde ei ollut vielä julkinen. Mutta nyt on ja hyvä niin, mä en olisi pystynyt piilottelemaan mun ja Ollin juttua kauempaa mitä piti. "Onks toi sun juna" Kysyn Ollilta osoittaen junaa joka odottaa jo valmiiksi laiturilla. "kyl se taitaa olla se" Olli sanoo haikeana ja kääntyy minuun päin. Hyppään tuon kaulaan, niin että hän jopa vähän horjahtaa. "Se viikko menee nopeesti, okei" Olli vakuuttelee "Jooh... Ja niinku sä sanoit, tää tekee meille ihan hyvää" Totean irrottautuen halista jotta voin katsoa Ollia silmiin. Pussailemme ja halailemme siinä tovin ennekuin Ollin on pakko nousta junaan, jotta ei myöhästyisi. "Heippa muru, rakastan sua" Vilkutan Ollille. Saan vilkutuksen ja lentosuukon takaisin ja kun nään että Olli istuu paikoilleen, lähden kävelemään takaisin kotiin. Kotiin päästyäni päästän Rillan irti, annan sille ruokaa ja vähän rapsutuksia ennekuin marssin vessan kautta makuuhuoneeseen hakemaan läppäriäni. Makkarissa huomaan sängyllä Ollin jättämän yllätyksen. Hänen hupparinsa ja lempisuklaatani. Hymyilen niille ja sille, miten ihana Olli on. Hyppään sängylle, otan Ollin hupparin ja tuoksuttelen sitä. Että mä rakastan sitä miestä.
