Love Of Mine 2 // BC One Shots [Olli & Aleksi] [VALMIS] ✔️

Ikävät muistot

Aleksi:

Palasin ajassa taaksepäin mun ajatuksissa, jonnekki teinivuosiin kun voin todella huonosti, en ois halunnu muistaa tuota aikaa johon kuuluu itsetuhoisuus, alkoholi, huono seura ja paljon muuta.

"Penni ajatuksista?" havahduin kun Ollin ääni pääs läpi
"Ei mulla mit.." aloitin
"Kerro mulle, nään että mietit jotakin.." Olli sanoi

"En oo kertonu tätä kellekkään, ees mun porukat ei tiedä tästä, sä oot eka jolle kerron.." sanoin hiljaa
"Kerro vaan, se jää vaan mun tietoon.." Olli sanoi

"Kyllä mä sen tiiän, mut tota.." aloitin uudestaan
"Ei mitään kiirettä, kerrot mitä pystyt.." Olli sanoi

"Um, nää tatskat ne ei oo pelkkä koriste vaan ne peittää myös jälkiä.." sanoin ja heitin hupparin pois
"Näätsä ton, se on tarkotuksella noin iso koska sen alla on viiltely arpia jotka tein nuorempana, parilla muulla on sama tarina.." sanoin, Olli kuunteli hiljaa vieressä

"Meinasin kerran sit päästä hengestäni kun yks viilto oliki vähän syvempi, mut mun kaveri pelasti mun hengen, jos se ei ois tullu käymään mua ei välttämättä olis enää.." sanoin

Lopulta Olli otti mut haliinsa ja piti siinä, jatkoin mun kertomusta, olihan tää vapauttavaa joo, mut väkisin mietin miten Olli ottaa tän kaiken.

"Tästä päästään sit siihen, et olin melkein puol vuotta yhteen menoon osastolla kun menin niin huonoon kuntoon.." jatkoin
"Nii ja sit olin nuorena enemmän humalassa kun selvinpäin, saatoin mennä kouluun suoraan bileistä, sit opettaja laitto himaan ja soitti porukoille.." sanoin, tuon jälkeen olin hiljaa.

"Aika rankkaa, mut ei mullakaa ollu helppo.." Olli sanoi
"Haluutko kertoo?" kysyin
"Tän tietää vaan Joonas, koska se löys mut sillon. Mut oli mullaki hengenlähtö lähellä, käytin joskus ruohoo vahvempaa ja suutuin kun Joonas sai sen selville. Olin sinä iltana jo kipee ja huonossa kunnossa, karkasin ja Joonas löys mut oikeeseen aikaan ja päädyin sairaalaan, osastolle mäkin muutamaks hetkeks.." Olli sanoi
"Sit mun pitää kiittää Joonasta, että oot siinä edelleen.." sanoin

"Onks muuta mitä haluut kertoo?" Olli kysyi
"Sanaki jätkille niin mä.." sanoin hiljaa
"Mä lupasin sulle jo ja se pitää.." Olli sanoi

"Um, tää ei oo mikää helppo kerrottava, mut kun olin jotain 14 yks tutun tuttu teki mulle jotaki mikä sattuu edelleen, kukaan ei tiedä mitä sillo tapahtu, toi saatto olla mikä alkujaan laukas mun pahan olon.." sanoin hiljaa

"Et oo tosissas, mä oon niin pahoillani, en anna sulle tapahtuu mitään pahaa, kukaan ei satuta sua ilman seurauksia.." Olli jatkoi.

Olli:

Aleksi oli ruvennu kertoo asioita sen menneisyydestä, itekkin kerroin jotakin mutta niin paljon oli mullakin sellasta mitä ei tienny muut.

Aleksi oli lopulta väsähtäny ja nukku mun kylkeä vasten, silittelin tuon selkää ja mietin mitä just kuulin. Ehkä kerron lisää kun Aleksi herää, nukkukoon nyt.

Pari tuntia myöhemmin Aleksi heräsi säpäsähtäen hiestä märkänä, säikähdin itsekkin koska olin nukahtanu.

"Wouu, ei mitään hätään, sä näit pahaa unta.." sanoin, Aleksi hengitti todella nopeesti, tuskin oli paniikkikohtaus kovin kaukana
"Mun ei ois pitäny, mä oisin voinu pelastaa sen.." Aleksi sanoi
"Mistä sä puhut?" kysyin
"Oisin voinu pelastaa sen, mut olin pelkuri ja lähin karkuun.." Aleksi jatkoi

Hipaisin varovasti Aleksia poskesta ja tuo säpsähti ihan kuin se oli heränny.

