Love Of Mine 2 // BC One Shots [Olli & Aleksi] [VALMIS] ✔️

Älä jätä meitä (2/5)

Olli:

Vielä samalla viikolla Aleksin hoidot alko ja joka kerta olin mukana, paitsi sillon kun otettiin uusia kuvia.

"Ja taas mennään.." Aleksi sanoi ja lähti hoitajan mukaan, selasin ajan kuluks somea, mut eipä siellä mitään uutta ollu.

Bändin kohdalla oli hommat seis, niin kauan kun oli tarvetta, faneille annettiin sellanen epämäärän tiedote, jotkut otti sen hyvin toiset taas tuntu repivän niiden pelihousut. Mitä se kellekkään kuulu jos asiat oli taas vähän huonosti, ei meidän tarvinnu kaikkee kertoo.

"Vihaan tätä huonoo olo.." Aleksi sanoi kun istu kotona vessassa seinää vasten
"Ei tätä oo kiva kattoo, mut tää loppuu kyllä.." sanoin ja halasin tuota
"Mä haluun et tää loppuu, emmä jaksa kauaa.." Aleksi sanoi ja oksensi jälleen

Aleksi oli äärettömän väsyny hoidoista ja saatto nukkua pitkiä aikoja yhteen menoon. Onneks nyt ei ollu tarvetta millekkään kovin vahvalle särkylääkkeelle, miedot riitti hyvin.

Nopeesti myös pahoinvointi saatiin osittain kuriin ettei joka kerta hoitojen jälkeen tarvinnu etsiä lähintä vessaa, kokonaan ei siitäkään päästy.

Ihan helpolla ei todellakaan päästy, hoidot oli just saatu kunnolla käyntiin kun Aleksille nous äärettömän kova kuume, se valitti ja pyöri sängyssä. Myös jätkät huolestu aika lailla kun kerroin niille.

Niko oli ainoa joka uskalsi ottaa riskin ja tuli käymään, tosin Joonas saatto tulla myös kipeeks tän visiitin seurauksena.

"Ei hitto, tuliks tää niistä hoidoista?" Niko kysyi
"Mä en tiiä, Allu vaan aamulla täris ja voi huonosti.." sanoin
"Eiks sairaala ois tässä kohtaa paras paikka, varmaa se kasvain tykkää hirveesti tästä.." Niko sanoi
"Ehkä oot oikeessa, Allu rakas jos kuulet vien sut sairaalaan.." kuiskasin Aleksille, tiedä sitte kuuliko tuo.

Nopeesti oltiin sairaalassa ja Aleksi kytkettiin vaikka mihin vempaimiin, istuin toimettomana ja hiljaa tuon vieressä, aika nopeesti kävi ilmi että sen tulehdusarvot kaiken muun lisäks huiteli pilvissä.

"Kyllä Allu toipuu, se on vahva.." Niko sanoi ennen kuin lähti. No ainakin mun rakas sai nyt hoitoa ja lääkkeitä.

Vähän myöhemmin taisin nukkua hetken, havahduin kun hoitaja kävi huoneessa tarkistuksella.

"Nyt et luovuta.." toistelin hiljaa Aleksin sängyn vieressä
"Ollii.." kuului aina välillä, raukka puhui unissaan ja kuumehoureissa
"Mä oon tässä, enkä oo menossa minnekkään.." sanoin

"Moi, voiko tulla?" kuului, Tommi oli tullut käymään
"Joo, paina puuta.." sanoin
"Onks mitään uutta?" Tommi kysyi
"Ei vielä, tulehdusarvot laskee niin hitaasti.." sanoin
"Voi little man, taistele.." Tommi sanoi

Istuttiin pitkään hiljaa huoneessa, ainoa ääni oli laitteista lähtevät äänet, mitkä seuras Aleksia.

"Soita tai laita viestiä jos jotain tapahtuu, ollaan muiden kaa treeniksellä.." Tommi sanoi
"Joo, kyllä muutki voi tulla.." sanoin
"Tullaan pienissä porukoissa, mut kaikki tulee jossain vaiheessa.." Tommi sanoi
"Muuten oot sä millo viimeks syöny tai nukkunu?" Tommi kysyi

"Äsken nukuin, mut ei oo nälkä.." sanoin
"No sit joku tuo sulle jotaki kun tulee tänne.." Tommi sanoi
"Ei maistu.." sanoin hiljaa
"Sun on pakko syödä, et jaksa muuten.." Tommi sanoi
"Joojoo.." vastasin, tässä kohtaa Tommi sanoi heipat ja lähti, olin taas kaksin Aleksin kanssa.

Muutamassa päivässä Aleksin kunto romahti ja se jouduttiin laittamaan lääkeuneen ja hengityskoneeseen, että sen keho sai levätä. Olin tietenkin huolissani, muiden jätkien tavoin. Ei tän näin pitäny mennä!

