Love Of Mine 2 // BC One Shots [Olli & Aleksi] [VALMIS] ✔️

Voimaton (4/5) ⚠️

Joonas:

Olli kävi todella kovaa kamppailua itsensä kanssa, se oli taas muutaman kerran jääny kiinni viiltelystä.

"Anna mä autan.." sanoin ja puhdistin Ollin kädet, oltiin treeniksellä että Olli saisi muuta ajateltavaa edes hetkeksi
"Onks jotain mitä tartteette?" Tommi kysyi
"Tuo särkylääke ja joku kylmä pussi.." huusin
"Sä oot vahva, sulla on paras tuki.." sanoin vielä

"Mä tuun nyt.." Tommi sanoi ja antoi vesipullon ja lääkkeen
"Tossa, vie pahimman säryn pois.." sanoin, annoin lääkkeen ja vesipullon Ollille
"Kiitti.." Olli sanoi
"Pikkuhiljaa parempaan.." Tommi sanoi ja nojasi altaaseen, istuttiin Ollin kanssa lattialla

"Uskaltaako tulla?" Aleksi kysyi ovelta
"Tuu vaan, älä säikähä.." sanoin
"Jotenki arvasin, mut viimesestä on aikaa.." Aleksi sanoi
"Miks mä en pysty lopettaa?" Olli kysyi pää painoksissa
"Tää vie aikaa, päivä kerrallaan niinku sun terapeutti sano sillon kun olin mukana.." Aleksi sanoi

Eihän tää hyvältä tuntunu, teki pahaa nähä kaveri tässä kunnossa, mut tästä noustaan vielä!

Olli:

Mun elämä oli tällä hetkellä yhtä vuoristorataa, hetken pysyt mäen päällä, sitten syöksyt vauhdilla alas. Mun oli pakko esittää vahvempaa kun oikeesti olin, sillä en halunnu uudestaan osastolle.

Olin vaihteeks lähteny omilleni, enkä ilmottanu mitään kenellekään, tiestysti kaikki huolestu mutta halusin hetken olla yksin.

"Mitä?" vastasin puhelimeen
"Missä oot?" kuului kysymys, Joel
"Jossaki, haluun olla yksin.." sanoin
"Laita joku viesti Allulle et se rauhottuu.." Joel sanoi
"Nääh, empä tiiä.." sanoin, taistelin taas itteni kanssa
"Oikeesti Olli, susta välitetään ja ollaan huolissaan.." Joel sanoi

Olin hiljaa, mulla ei ollu sanoja jatkaa

"Olli, pliis älä tee mitään tyhmää.." Joel jatkoi
"Sano Allulle ettei sen tarvi olla huolissaan.." sanoin ja suljin puhelun, hitto tostahan ne innostuu

Istuin hiljaa rannalla jotain isompaa kiveä vasten ja tuijotin rantaan, joku nuori pari meni ohi ja vaan hajosin itkemään.

Halusin Aleksin, halusin sen mun luokse, mutta silti halusin olla yksin. Mihin mä olin taas menossa? Ei tehny mieli satuttaa itteeni, mut sit toisaalta..

Aleksi:

Mun oli äärettömän paha olla, kumpa voisinkin tukea Ollia enemmän, mutta se oli taas ottanu etäisyyttä ja oli paljon yksin.

"Mä en enää tiiä mitä pitäs tehä.." sanoin kun juttelin Tommin kanssa
"Ei tiedetä me muutkaan, sä lupasit Ollille ettet passita sitä enää osastolle, joten se ei oo vaihtoehto.." Tommi sanoi
"Niin, ellei se tee jotain tyhmää.." sanoin
"Onks se tehny? Ei, pari kertaa sortunu viiltelee, ei muuta.." Tommi sanoi
"Oon väsyny tähän.." sanoin
"Voin kuvitella, mut sitä varten ollaan me muut että sun taakka kevenee ees vähän.." Tommi sanoi

"Sori kun tungen, mut Olli laitto viestin mulle.." Joonas sanoi
"Anteeks et musta on niin paljon vaivaa, teidän on parempi ilman mua, sano Aleksille et rakastan sitä nyt ja aina! Kiitti jätkät kaikesta! -Olli" Joonas luki viestin
"Ei se voi, ei se oikeesti voi!" huusin
"Paikanna sen puhelin vitun äkkiä.." Tommi sanoi

"Mitä tapahtuu?" Niko kysyi kun tuli meidän luokse
"Onks kyse Ollista?" Joel kysyi
"Tota, se vissii meinaa päättää päivänsä.." Tommi sanoi
"Ei vittu, Joonas pistä vauhtia!" Joel sanoi
"Joojoo, mut singnaali on heikko.." Joonas sanoi

Tässä kohtaa mun paniikkikohtaus puski ihan huolella, musta tuli ihan hysteerinen
"Wouu, Allu ihan rauhassa.." Niko sanoi ja otti mut haliinsa
"Hitto sen puhelin on kiinni, eiku vittu löyty!" Joonas huusi
"Ja koko porukka lähtee sinne, katotaan mitä tästä tulee.." Niko sanoi ja halasi mua edelleen.

