Love Of Mine 2 // BC One Shots [Olli & Aleksi] [VALMIS] ✔️

Muistot (2/2)

Aleksi:

Heräsin ihan järkyttävään oloon, ilmeisesti olin päätyny treenikselle, avasin silmät ja Olli istu mun edessä.

Aika nopeesti tuli ämpärille käyttöä, oli nimittäin vähän huono olo.

"Sinne vaan.." Olli sanoi ja piti ämpäriä mun edessä
"Hyi hitto.." mun suusta pääsi

"Huomentapäivää.." Joonas sanoi ja istu säkkituoliin
"Kun jaksat niin avaa vähä tätä juttua.." Joel sanoi
"Uumm.." mumisin ja tyhjensin uudestaan mun vatsaa
"Iha rauhassa, ei oo kiirettä.." Olli sanoi

"Ei ehkä ihan vielä särkylääkettä, mut tos on vettä.." Niko sanoi
"Kiitti.." sanoin ja painoin pään sohvan käsinojalle

Olin siis niin töttöröö että pystyin vaan olemaan pitkällään, muistot palas taas mieleen ja kyyneleet alko valua

"Jos sä lopetit tyhjennyksen niin tuun sun viereen.." Olli sanoi, nousi lattialta ja istu mun pää puolelle ja silitti mun päätä
"Haluutko kertoo jotaki sun kavereista?" Olli jatkoi

"Ne oli ihan parhaita, me valmistuttiin samaan aikaan jaja.." aloitin
"Nyt mä en sit enää nää niitä.." nyyhkytin
"Sulla oli joku syy tuntee ne ja niillä sut.." Joonas sanoi
"Asta, Tomi, Krisse ja Jere.." huokaisin
"Se sattuu nyt, mut ne kattoo sua tuolta ylhäältä, muista se.." Joel sanoi
"Asta ja Tomi oli yhdessä, Krisse ja Jere oli yhdessä.." jatkoin
"Vaikka sä et nää niitä, muistot kulkee aina mukana.." Olli sanoi

Olli:

Aleksi oli just kertonu sen kavereista enemmän, tuossa tuo makasi edelleen sohvalla ja koitti selvitä olonsa kanssa.

"Tota treenit tais olla tässä, tosin ne ei koskaan ees alkanu, mut luulen et vien tän nyt himaan.." sanoin
"Stemii Allu, soittakaa jos tulee jotaki.." Tommi sanoi
"Olli, laita koodia myöhemmin et mikä on meno.." Niko huikkasi
"Kunhan nyt ees päästään lähtemään.." sanoin
"Auta mua vähän ja kävele ite, mä oon tässä.." sanoin Aleksille jonka jalat meni vähän miten sattuu.

Meni hetki että sain Aleksin jaloilleen ja autolle, nyt ymmärsin miks tuo heitti mulle auton avaimet. Meni yllättävän kauan päästä kotiin, mutta kun sinne lopulta päästiin Aleksi hautautu sohvalle ja alko selata puhelintaan, näin parhaaksi vaan kaapata Aleksi mun haliin ja olla sen tukena.

"Kato mitä rämäpäitä oltiin.." Aleksi sanoi ja näytti mulle kuvia sen kavereista
"Kato miten mä ja Krisse oltiin söpöjä.." Aleksi jatkoi
"Kun oli bileet, sillo juhlittiin.." Aleksi sanoi
"Bilehirmut.." naurahdin, näin kyyneiden alkavan valua Aleksin silmistä, tiukensin mun otetta ja vaan olin siinä.

"Itke vaan, jos siltä tuntuu, en lähe mihinkään.." sanoin
"Mulla on ikävä mun kavereita.." Aleksi sanoi väsyneenä
"Ja on vielä pitkään, mut ne kattoo sua tuolta jostain ja kattoo että sä pärjäät.." sanoin

Aleksi alko nuokkua enemmän mua vasten, välillä kuulu pieni nyyhkäisy joka pian vaihtui hiljaiseen tuhinaan.

Jossain kohtaa Aleksi nukahtikin mun syliin, kannoin sen makkariin ja peittelin tuon ja annoin pusun otsaan.

"Nyt nuku sun olos pois, huomenna asiat on taas vähän kirkkaammat.." sanoin hiljaa
"Olli, älä mee pois.." Aleksi sanoi hiljaa
"En mee, istun tässä.. Haen vaan mun läppärin.." sanoin ja palasin nopeesti takaisin.

Aleksi painautu mun kylkeen kiinni, samalla kun selaisin läppärillä silitin Aleksin selkää ja hyräilin hiljaa jotakin biisiä mikä vaan tuli mieleen. Välillä vilkaisin viereen ja tarkistin että kaikki oli ok.

Aika nopeesti kyllästyin ja pistin läppärin pois ja asetuin pitkälleen ja vedin mun rakkaan lähemmäs. Tällä hetkellä kaikki mitä Aleksi tarvitsi oli minä ja mun läheisyys, ystävän tai ystävien menetys sattuu aina. Meitä oli monta jotka tarvittaessa kuunteli ja vaan oli vieressä.

Nyt Aleksi saisi rauhassa nukkua krapulansa pois ja myöhemmin purkaa lisää oloansa jos siltä tuntui, pysyisin tässä enkä ollu lähdössä mihinkään.

... ... ...

Erilainen tarina, erilainen loppu! </3

565 sanaa!

Sellanen sitte, pari seuraavaa onki sitte vähän dramaattisempia, huolta ja surua luvassa </3 :(