"Allu rakas, älä jätä mua.." sanoin hiljaa
"Olli, Ale on vahva, ei se sua jätä.." kuului kun Joel tuli mun taakse ja tarttu olkapäästä kiinni
"Taistele Ale, niin moni tarttee sua.." Joel sanoi
"Mä tartteen sua, älä jätä.." sanoin, tunsin edelleen vahvat kädet mun olkapäällä.

Päivät kului, jokapäivä jätkät kävi kattoo Aleksia ja päästi mut käymään kotona, suihkussa ja vaihtamassa puhdasta päälle.

Nyt olin taas kotona ja ihan romahdus pisteessä, onneks Joonas oli tullu omin luvin sisälle ja nyt itkin sitä vasten.

"Aleksi ei saa kuolla, mä en haluu elää yksin.." itkin
"Ei Ale oo mihinkää lähössä, se on vahva ja taistelee.." Joonas sanoi ja halasi lujaa
"Mä on niin väsyny tähän.." sanoin hiljaa
"Nuku sit hetki, Niko soittaa jos tulee jotakin, enkä mä jätä sua yksin.." Joonas sanoi

Taisi mennä vaan hetki kun nukahdin sohvalle.

"Olli, Niko soitti! Ale on heränny.." kuulin unen läpi
"Aleksi? Ei hitto, täytyy päästä sairaalalle.." sanoin unisena
"Lähetään ihan just, kunhan heräät eka kunnolla.." Joonas sanoi

Niko:

Oltiin just saatu Olli vähäks aikaa huilaamaan, Joonas laitto viestin että Olli purki väsymystään ja lopulta nukahti.

Kukaan tuskin odotti että jotain tapahtuu, äkisti Aleksi alkoikin heräillä ja tuijotti mua lääkepöllyssä.

"Hitto pikkukaveri, venaa kutsun jonku poistaa ton putken.." sanoin, vaan hetki kun Aleksi hengitti ite
"Olli?" Aleksi sanoi hiljaa
"Tulossa Joonaksen kanssa, näätte kohta.." sanoin

"Mitä tapahtu?" Aleksi kysyi
"Sä olit tosi kipee ja tuotiin sut sairaalaan, oot nukkunu pari päivää ja nyt sit heräsit.." sanoin
"Onks tää sen kasvaimen syytä?" Aleksi kysyi
"Ei olla varmoja, mut lääkärit selvittää.." sanoin

Vaan lyhyt hetki kun Olli ja Aleksi halas ihan kunnolla, samalla vetäsin Joonaksen sivuhaliin.

"Mä luulin että menetin sut.." Olli sanoi
"Et sä musta niin helpolla pääse.." Aleksi sanoi
"Anteeks ku keskeytän, mut mitään uutta sen kasvaimen suhteen?" Joonas kysyi
"Kai tossa tipassa on jotain myrkkyjä menny, en tiiä.." Olli sanoi

"Vähä kummallinen olo.." Aleksi sanoi
"Johtuu varmaan siitä et nukuit pari päivää ja sit kiva määrä antibiootteja.." sanoin
"Varmaan sit niin.." Aleksi sanoi

Kun Aleksin kunto kohosi sen hoidot jatku näin sairaalasta käsin, jos tulee jotain häikkää, tosin ei tullu joten Aleksi pääsi kotiin, Ollin valvovan silmän alle

Aleksi:

Oli outoo olla kotona, mut silti ihan parasta. Huilasin pari päivää ennen seuraavaa hoitoa ja vaan nukuin.

Olli oli kokoajan oudon levoton, mut ymmärrän sen täysin, ei tää mitään kivaa ollu, täähän oli ihan perseestä jos totta puhutaan.

Istuin taas vessan lattialla ja voin huonosti, ei ihan niin paha olo mitä sillon joskus, mut silti ihan hirvee olo

"Tossa, koita juoda toi, rauhottaa vatsaa.." Olli sano ja anto mulle jonkun juoman, vähän meinas tulla takas mutta lopulta mun maha rauhottu sen verran että pääsin makkariin lojumaan.

"Onks jätkillä viimesin päivitys missä mennään?" kysyin
"Kohta on, mut älä sä siitä huoli, koita nukkua.." Olli sanoi

Nukuinkin aamuun asti enkä ees heränny Ollin kolinaan kun vasta aamulla, jotenkin outoo taas nukkua näinkin sikeesti ja pitkään.

... ... ...

Semmonen tähän väliin, jännitys tiivistyy ;)

980 sanaa!

Tälle vähän jatkoo, huomenna lisää! <3

Voi nyt saatana, en ookkaa hetkee nauranu niin paljon kun kattoessa uusinta BC vlogia, Allu ja Olli ettii uutta bändiä! Kuka ottaa kopin? :D