Niko
Katsoin Joelia hetken aikaa hämmentyneenä, oliko hän tosissaan? Ja oliko tuo edes mikään kysymys? "Totta kai mä haluun, jos sä oot varma", kuiskasin hymyillen.
"Oon mä, poikaystävä", Joel virnisti vetäen minut suudelmaan. Vastasin siihen yhtä innolla, aloimmeko oikeasti juuri seurustelemaan? Tätä en kyllä osannut odottaa.
Silitin blondin poskea hänen haukotellessa. Hymähdin huvittuneena, olin kai hyvin väsyttävää seuraa. "Saiks sä miten nukuttuu viime yönä?" huolehdin sitten. "Paskasti. Mut lepäsin kyllä", häm vastasi hymyillen hieman.
Kai Joelia oli auttanut, kun hänen ei tarvinnut stressata nukkumisesta, pelkkä silmät kiinni makaaminen riitti, vaikkei se pidemmän päälle unta korvannutkaan.
"Mä en sit haluu mennä naimisiin, oon pahoillani. Varmaa osasitki jo odottaa", blondi ilmoitti sitten väännellen sormiani, hän näytti suloiselta keskittyessään siihen.
"Jep. Mut se käy mulle, en mäkää haluu naimisiin", hymähdin. En ollut edes haaveillut olevani joskus virallisesti Joelin mies, hän oli jo lapsena uhonnut ettei aikonut mennä naimisiin kenenkään kanssa.
Tai ehkä musiikin. Joka tapauksessa, en itsekään olisi halunnut mitään niin vakavaa, kai joku ymmärsi mitä tarkoitin? Aioin toki olla tuolle blondille rehellinen ja luottaa häneen, tein niin jo valmiiksi.
"Sä et oikeesti tiiä miten onnellinen oon just nyt", kerroin parin onnenkyyneleen pyrkiessä silmiini. "En nii. Mut mä tykkään kattoo sun hymyy", Joel virnisti tutkien kasvojani kainalostani.
"Kiva et jokukaa tykkää", hymähdin. Tuollaiset kehut lämmittivät aina sydäntä, varsinkin kun oma poikaystävä sanoi niin. "Kysyppä tota faneilta", blondi huomautti tutkien keskittyneenä sieraimiani.
"Ei ku mä ihmettelen et mitä helvettii sä sitä mun nenää tutkit?" naurahdin hieman hämmentyneenä. "Mä en tiiä, harvemmin sua saa näi lähietäisyydeltä tarkkailla ihan rauhassa", Joel vastasi pokkana.
"Aijjaha", nauroin pudistaen päätäni. Painoin hänen nenänpäähän hellän pusun. "Mä tiiän et tää on vitun rasittavaa ku valitan melkee koko ajan, mut anteeks kans ku oon nii rasittava ja en osaa olla paikoillani jne", Joel huokaisi sitten katsoen silmiini.
"Joel sä et oo rasittava, älä sano noin. Sä et voi sun ADHD:lle mitää ja kyllä mä oon tiedostanu sen jo lapsena et oot omanlainen persoona. Mut just sen takia mä ihailenki just sua, oot ainutlaatuinen täs maailmassa", kerroin.
"Totta", hän totesi hetken päästä hiljaa. Jokainen ihminen oli aina todella ainutlaatuinen, jokaista oli vain yksi kappale maailmassa. Ja aina se yksi ihminen merkisti jollekin toiselle helvetisti.
"Voinks mä lakkaa sun kynnet?" blondi kysyi sitten hymyillen hieman. Huomasin itsekin miten nopeaa hänen puheenaiheet ja mielialat vaihtelivat, mutta ei se minua haitannut. "Toki", naurahdin.
Hän katosi hetkeksi vessaansa, ennen kuin palasi takaisin mustan kynsilakan kanssa. Tästä ei todennäköisesti seurannut mitään muuta kuin sotkua, mutta oli ainakin hauskaa.
"Sun pitää hakea varmaa Rommi tänne et se ei luule sun jättänee sitä", hän totesi lakaten etusormeani. Tai siis etusormen kynttäni. No, ei se aina ihan kynteen osunut, mutta pikkuvikoja.
"Mitä sä siinä virnuilet?" Joel tuhahti vilkaisten minua jatkaen työnsä tekemistä. "En mitää", vastasin nopeasti ja yritin olla hymyilemättä. "Mä tungen tän lakkapurkin sun perseesee kohta", blondi uhkasi.
"Enhän mä tehny mitää!" puolustauduin pidättäen nauruani. "Just naurat mun taidoille, Niko toi on törkeää", hän valitti ja sipaisi mustaa kynsilakkaa tarkoituksella nenääni.
"Vittu Joel!" valitin yrittäen pyyhkiä sitä pois. "En omista", blondi tuumi vilkaisten haaroihinsa. "Oh god", huokaisin nojaten päätäni sohvan selkänojaa antaen hänen jatkaa lakkaamistaan.
***
Sekava? 😅
YOU ARE READING
You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️
Fanfiction(Valmis) Yö toisensa jälkeen kului kattoa katsellessa. Ei se muuttunut siitä miksikään, vaikka kuinka tuijotti. Välillä piti siirtyä ihastelemaan seiniä. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja hyvää asentoa ei löytynyt...
