Verellä kastettu

3: huora

Victoria:

Pelasimme pullonpyöritystä naapurini Ophelian järjestämissä bileissä. Olin juonut jo jonkin verran ja viina alkoi vähän nousta päähän. Olin ollut jo hetken aikaa ajatuksissani kun yhtäkkiä havahduin siihen, kun kaikki ringissä tuijotti minua. Huomasin Jupiter hymyilevän viettelevästi minulle, hymyilin takaisin. Jupiter naurahti ja viittoi etusormella minua menemään hänen luokseen. Katsoin häntä hämilläni mutta nousin sitten ylös ja menin hänen luokseen.

Jupiter laittoi kätensä poskelleni ja nojautui lähemmäs ja antoi minulle pusun. Samalla sekunnilla kuulin takaani tutun äänen "Ai heii Victoriaa.. Miten menee? En tiennytkään että kuolleena voi huorailla". Se oli Omar. Olimme käyneet hänen kanssaan aiemmin kahvilla. Jupiter katsahti nopeasti Omaria ja ennen kuin ehdin sanoa mitään Jupiter suuteli minua. Yllätyin tästä ja naamani väri alkoi muistuttaa aikalailla tomaattia.

Yhtäkkiä Omar tönäisi Jupiterin pois ja otti lantiostani kiinni, sitten hän veti minut suudelmaan. Kaikki tapahtui niin nopeasti etten ehtinyt reagoimaan siihen mitenkään, seisoin vain siinä punaisena. Suudelman jälkeen huomasin miten Jupiter oli noussut seisomaan, hän tuli lähemmäs Omaria ja laittoi kätensä tuon lantiolle. " Mitä vittua sä teet?!?" Omar huusi ja tönäisi Jupiterin kauemmas itsestään. En yhtään tiennyt mitä pitäisi tehdä, joten seisoin vaan siinä vieressä.

"Sä taijat olla uus täällä" Jupiter naurahti ja laittoi kätensä minuun päin, niinkuin tarjoten sitä minulle. Katsoin ensin Jupiterin kättä, sitten häntä ja lopuksi Omaria. "Victoria" Jupiter naurahti "sä saat päättää". Omar veti minut lähemmäs itseään ja henkäisin yllättyneesti " Joo, oon uus täällä.." hän vastasi. "Sano vain ääneen asiasi. Ei tartte olla hermostunu" Jupiter sanoi minulle ja kikatti "en mä sua tuomitse mistään päätöksestä". Katsahdin Omaria ja käänsin sitten taas katseeni Jupiteriin " En.. En tiedä mitä sanoa" vastasin. "Eiks se oo selvää et se on mun kaa.. Mee sä huorailee muualle.." Omar sanoi heti perään. "M-mitä?" änkytin, olin aivan hämilläni tilanteesta yhä. "Voi pientä, pitäiskö sille antaa pieni tauko" Jupiter sanoi lempeästi. Hän puhui minulle kuin jollekkin pienelle lapselle " Uus tulokas, sä oot nyt täällä. Tuu messiin pullonpyöritykseen." Jupiter jatkoi

Pelasimme pullonpyöritystä vielä kun yhtäkkiä bileisiin saapui naapurini Ivey jonkun miehen kanssa. Mies oli pitkä, arvioisin että melkein kaksimetrinen. Hänellä oli ruskeat, kiharat hiukset. Hänen katseensa jäi minuun "Victoria..?" hän kysyin ihmettelen, ehkä jopa vähän säikähtäneesti. "Niin?" vastasin hämmentyneenä. Mies otti kädestäni kiinni, veti minut ylös lattialta ja vei keittiöön.

Keskustelimme hetken aikaa miehen kanssa, kunnes Omar tuli luokseni ja tämä mies lähti. "Muuten kuka tuo oli?" Omar kysyi kun jäimme kahdestaan. "Ilmeisesti joku exäni?" vastasin. "Ai toi oli sun kaa yhes ennen ku kuolit? " Omar kysyi. Olin aikaisemmin päivällä selittänyt hänelle kuolemastani. "niin ilmeisesti" vastasin.
"No mitä meinaat tehä? Palaaks sen kaa vai?" Omar kysyi, hän kuulosti vähän.. Mustasukkaiselle? "En.. En edes tunne häntä enää…En muista melkein mitään menneestä" huokaisin. Olin kaksi vuotta yrittänyt Anyan kanssa selvittää jotain menneisyydestäni.. Mutta emme olleet onnistuneet saamaan mitään tietoa. "No niin.. Eks sä muista mitää ennen ku kuolit?" Omar kysyi. "Jotain satunnaisua muistoja.. En muista edes omaa perhettäni" vastasin.

