Niko
"Mitä me ees tarvitaan?" valitin maaten sohvalla. Joel oli päättänyt minuutti sitten, että pakkaisimme nyt suurimman osan tavaroista, vaikka lähtö Nummelaan tapahtui vasta kolmen päivän päästä.
"Vaatteita, puvut, perus hygieniatuotteet, Ramona, Niko, sun puhe", poikaystäväni luetteli kirjoittaen listaa samalla ylös, hyvä niin. Olisin muistanut muuten vain itseni ja kissamme.
"Että ei muuta ku pakkaamaan", blondi kehotti, katosi hetkeksi makuuhuoneeseen ja palasi sieltä laukkuni kanssa heittäen sen päälleni. "Kyllä sen muullonki kerkee", valitin.
"Nonii Niko perse ylös", Joel huokaisi vetäen minut ylös sohvanpohjalta. En ymmärtänyt taas ollenkaan hänen pakkomiellettä saada jokin asia puolitiehen.
Lopullinen pakkaaminen tapahtui vasta lähtöpäivänä. Mutta ei kai tässä muukaan auttanut kuin vain nousta ja pakata. Puolijuoksin makuuhuoneeseen ja avasin vaatekaapin ovet.
Halusin tästä hyvästä varastaa Joelita hänen hupparin. Saatoin joskus 'varastaa' oman hupparini, jonka taas tuo blondi oli pöllinyt minulta. Vaatteiden omistajan vaihtuivat usein tässä taloudessa.
"Mitäs se Moilanen on tekemässä?" poikaystäväni kysyi ja kietoi kätensä lantioni ympärille nostaen minut ilmaan, hän huomasi yritykseni, totta kai.
"En mitää", väitin yrittäen päästä pakoon, mutta blondi oli jo menossa ulko-ovea kohti. "Et kai sä nyt meinannu mua ulos heittää?" valitin, olin kaiken lisäksi pelkällä yli-isolla t-paidalla ja boksereilla.
"En, ihan nätisti laitan", Joel hymähti aukaisten oven ja jätti minut pokkana rappukäytävään. "Rakas hei", valitin postiluukusta, eihän hän nyt näin voinut tehdä.
"Ooks sä juonu?" joku nauroi takanani. Käänsin katseeni kysyjään, onneksi vain Mira Kaspian takanaan. "En, Joel heitti mut ulos", ilmoitin soittaen ovikelloamme istuen lattialla.
"Joko se kyllästy suhun?" Kaspian hymähti, häntä selkeästi alkoi kiinnostaa enemmän. "Mä yritin pöllii sen hupparin", selitin koputtaen taas oveen, olipa minulla julma poikaystävä.
"Ettehän te riidelly mistää?" Mira varmisti aukaisten avaimillaan oven. "Ei, kyllä se mut kohta takas päästää. Ehkä. Jos ei nii tuun teille, ainakaa ei tarvi pakata", hymähdin.
"Et sä musta nii helpolla pääse eroon", Joel ilmoitti postiluukusta, hän oli kuunnellut keskusteluamme koko ajan. "Rakas päästä mut ulos täältä, poliisi paikalla", valitin virnistäen.
"Ei se Kaspian mitää tee", poikaystäväni vastasi itsevarmasti. "Vielä", brune huomautti hymyillen kuitenkin ja meni kotiinsa. Pääsin myös itse omaani, Joel tietenkin kuvasi tätä.
"Ei se nyt niin vakavaa voinu olla et haluun sun hupparin", huomautin kietoutuen blondiin, roikuin hänen kaulassa lapsellisesti. "Onpas", hän ilmoitti ja käveli keittiötä kohti.
Tipuin siinä matkalla lattialle, eikä hän edes välittänyt siitä, törkeää. "Nyt herra sais testata pukunsa", Joel ilmoitti tuoden hengarissa olevan puvun minulle.
Ramona juoksi myös katsomaan tilannetta. Kiroillen nousin lattialta ylös, halusin vain makoilla siellä. "Ja Ramona kerkes jo tartuttaa tähänki karvan", totesin.
Riisuin t-paidan pois ja aloin pukemaan pukua päälleni. Joel teki samoin, luoja hän näytti komealta. "Mitä meinasit sitte häiden jälkee?" kysyin pokkana napittaen kauluspaitaani.
Katsoin blondia peilin kautta, miksi ihmeessä en nähnyt häntä useammin puku päällä? "Mennä juhlimaan Aleksin kotiin", hän vastasi ja katsoi minua pitkään, aivan kuin hänen vastaus olisi ollut itsestäänselvyys.
"Mm", mutisin ja korjasin vähän hiuksiani, ne sojottivat taas joka ilmansuuntaan. "Vai olikos jotaki muuta mielessä?" Joel kysyi sitten katsoen minua peilin kautta silmiin.
"Eeei", vastasin alkaen pukemaan housuja. En tykännyt olla puvussa, mutta onneksi ei tarvinnutkaan kuin kerran vuodessa, jos edes silloin. Kyllä minä nyt yhdet häät kestin.
***
Vai sellasta Nikolla 😜
YOU ARE READING
You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️
Fanfiction(Valmis) Yö toisensa jälkeen kului kattoa katsellessa. Ei se muuttunut siitä miksikään, vaikka kuinka tuijotti. Välillä piti siirtyä ihastelemaan seiniä. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja hyvää asentoa ei löytynyt...
