Verellä kastettu

4: Paniikki

Victoria:

Olin soittamassa ambulanssia uudelle kämppikselleni, Johnille. Anyan haamu kummitteli yhä talossamme, vaikka hänen kuolemastaan oli jo kuukausia. Anya ei oikein ollut ilahtunut Johnin tulosta ja oli nyt heittänyt hänet seinää päin. Yhtäkkiä Omar soitti minulle. "Saatana" mutisin ja löin Omarille luurin korvaan. Omar ei tule olemaan iloinen tästä. Hän soitti minulle vielä kaksi kertaa ja kummallakin kerralla löin luurin korvaan ja keskityin sitten taas kysymyksiin vastaamiseen hätänumerosta vastanneelle naiselle.

Lopetin puhelun ja jäin odottamaan ambulanssin tuloa tajuttomana olevan Johnin viereen. Pian joku koputti oveen, nousin Johnin vierestä ja menin avaamaan oven. "Omar.. " henkäisin nähdessäni hänet oven takana. "Miks vitus et vastaa puhelimeen??!" hän kysyin erittäin ärtyneenä.

Voi vittu.

"No kun.. Soitin hätäpuhelun.. Ja täällä oli vähän kriisi meneillään ja-" sopersin kunnes Omar keskeytti minut "ja tuo on muka syy olla vastaamatta?!" hän kuulosti yhä ärtyneeltä. "O-on se, hätäpuhelu oli käynnissä eikä sitä voi noin vain kesken lopettaa.." vastasin ja katsoin maata, tuntui etten pystyisi katsomaan häntä suoraan noihin ärtyneisiin, tummanruskeisiin silmiin. "Ketä varte sä muka hätäpuhelu soitit?! " hän kysyi vähän turhautuneella äänen sävyllä. "Johnia.. Kämppistäni varten, hän loukkaantui" vastasin Omarille, yhä katsoen hänen kenkiään ja maata. "Miten se loukkaantu? Oliks huorailemas sen kaa?!" Omar kysyi yhä ärtyneenä, tunsin miten hän tuijotti minua yläpuolellani. Hän oli kuitenkin minua lähes 40cm pidempi, melkein 190cm pitkä.

"No en!" huusin hänelle, nostin katseeni Omariin ja hänen ilmeensä nähdessään tajusin sen olleen virhe. "Täällä kummittelee ja siinä sitten kävi niin että hän paiskaantui seinään ja-" laskin katseeni takaisin alas ja mumisin. Omar otti leuastani kiinni ja nosti katseeni häneen "älä nosta sun ääntä mun kaa! ja miten nii kummittelee?! Ei semmost oo" Omar sanoi ärtyneenä ja pakotti minut katsomaan itseään.
"Se-se kuulostaa hullulta mutta se on totta.." sopersin vastaukseksi. "Mm.. Eiksnii?" Omar vastasi vähän yhä vihaisena ja päästi sitten irti leuastani. Vedin syvään henkeä.

"Niin-" olin vastaamassa hänelle jotain mutta lauseeni jäi kesken kun yhtäkkiä Omar nousi muutaman sentin ilmaan. Hän rimpuilii ja yritti haukkoa happea ilmassa. Sitten tajusin sen: Anya oli saapunut paikalle. "Anya!" huudahdin ehkä jopa vähän helpottuneena. Tiesin ystäväni olevan paikalla. Meni muutamia sekunteja kunnes Omar putosi maahan polvilleen ja korviini kantautui tuskallista itkua sisältä. John oli ilmeisesti herännyt. Anya alkoi työntämään minua kauemmas Omarista estelyistäni huolimatta.

Istuin Johnin viereen ja pian ambulanssi saapui jo hakemaan hänet. En tiennyt kuinka vakavasti hän oli loukkaantunut, mutta toivoin ettei se ollut mitään vakavaa.

Ambulanssin lähdettyä palasin takaisin Omarin luo, joka seisoi yhä oven luona. Ilmassa oli erittäin turhautunut tunne ja tajusin sen olevan Anya. "Anya.. Rauhoitu" yritin rauhoittaa häntä, mutta turhaan. "Mitä just tapahtu?" Omar kysyi minulta järkyttynyt ilme kasvoillaan. "Sanoin, että täällä kummittelee" vastasin rauhallisesti. Toivoin, että Anyakin rauhoittuisi pian. "Joo huomaan.. Sä et oo nukkumas tääl ens yöt yksin" Omar vastasi minulle käskevällä äänen sävyllä. "M-mitä?" kysyin hämmentyneenä. "Joo et oo nukkumas tääl yksi.. Tuu mun kämppää tai jään tänne" hän sanoi vielä uudestaan.

Miksi hän nyt yhtäkkiä halusikin suojella minua, kun vielä jonkin aikaa sitten hän uhkasi tappaa minut?

"Mutta.." olin sanomassa mutta Omar ehti keskeyttää minut heti ensimmäisen sanan jälkeen "mut mitä?". Huokaisin. "En usko että Anya tykkäisi siitä.. " sanoin sitten kesken jääneen lauseeni loppuun. "Fuck Anya, et oo jäämäs tänne" hän vastasi katsoen minua suoraan silmiin, ihan kuin hän olisi yrittänyt kontrolloida mieltäni tai jotain vastaavaa. "En oikeasti usko että se on kovin hyvä idea" yritin vielä kerran yrittää saada Omarin luopumaan ajatuksesta, mutta turhaan. "Okei, sit tuut meille. Sul ei oo muut vaihtoehtoo.. So, yalla mee pakkaa.." hän sanoi käskevästi. "Okei.. " vastasin ja lähdin sisälle pakkaamaan.