Niko
"Jos me tänää saatais tän biisin äänitykset vielä valmiiks ja suunniteltas vähän albumin kantta tarkemmin nii olis hyvä, voitas vaikka pitää joku loma tähän välii", selitin tutkien Aleksin kanssa kalenteria.
Siihen merkitsimme missä milloinkin piti olla ja mitä suurinpiirtein piti saada aikaiseksi. "Jep. Mökkiloma kuulostas just siltä mitä tässä tarvitaa", mies komppasi ja nyökytteli päätään. "Mitä mökkilomasta?" Tommi kysyi.
"Nii et sellanen olis tarpee", vastasin pitäen katseeni kalenterissa. "Joelin perheellä se mökki ois. Siltä pitää sit kysyy asiasta", totesin. "Tässähän minä oon", Joel naurahti. Säikähdin helvetisti hänen yhtäkkistä ilmestymistä selkäni taakse.
"No nii näytät olevan", hymähdin. "Niin sopiiks et mentäs vaikka torstaista alkaen teiän mökille? Kirjoteltas uutta musaa ja nautittas vähä luonnosta. Sit ens viikonloppuna alkais keikkojen vetäminen", ehdotin.
"Aa no pittää kysästä porukoilta sopiihan se niille", blondi totesi tuijottaen eteensä ja nyökytteli päätään. Huomasin hänen kaulansa olevan hieman mustelmilla, eikä ne näyttäneet ollenkaan fritsuilta. Sitä paitsi Jessica oli kipeänä..?
"Little Man, mä haluun kuulla miltä se viimesin versio kuulostaa", Joel sanoi sitten ja he menivät kuuntelemaan uusinta biisiämme. Jäin yksin miettimään porukan vanhimman tilannetta. Kaikki ei ollut hyvin, sen näki sokeakin.
En myöskään halunnut kysellä koko ajan asiasta, eihän se käytännössä kuulunut minulle millään tavalla. Mutta olimme parhaita kavereita, kyllä kai minulla oli oikeus olla hänestä huolissaan, kun jokin oli nyt vialla ja pahasti.
Ei Joel ensinnäkään ansainnut kestää mitään paskaa. Hän oli kärsinyt elämässään jo aivan tarpeeksi. Toki saatoin hieman ylireagoida vilkkaan mielikuvitukseni kanssa, mutta outo tunne vaivasi minua silti. Joten uskoin siihen enemmän kuin järkeeni.
~~~~~
Joel
Jalkani tärisi minun istuessa sohvalla. Yritin suunnitella tulevan albumimme kansikuvaa silmät kiinni, mutta mielessäni pyöri vain Jessican uhkailut. Mitä jos hän oikeasti aikoi toteuttaa ne? Tai jos jäisin tästä kiinni jätkille?
Koko elämäni olisi täysin pilalla. En keksinyt mitään muuta vaihtoehtoa, kuin vain pysyä tässä suhteessa. Se ei todellakaan ollut hyväksi mielenterveydelleni ja jaksamiselleni, mutta se oli silti pienempi paha.
Aukaisin silmäni ja lähdin keittiöön. Samalla totesin kellon olevan kahdeksan illalla. Nopeasti nämä paria tuntia oli mennyt studiolla. Keskittymiseni ei kyllä ollut parasta tänäänkään, mutta ei se koskaan kyllä ollutkaan.
Ahdistuneena katselin ympärilleni pienessä keittiössä. En edes tiennyt mitä etsin. Ehkäpä vastauksia kaikkiin näihin kysymyksiin, joita vain ilmestyi koko ajan lisää päähäni? Löytyisipä ne oikeastikin kaappien ovista.
Huomasin käsieni alkavan tärisemään, ja hengittäminen alkoi taas tuntua vaikeammalta. En tiennyt oliko kaikki jätkistä jo lähtenyt, olin ollut taas omissa maailmoissani. Kävelin nopeasti taukotilaan ja istuin sohvalle haudaten kasvot käsiini.
"Joel kuuleks sä mua?" tuttu ääni kysyi ja asetti kätensä selälleni. Nostin katseeni vihreisiin silmiin nyökäten pienesti yrittäen estää paniikkikohtauksen tuloa. En enää osannut ajatella järkevästi tai muutenkaan hallita itseäni.
"Hei ei oo mitää hätää, ihan rauhassa. Mä autan sua", Niko kuiskasi rauhoittavasti ja nosti minut syliinsä. Kiedoin käteni hänen ympärille kyynelien puskiessa väkisin silmistäni. "Mä en jaksa enää", mutisin tuon hupparia vasten aloittaen säälittävän itkemiseni.
"Shh, itke vaa kaikki kipu pois. Mä oon sun tukena, muista se. Yritä hengittää mun kaa samaa tahtii, ei haittaa vaikkei heti onnistu. Yritetää nii kauan et onnistuu. Kaikki kyllä järjestyy", hän lohdutti ja tiukensi otettaan minusta.
Tässä sitä taas oltiin. Itkin, tärisin ja yritin hengittää, ja Niko auttoi ja lohdutti. Ei kysellyt turhia, vaan puhui rauhoittavasti ja tsemppasi. Antoi minun vain itkeä ja purkaa tunteeni.
Hän tiesi kyllä, etten näyttänyt tunteitani kovin helposti. Hän tiesi, mitä lapsuudessani olin saanut käydä läpi. Hänellä oli kokemusta ja tiesi miltä minusta tuntui. Ei tähän tarvittu sanoja. Toisen läsnäolo ja hali riitti vallan mainiosti.
***
Tais Joel mennä lipsauttaa jotaki.. 💀
I know, nää etenee kauheen hitaasti, mut lupaan et näissä on vitun hyvät juonet, malttakaa 🖤
YOU ARE READING
You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️
Fanfiction(Valmis) Yö toisensa jälkeen kului kattoa katsellessa. Ei se muuttunut siitä miksikään, vaikka kuinka tuijotti. Välillä piti siirtyä ihastelemaan seiniä. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja hyvää asentoa ei löytynyt...