"Dam toi on aika surullist" Omar totesi. "No joo.." sanoin hiljaa, en tiennyt mitään vanhemmistani. Minusta tuntui että se söi minua hiljalleen sisältä päin. "Mieti kuinka ilosii sun vanhemmat ois ne sais tietää et oot elossa" Omar sanoi. "Mikäli minulla sellaiset on.. Ei sekään ole varmaa" vastasin. Voisin myydä vaikka sieluni, jotta saisin tietää millainen elämäni oli ennen kuolemaa. En vain usko että se on mahdollista. "Niin mut voidaanhan me selvittää.. Mikä sun sukunimi on?" Omar kysyi ja kaivoi puhelimensa taskustaan. "West.. Mutta en usko että siitä on mitään hyötyä, olen yrittänyt etsiä tietoa" sanoin, olisi turha etsiä tietoa jota ei löydy mistään. "Noh.. Mun setä on etsivä, jos haluut voin pyytää sitä selvittää" Omar vastasin ja selasi jotain puhelimellaan. "Voisitko?" varmistin vielä. "Tottakai… Vaan yhel vaihtoehdol.. " Omar vastasi.

"millä ehdolla..?" kysyin. "Et oot mun kaa yhes kuukauden ajan, jos et pidä siit sit voit lähtee. . Jos päädyt niinku pitää must me voidaa jatkaa.. " Omar vastasi. "M-mitä??" henkäisin. Halusiko hän tosiaan seurustella kanssani? Olimme tunteneet vasta tämän päivän. "Joo tiiäks tarviin jonku ku meen Libanoniin näkemään mun perhettä enkä haluu viel naimisiin.. " Omar vastasi. En yhtään ymmärtänyt, halusiko hän että esitän hänen tyttöystäväänsä vai halusiko hän oikeasti seurustella? "Eli.. Leikkisimme pariskuntaa vanhempiesi edessä?!" kysyin. "Joo just sitä tiiäks, en tiiä kui pitkää mut ehk kuukauden pari siihe saakka et ne unohtaa se naimisiimeno idean.." Omar vastasi, hän siis halusi vain että leikkisin hänen tyttöystäväänsä.. Hienoa.

"En ole ihan varma tästä.." sanoin. "Come ooon vaan pari kuukautta" Omar yritti suostutella. "Se on aika pitkä aika.. Emmekä edes ole tunteneet vielä kauaa ja-" olin sanomassa kun Omar keskeytti "Ei me oikeesti olla yhessä.. Mut sä vaa esität tiiäks". En ollut yhtään varma olisiko tämä hyvä idea.. "En oikein tiedä.." sanoin. "Harkitse sitä, tuun kohtelee sua hyvin parin kuukauden ajan ja saat selvil asioit sun menneisyydest" Omar yritti vielä suostutella. "No kaipa se käy" vastasin, minun oli pakko saada tietää jotain ja tämä saattaisi olla ainoa mahdollisuuteni.

"Hyvä ja muuten, kukaa ei saa tietää et tää ei oo aito.. " Omar sanoi ja pisti kätensä ympärilleni. "Okei.. " vastasin.
" okei hyvä..anyway ekana et saa enää pukeutuu noin. Huomenna aamulla mennään kauppaan" Omar sanoi ja katsoin häntä epäuskoisena. 𝘔𝘪𝘵𝘢̈ 𝘷𝘪𝘬𝘢𝘢 𝘮𝘶𝘬𝘢 𝘮𝘪𝘯𝘶𝘯 𝘱𝘶𝘬𝘦𝘶𝘵𝘶𝘮𝘪𝘴𝘦𝘴𝘴𝘢𝘯𝘪 𝘰𝘭𝘪?! "M-mitä?!" kysyin vähän änkyttäen.
"Mun vanhemmat ja frendit ei saa nähä sua noin.. " Omar vastasi ja piti yhä käsiään ympärilläni. "Mitä tarkoitat?" kysyin hämmentyneenä. "Siis et pukeudut niinku modesty, et mitää muuta.. Näytät sit silt et oot samaa tasoo ku mä" Omar vastasi, en vieläkään oikein ymmärtänyt mikä pukeutumisessani oli ongelmana joten vastasin vain "okei..". Oli hetken aikaa hiljaista kun yhtäkkiä Omar rikkoi hiljaisuuden "sillee ettet pukeudu niinku huora.. Etkä saa nähä muit äijii koko tän aikana".

