Aamu

7. Idiootti isolla i:llä

Anton (KOLME KUUKAUTTA MYÖHEMMIN)

Tuijotin tuttua taloa. Tuijotin sitä ja odotin että ovi avautuisi. Aamu juoksisi suu hymyssä luokseni ja halaisi minua. Hän sanoisi jotain mikä saisi minut nauramaan, hän suutelisi minua ja minä tuntisin oloni hyväksi. Olisin onnellinen. Me olisimme onnellisia.

Minä odotin, ja odotin mutta turhaan.

Kaikki oli muuttunut. Talon ympärillä oleva nurmikko oli kasvanut korkeaksi. Se rehotti hoitamattomana kuin talo olisi ollut tyhjillään vuosikausia. Hämähäkit olivat ottaneet valtaansa ikkunanpielet ja kutoneet verkkojaan kaikkiin mahdollisiin osiin. Tieltä tuulen mukana lennellyt asfalttipöly oli värjännyt talon sivustaa harmaaksi.

Tonin auto, se kuuluisa Ford Mustang nökötti yksinään pihatiellä. Tuuli oli lennättänyt sen päälle roskia, saaden sen näyttämään hylätyltä auton romulta.

Näin sieluni silmin kuinka Toni pesi auton virheetöntä maalipintaa. Kuulin hänen äänensä, kun hän selitti minulle kuinka tärkeää oli pitää autosta hyvää huolta.

Kyynel vieri poskeani pitkin. Minulla oli ikävä Aamua, minulla oli ikävä Tonia. Kuinka toivoinkaan, että olisin herännyt ja todennut kaiken tämän olevan vain pahaa unta.

Kuinka halusinkaan kääntää aikaa ja palata siihen hetkeen kun kaikki oli kunnossa. Halusin vain korjata kaiken, mutta nyt oli liian myöhäistä.

Oven lukon napsahdus sai minut nostamaan katseeni ja tuntemaan pienen toivon kipinän että näkisin Aamun. Mutta heti kun silmäni osuivat Rasmuksen tuttuihin kasvoihin vaivuin takaisin epätoivoon.

Rasmus tuijotti minua hetken aikaa vaivaantuneena. Hän ei tiennyt mitä sanoa, enkä minäkään tiennyt. Emme olleet nähneet pitkään aikaan.

Hänen hiuksensa oli pitkät, ulottuivat hartioille asti. Kasvot olivat pyöristyneet hieman, mutta hänen katseensa oli yhtä terävä ja piikikäs kuin aina ennenkin.

- Hei, Rasmus sanoi jäykästi, saaden minut vain nyökkäämään, - tulin tänne joksikin aikaa pitämään talosta huolta, hän selitti katsellen ympärilleen haikeana.

- Miten Toni voi?

- Hyvin tilanteeseen nähden. Hän toipuu hyvin leikkauksesta. Hän on vain turhautunut kun pitää ottaa rauhallisesti, Rasmus naurahti työntäen kätensä farkkujensa taskuihin.

Tiesin, että Tonille oli tehty ohitusleikkaus. Hänen sydänkohtauksensa oli johtunut sepelvaltimotaudista, joka oli tukkinut hänen verisuoniaan jo vuosien ajan.

Päästyään sairaalasta hän oli vuokrannut asunnon Tampereelta, jääden lähelle kuntoutuskeskusta jossa hän kävi. Aamu oli tietysti jäänyt isänsä luokse auttamaan tätä.

- Aikooko hän tulla tänne takaisin? kysyin varovaisesti.

- Joo sitten kun hän on täysin toipunut. Asun tosiaan täällä ja maksan hänelle vuokraa niin hän saa vähän lisätuloja nyt kun hän ei voi tehdä hetkeen töitäkään.

- Se on hyvä juttu, totesin.

- Haluatko kahvia? Keitin juuri ja siitä riittää kyllä myös sullekin.

- Kai minä yhden kupillisen voisin juoda, mutisin vaikka oikeasti halusin kieltäytyä.

Kävelin talon sisälle sydän pamppaillen rinnassani epämääräiseen tahtiin. Minusta tuntui tunkeilijalta, koska tiesin ettei Aamu ja Toni olleet siellä. Kaikki huonekalut ja tavarat olivat samoilla paikoilla ihan kuin he vain olisivat lähteneet lomalle ja palaisivat kohta takaisin.

Seurasin Rasmusta keittiöön, jossa odotti tuoretta kahvia ja voileipätarvikkeet.

Istahdin pöydän ääreen ja otin vastaan täyden mukin kahvia jonka Rasmus ojensi minulle.