Verellä kastettu

1: Kotibileet

Leo:

Astuin hetken aikaa tuntemani naisen, Iveyn, kanssa kotibileisiin. Talossa soi musiikki niin kovalla, että naapuritkin varmasti kuuli sen ja oli aika hämärää. Jätin kenkäni ja takkini eteiseen ja menin olohuoneeseen, jossa ilmeisesti pelattiin pullonpyöritystä. Bileet olivat ilmeisesti kestäneet jo jonkin aikaa, sillä kaikki vaikuttivat olevan aika kännissä. "Tulkaa mukaan pullonpyöritykseen" yksi blondi, kihara tukkainen nainen huusi meille heti sisään astuttuamme.

Menin ringin luo ja katseeni kävi läpi jokaisen ringissä olevan ja pysähtyi sitten yhteen. En ollut uskoa silmiäni kun näin hänet. "Victoria..?" kysyin. Nainen kääntyi katsomaan minua päin "niin?". Olin aivan hämilläni, otin Victoriaa kädestä ja nostin hänet ylös lattialta. Vein hänet keittiöön, jossa voisimme puhua rauhassa.

" Victoria West?" varmistin vielä, sillä olin aivan varma ettei se voinut olla hän. "Niin? Tunnemmeko?" hän kysyi ihan yhtä hämmentyneenä. "Miten helvetissä olet elossa..?!" henkäisin. En voinut mitenkään uskoa tätä todeksi. "Minä-" Victoria aloitti kunnes paikalle saapui vähän tummempi ja tumma tukkainen mies. Hän tuli ilmeisesti hakemaan vettä. Otin hellästi Victoria leuasta kiinni ja nostin hänen katseensa itseeni "Luulin sinun kuolleen? Siitähän oli uutisissakin" sanoin. "Se on pitkä tarina… mutta kuka sinä olet?" hän kysyi ja katsoi minua silmiin. Irrotin otteen hänen leuastaan "Victoria, etkö tosiaan muista?" kysyin ja Victoria vain pudisti päätään.

"Mitä silmillesikin on käynyt? Ne ovat täysin valkoiset, enkä saa mitään selkoa ilmeistäsikään..?". Viimeeksi kun näin Victorian hänellä oli taivaan siniset silmät, nyt ne olivat yhtä valkoiset kuin hänen hiuksensa. Victoria ilmeistään ei saanut mitään selvää, aivan kuin hänen kaikki tunteensa olisivat kadonneet.
"Silmäni nyt vain sattuivat muuttumaan valkoisiksi… vastaa nyt kysymykseeni!" Victoria alkoi selvästi ärsyyntymään, sen kuuli hänen äänestään. "Toivoin että olisit muistanut… ". Huokaisin. "Seurustelimme pari vuotta sitten, ennen kuin se onnettomuus tapahtui". Victoria hetken vain katsoi minua ennen kuin kysyi järkyttyneenä "M-mitä?!".

"Meidän pitäisi varmaan mennä takaisin tuonne-" Victoria lähti kävelemään takaisin olohuonetta päin, mutta nappasin häntä kädestä kiinni ja vedin hänet lähemmäs itseäni, Victoria henkäisi yllättyneesti. "Mitä tapahtui..?" kysyin. "Se on pitkä tarina ja-" Victoria aloittaa mutta keskeytin hänet "Minulla on aikaa". Victoria huokaisi ja oli ilmeisesti jo aloittamassa kertomista kunnes keittiöön asteli nyt myös toinen mies. Hänellä oli huppu päässään enkä nähnyt hänen kasvojaan hämärässä huoneessa. Käänsin katseeni takaisin Victoriaan.

"Moi" tämä juuri huoneeseen tullut mies sanoi ja alkoi sitten kokkaamaan jotain.
"Pu-puhutaan myöhemmin" Victoria änkytti ja yritti vetää kätensä irti otteestani, muttei onnistunut. "P-päästä irti!" hän sanoi, melkein huusi. "Tarvitsetko apua, Victoria?" tämä mies kysyi häneltä käännellessään hampurilaispihvejä pannulla. " E-en kai.." Victoria vastasi hänelle hieman änkyttäen. "Okei, mut haluaisitteko te isot vai keskikokoiset purilaispihvit?". Pidin yhä tiukasti kiinni Victorian kädestä "En tarvitse" vastasin. "Keskikokoiset" Victoria sanoi. "Okei kiitoskiitos. Muuten oletteko te jotain vanhoja tuttuja tai jotain?" mies kysyi, minua ärsytti kun ulkopuoliset tunkivat nenänsä asioihini. "Ilmeisesti" Victoria vastasi ennen kuin ehdin sanoa mitään.

