Love Of Mine 2 // BC One Shots [Olli & Aleksi] [VALMIS] ✔️

Mä oon pahoillani (5/5)

Aleksi:

Olin päässy kotiin sairaalasta, vetäydyin makkariin ja kulutin taas aikaa nukkumalla, sitä en tienny että Olli oli pyytäny jätkät meille käymään.

"Moiiiii!" kuului eteisestä
"Täällä me nyt ollaan.." kuului, jotenkin mun pää ei toiminu, enkä saanu kiinni kuka oli kuka, sen tiesin että jätkät oli eteisessä

"Ale on makkarissa, kai se kuuli että tulitte.." kuului Ollin ääni, äkisti tekeydyin nukkuvaksi kun askeleet lähesty

"Moi little man.." Joonas sanoi
"Älä yritä, sä et nuku.." Niko sanoi

Käänsin kylkeä niin ettei mun kasvoja näkyny ja vedin huppua syvemmälle.
"Tästä puhuttiin, sulla ei oo mitään hävettävää.." Olli sanoi ja istu mun viereen
"Ei sun meitä tarttee piilotella.." Tommi sanoi
"Um.." sanoin hiljaa

"Sä oot selvinny lyhyessä ajassa vaikka mistä, sua ei niin helpolla kaadeta.." Niko sanoi
"Sori.." sanoin hiljaa
"Sä et oo tehny mitään väärää, sun kroppa vaan palo loppuun.." Joel sanoi
"Missä mä olisin ilman teitä.." sanoin, kyyneleet alko hiipiä mun poskilla, mut kukaan ei nähny sitä
"Ale hei, kaikki on hyvin.." Joonas sanoi

"Mikä tuli?" Olli kysyi
"Älä itke, sulla ei oo oikeesti mitään hätää.." Olli jatkoi
"Noni, kohta itken mäki.." Joel sanoi
"Ale, sä tiiät tapahtu mitä tahansa, me ei kaveria jätetä.. " Niko sanoi
"Me autetaan sut yli tästä, ketään ei jätetä vaikka mikä olis.." Tommi sanoi

Lopulta käännyin mahalleen ja aloin itkeä kun joku pieni lapsi, Olli oli ensimmäinen joka mua halas, sen jälkeen haleja alko sadella ja mun oli pakko nousta istumaan.

"Kaikki järjestyy.." Tommi sanoi
"Hyshys, me ei sua jätetä.." Olli sanoi ääni väristen
"Ette nyt molemmat alota.." Joel sanoi
"Kimppahali!" Joonas huusi, pian olin porukan alimmainen ja koitin olla normaali.

Olli:

Kului pari päivää siitä kun jätkät kävi meillä ja purettiin tilannetta. Aleksi oli edelleen väsyny, mutta jaksoi vähän liikkua ja oli nyt parvekkeella istumassa.

"Onks jotain mitä haluut kaupasta?" kysyin
"Jotain hyvää, jotain hetkinen mä haluun jonkun törkeen rasvasen ja imelän herkun.." Aleksi sanoi
"Auts, no sellanen sitte, muuta?" kysyin
"Sut jälkkäriks.." Aleksi naurahti, semmosta sit mielessä eli tarvitaan kermavaahtoa, mansikoita ja sit tarvitaan hetkinen, unohtakaa toi!

Lähdin käymään kaupassa, kiertelin aikani ja ostin mitä Aleksi pyysi. Nyt äkkiä kotiin pitämään kivaa, niinkun tuo vihjaili.

"Mä tulin, tuu hakee herkkus!" huusin, mutta ei vastausta
"Ale, ootsä kotona?" huhuilin, kävelin koko kämpän läpi eikä Aleksia ollu missään, ei nyt taas!

Pienessä paniikissa kaivoin mun puhelimen ja etin Joonaksen numeron ja aloin soittaa sille:

"Joonas vastaa.." sanoin kun soitin sille
"Niko, Joonaksen puhelimessa.." kuului
"Ale hävis taas, sen että kaupassa kävin.." sanoin
"Venaa, JOONAS!" Niko karjaisi

Kohta kuulin kun ovi kävi ja Aleksi tuli sisään
"Komento takas, tossa se on mun selän takana.." sanoin
"Noni, mitä asiaa?" Joonas kysyi
"Meni jo, ei enää mitään.." sanoin
"No okei, selvä sitte.." Joonas sanoi
"Soitetaan taas kun on asiaa, pitää mennä.." sanoin
"Jees, moro.." Joonas sanoi ja suljin linjan

"Älä säikytä mua tolleen.." sanoin
"Öö, kävin vaa viemässä roskat ja jäin suustani kiinni Irma-mummon kanssa, tiiät sen.." Aleksi sanoi
"Voi Irma-mummeli, mut oikeesti säikähin ja soitin Joonakselleki.." sanoin
"No sori, rupes ällöttää noiden haju.." Aleksi sanoi
"Unohetaan tää, mitäs keksitään?" kysyin
"Mulla on nälkä, pitäs syödä jotaki.." Aleksi sanoi
"Ostin pari valmis ateriaa, arvasin ettei kumpikaan jaksa tehä ruokaa.." sanoin
"Ajatusten lukija.." Aleksi naurahti

Niin me sitten syötiin valmis ateriat, kömmitiin sohvalle ja koitettiin alottaa elokuvaa. Aleksi tosin nukahti ekan viiden minuutin kohdalla mun syliin.

"Nuku sit siinä.." sanoin hiljaa
"Um, tässä on hyvä olla.." kuului unista höpinää
"Aivan varmasti.." sanoin hiljaa ja pussasin tuon hiuksia

Jossain kohtaa siirsin Aleksin makkariin, peittelin ja kömmin tuon viereen, ehkä vähän levottomat unet mun pienellä. Kiskasin tuon kiinni itteeni ja aloin itsekkin nukkua.

Aleksin vointi parani kokoajan, se mitä sillä vielä kulki mukana syöpä taistelusta oli miedot kipulääkkeet ja miedommat pahoinvoinnin estonlääkkeet, ihan vaan koska lääkäri suositteli ja jättää niitä vähitellen pois.

Oltiin palattu jatkamaan albumin tekoa ja lyhyet treenit oli myös mukana, ihan Aleksin kuntoa ajatellen. Kyllä Aleksi jaksoi pitkiäkin aikoja, mutta väsähti sitten kotona ja nukkui.

Mun huoli ei kadonnu vielä pitkään aikaan mihinkään, vähänki jos mua huoletti Aleksi tai sen kunto, kysyin ihan suoraan sen vointia. Välillä vastaus saatto kestää, mutta toisinaan sain vastauksen todella nopeesti.

Nyt elettiin päivä kerrallaan ja katottiin toistemme perään!

... ... ...

Lyhyt lopetus tiedän, mut eiköhän tässä ollu ihan tarpeeks kaikkee? ;)

700 sanaa! <3

Illan viimenen, sitte sellanen pienen pieni nauru varotus huomiselle! :D

Yks toive minkä päätin kirjottaa ja tuota noin, väitän että viimestään luvun lopussa ootte sillee: mitä mä just luin? :DD