"Onks kaikki hyvin? Sä ehkä puhuit unissas, enkä saanu kokonaan kiinni sun jutusta.." sanoin
"Mitä mä sit sanoin?" Aleksi kysyi
"Sä koitit pelastaa jonku, mut et uskaltanu vaan lähit karkuun? Mikä juttu?" kysyin
"Yks mulle tärkee ihminen kuoli tavallaan mun käsiin, se hukku ja mun ois pitäny elvyttää, mut lähdin pakoon.." Aleksi sanoi hiljaa
"Voi sua, ihan hirveetä tollanen.." sanoin

"Tota voisit käydä suihkussa, sä oot aika hikinen.." jatkoin
"Joo, uni tuli vaan liian iholle.." Aleksi sanoi
"Sä tiiät et kuuntelen, oli asia mikä tahansa.." sanoin

Aleksi kävi suihkussa ja pääty sen jälkeen olkkariin, tällä välin olin tehnyt nopeen ruuan ja vein lautasen olkkariin.
"Näyttää hyvälle, mitä tää on?" Aleksi kysyi
"Ollin spesiaali.." virnistin
"Et sä ite syö?" Aleksi kysyi
"Kohta, haluun sun tuomion eka.." sanoin
"Hmm, hyvää.." Aleksi sanoi

Lopulta hain myös itselleni syötävää, eka kerta tämmönen enkä ees polttanu meidän kämppää.

"Tota, mun pitäs kertoo yks juttu vielä, tää ei oo nättiä mut koska sä kerroit mulle niin paljon, haluun kertoo sullekki jotain synkkää.." sanoin hiljaa
"Mua pelottaa toi miten sanoit ton.." Aleksi sanoi
"Tota sillon kun musta ja Joonaksesta tuli kavereita, tai paljon ennen sitä olin koulun kovis ja kiusaaja, yks kaunis päivä mä sit vaan ärsyynnyin yhelle tyypille ja hakkasin sen hiljaseks, yllättäen se ei noussukkaan ylös vaan jäi siihen.." aloitin

"Lähin karkuun, mut jäin pyörimään ihan lähelle ja kattoo kun ambulanssi vei sen, myöhemmin kuulin että olin aiheuttanu sille aivovamman eikä se enää koskaan kävele tai pärjää yksin, jossain laitoksessa se varmaan on.." sanoin ja hiljeni

"Hyvä kun kerroit, tietääkö kukaan muu?" Aleksi kysyi
"Ei, sä oot ainoo.." sanoin
"Se jää myös niin, ehkä sulla on vähän kevyempi olla.." Aleksi sanoi

Emmä nyt tiiä kevenikö mun olo tosta, jotenkin hyvä että Aleksi tietää enemmän mun menneisyydestä.

Jossain soi puhelin, taas meni arvailuksi kummanko, koska oltiin nyt viikko menty samalla soitoäänellä mikä toi haastetta.

"Nyt se on sun, eiku mun, eiku hitto.." Aleksi höpötti makkarissa

"Aleksi, eiku Ollin puhelin Aleksi.." kuului makkarista
"Mitä te nyt ootte keksiny, ja ilmeisesti tää on Ollin.." kuului toisesta päästä Nikon ääni
"No hitto, oota sekka.." Aleksi sanoi ja toi puhelimen olkkariin
"No nyt kuulostaa oikeelle.." Niko sanoi
"Sulla oli asiaaki?" kysyin
"Joo, huomenna treenit 12.00, kaikki paikalle.." Niko sanoi
"Me tullaan, tai siis jos saadaan selvyys kumpi puhelin on mun ja kumpi Allun.." naurahdin

"HYVIN HAUSKAA!" Aleksi huusi jostakin
"Iteppä ootte luurinne sotkenu.." Niko naurahti
"Haista paska.." naurahdin
"Huomenna, 12,00 olkaa ajoissa.." Niko sanoi ja lopetti puhelun

"Jos tää on mun luuri, sillon toi on sun.." sanoin
"Ää, mä vaihan tän nii että tunnistan omani.." Aleksi sanoi
"Ehkä mäki sit.." naurahdin

Olihan tää sekoilu nyt hauskaa, mutta tää kokeilu riitti.

Oltiin molemmat purettu aika paljon menneisyyden haamuja, kertottu sellasta mitä ei muut tiedä, joukossa ihan kunnon salaisuuksia ja sit selviytymis tarinoita.

Ei ollu kummallakaan mikään helppo nuoruus, mutta molemmat selvis ja tässä ollaan edelleen.

... ... ...

Sellanen sitte, osa noista on napattu aikasemmin julkaistuista shoteista, kun ne pulpahti jostaki!

985 sanaa!

Semmonen, seuraava kirjotus on toive joten venytän ihan vähän sen julkasua, koska nyt taitaa olla monella riparin päätös viikonloppu?

Muutama tunti niin eka osa toivetta pitäs olla julki, siihen asti mennään tällä ;)