Aikaisemmin keittiöön tullut mies yllättäen tuli lähemmäs Victoriaa "Kaikki okei?" hän kysyi. Victoria katsoi ensin tätä miestä hetken ja käänsi sitten katseensa minuun "päästä. Irti" hän sanoi tällä kertaa itsevarmemmin. Päätin irroittaa otteeni. "Puhutaan myöhemmin, ehkä sitten on helpompi puhua kun olet selvinpäin. Henkesi haisee ihan viinalle" sanoin vielä ennen kuin lähdin kävelemään takaisin olohuonetta kohti. "Omar.." kuulin Victorian äänen vielä ennen kuin astuin olohuoneeseen. Miehen nimi oli ilmeisesti Omar.

Istuin rinkiin muiden kanssa. "Mitä pelaamme?" kysyin. "Totuutta ja tehtävää" yksi blondi nainen vastasi minulle. "Kuka pyöräyttää?" kysyin, sillä pullo ei näyttänyt olevan kenelläkään. "Sä voit vaikka pyöräyttää" blondi vastasi ja otin pullon käteeni. Laitoin pullon pyörimään ja se osui Iveyhin. "Tehtävä" hän sanoi ennen kuin ehdin edes kysyä mitään. "En ole pelannut tätä aikoihin.. Istu parhaimman näköisen henkilön sylissä loppupelin ajan" annoin hänelle tehtäväksi. Olin viimeeksi pelannut totuutta ja tehtävää 17-vuotiaana Victorian mökillä.

Ivey hiljeni, huokaisi ja nousi sitten ylös. Hän tuli luokseni ja istui syliini punaisena kuin tomaatti. Hymyilin ja kuiskasin hänelle "rentoudu..". Ivey pysyi vain hiljaa ihan punaisena. "Hengitä.." kuiskasin hänelle rauhallisesti. "Niinhän mä hengitänkin, miten sä luulet että mä pysyn elossa jos en hengitä?" hän alkoi selittämään punaisena, hän oli selkeästi jännittynyt tilanteesta. Hymyilin vinosti ja Ivey ei katsonut minuun päinkään.

"Ivey.. pyöritä pulloa.." muistutin hänelle, hän oli ilmeisesti niin jännittynyt että oli unohtanut koko pelin. Ivey nyökkäsi ja pyöräytti pulloa.

Olimme pelanneet tätä peliä jo jonkin aikaa ja muutama ihminen oli jo lähtenyt kotiin päin. Olin oppinut nyt lähes kaikkien nimet. "Keksikää parempia tehtäviä!" Ophelia, blondi kikkara pää, huusi nauraen.
Mies joka oli ollut keittiössä kokkaamassa, John, sai Jaydeniltä, siltä blondilta naiselta tehtäväksi juoda pullollinen limua ykkösellä. John taitavasti joi pullollisen kahdessakymmenessä sekunnissa ja pyöräytti sitten pulloa. Se osui minuun. "Totuus" sanoin, aika moni oli ottanut tehtävän viimeisimmillä kierroksilla. "Kerron sun viimeisimmästä exästä jonkin verran, niinku nimi, ikä ja luonne". John oli tainnut kuulla minun ja Victorian keskustelua ja halusi tietää lisää. "Tehtävä." vastasin, en todellakaan ollut kertomassa hänelle mitään. "Hmm, ota joku ringistä nukkumaan kanssasi ensi yöksi" John antoi tehtäväksi.

Hymähdin. "Ivey, jos se vaan sopii sinulle?" kysyin sylissäni yhä istuvalta naiselta. "Juu, sopii" Ivey vastasi punastuneena. "Voimme mennä minun kotiini.." kuiskaan hänelle. Ivey nyökkäsi ja nousi sylistäni, hän käveli eteiseen. Ennenkuin menin perään pyöräytin vielä pulloa ja sanoin "keksikää jotain". Menin Iveyn luo, otin hänen kädestään kiinni ja lähdimme pian luokseni.