Olli:

Mä en ollu kunnossa, olin just laittanut Joonakselle viestin mikä todennäköisesti säikäyttää kaikki ihan kunnolla.

Istuin taas tuon kosken uoman luona missä kerran istuin ja tuijotin kuohuja, tonne voisin päättää kaikki.

Äkkiä joku vetäs mut vauhdilla kauemmas koskesta ja kaaduin selälleen, meni hetki tajuta mitä tapahtu

"Sä et vittu tapa ittees.." kuulin huudon, Joonas
"Olli ja Joonas.." kuulin Nikon huudon
"Olli.." kuulin ja äkisti Aleksi oli kiinni mussa itkien

Jäädyin taas kerran, enkä tienny mitä sanoa

"Nyt kaikki rauhottuu.." kuulin Tommi sanovan
"Sä kuulut tän jälkeen osastolle, sori mut tää on totuus.." Joel sanoi
"Allu, sun on pakko.." Niko sanoi
"Sori rakas, mä en jaksa enää olla kokoajan huolissani et mitä teet seuraavaks.." Aleksi sanoi ja halasi tiukempaa

Vielä samana iltana olin uudestaan osastolla, vieraat oli hetkeksi kielletty, sain ihan kunnon lääkkeet, nukuin pari päivää ja näin outoja unia.

"Olli, rakas.." kuulin vierestä kun avasin silmät
"A-a-aleksi.." sanoin hiljaa
"Juu, tulin sun luokse kun sain luvan.." Aleksi sanoi
"Anteeks et musta on niin paljon vaivaa.." sanoin
"Ei tää oo ollu helppoo, oot nyt täällä niin kauan et oot varmasti kunnossa.." Aleksi sanoi
"Eli varmaan aika kauan.." sanoin
"Riippuu susta, mut päivä kerrallaan.." Aleksi sanoi

"Mite jätkät?" kysyin epävarmasti
"Lähetti terkkuja, tulee kun saavat luvan, nyt pääsee vaan ihan lähimmät perheestä.." Aleksi sanoi

Kului melkein 3 kk kun olin siinä kunnossa että pääsin kotiin, olin saanu osittain mun luottamuksen ihmisiin takas, silti mua pelotti ulkomailma. Olin sentään ollu valvonnan alla niin pitkään.

"Ihan rauhassa, hengitä.." Aleksi sanoi kun tuli hakemaan
"Emmä pysty tähän.." sanoin
"Ei meillä oo kiire, mennään eka tohon ulos.." Aleksi sanoi

"Noni, tulittehan te.." Joel sanoi käytävällä
"Joel, älä.. Olli on aika hermona jos et huomannu.." Aleksi sanoi, mikä oli ihan totta
"Ai sori, luulin et se ois innostuneempi.." Joel jatkoi
"Ei se oo niin helppoo lähtee turvallisesta ympäristöstä.." sanoin hiljaa
"Sori oikeesti, no mennää sit sun tahtia.." Joel sanoi

Menihän meillä aikaa, lopulta oltiin autolla ja matkalla kotiin, Joel ajo ja Aleksi istu mun kanssa takapenkillä.

Tuijotin ulos ikkunasta ja maisemat vilis ohi, nyt halusin vaan kotiin, mun turvasatamaan.

"Noni, nyt ollaan perillä.." Aleksi sanoi
"Jätän teidät tähä, Olli stemiä.." Joel sanoi
"Kiitti, laitetaan koodia myöhemmin.." Aleksi sanoi

Kotona menin ihan eka suihkuun ja sen jälkeen pistin omat vaatteet päälle. Kiertelin ympäri kämppää ennen kun lopulta rauhoituin ja istuin alas.

"No, mikä olo?" Aleksi kysyi
"Väsyttää, outoo olla kotona.." sanoin
"Mee nukkuu, tuun kohta itekkin.." Aleksi sanoi

Kömmin tuttuun ja turvalliseen sänkyyn, olihan tää outoo olla kotona, mut tänne mä kuulun!

... ... ...

Semmonen sitte, Olli rakas nyt skarppaat! <3

954 sanaa!

Vähän taas lisää, vika osa parin tunnin päästä!