𝘔𝘪𝘵𝘢̈ 𝘩𝘦𝘭𝘷𝘦𝘵𝘵𝘪𝘢̈?!

"Kutsuitko minua juuri huoraksi?!" irrottauduin Omarin otteesta ja otin askeleen kauemmas hänestä. Katsoin häntä järkyttyneenä. "En sanonu sua huoraks, sanoin vaa et sä et saa pukeutuu sillee" hän vastasi. "Mitä vikaa muka pukeutumisessani on?!" kysyin häneltä yhä hieman järkyttyneenä. "Ei mitää, vaa et sua ei saa nähä noin mun kaa" hän vastasi. En vastannut hänelle mitään, vain mumisin. "Mut älä huoli kyl sä voit muute pukeutuu miten ite haluut" Omar yritti ilmeisesti saada minut hieman rauhoittumaan. "Okei.. " vastasin yhä hieman mutisten ja katsoin lattiaa.

Yhtäkkiä Omar otti askeleen luokseni ja laittoi kätensä takaisin ympärilleni. Tuntui että koko kehoni yhtäkkiä jännittyi ja lopetin hengittäminen hetkeksi. "Ja viel.. Jos nään sut yhenki äijän kaa, vannon mä pilaan sut. Okei?" Omar sanoi ja katsoi minua hymyillen. Hän oli minua yli päätä pidempi, joten hän joutui katsomaan minua alaspäin. Tilanne alkoi tuntua jo hieman ahdistavalta. En vastannut hänelle mitään, tuijotin häntä ja nielaisin.

Hän kumartui alaspäin ihan korvani viereen, niin että hänen huulensa melkein koskettivat korvaani. "Ja jos et tee mitään mitä sanon, lupaan sulle meet takas sinne mist tulit eli 2 metrii maan alle.. " hän kuiskasi korvaani. Pakokauhu valtasi minut ja olisin halunnut äkkiä juosta pois paikalta mutta tuntui etten pystynyt liikkumaan. Seisoin vain paikallani hetken aikaa hengittämättä. Omar nosti päänsä pois korvani vierestä ja katsoi minua. Vedin syvään henkeä ja nyökkäsin "m-mutta entä kä-kämppikseni?" änkytin, yritin pitää itseni edes jotenkin kasassa. "Mitä siit?!" Omar kysyi. "Hän on miesoletettu.." vastasin. Yritin irrottaa katseeni Omarista mutta se tuntui mahdottomalta, hän oli ihan lähelläni ja katsoi kasvojani kuin yrittäen lukea kasvoiltani tunteitani. Tiesin ettei hän pystynyt huomaamaan ilmeettömiltä kasvoiltani sitä kuinka paljon minua oikeasti ahdisti. "Saan selvil jos puhut sen kaa jotai muutaki ku joitai tärkeetä.. Ja jos nii käy sä ja hän päätyy samaan paikkaan" hän sanoi hymyillen ja katsoi minua silmiin. "Mut sul ei oo mitää huolehdittavaa, tiiän et tuut tottelee mua" hän jatkoi vielä kun en vastannut hänelle mitään. "Niin.. " vastasin, se oli ainoa mitä sain sanottua. "Mut nyt sun olis kyl aika mennä takasi kotiis ja nii munki.. Oot ollu liikaa miesten ympäril näyttelemäs ittees" Omar sanoi ja otti kiinni kädestäni. Hän veti minut mukanaan ulos.

"Noh, saatan sut kotii. Mis asut?" hän kysyi ulos päästyämme. En ollut ehtinyt edes sanoa heippoja kavereilleni kun hän oli jo repinyt minut pihalle. "Ihan tässä naapurissa.. " vastasin. "Haye näytä mis" hän sanoi ja katsoi minua, hän piti yhä kädestäni kiinni. Kävelimme kotini pihaan "noni, huomenna aamulla tuun näkee sua ja varmistaa ettet tee mitää tyhmää, okei?!" Omar sanoi ennen kuin lähti.