☆SUMU[✔️]

suru

Nousen istumaan ja avaan puhelimeni.
09.26
Vittu vittu vittu vittu
Kouluni alkoi jo puolitoista tuntia sitten. Vittu.
En muistanut tietenkään laittaa herätystä. Miksi olisin?
Nousen ylös hieroen silmiäni. Kierrän katseellani ympäri huonetta.
Nään muuttolaatikon edessä valokuvan. Se on pudonnut sieltä.
Katson valokuvaa.
Pieni tyttö hymyilee siinä toisen tytön kanssa. Tytöllä on farkkuhaalarit, valkoinen tähtipaita ja letit. Tytön vieressä on toinen tyttö. Tällä tytöllä on ruskea, lainehtiva tukka, ja tummat silmät. Se on Lauretta.
Lauretta.
Lettipäinen tyttö näyttää surulliselta. Vain Lauretta hymyilee.
Nään tytön silmissä vihan ja surun sekoituksen. Lauretta on aina ollut demoni.
Lauretalla on kädessä minun nukkeni. Minun. Minun. Minun.
Minun Denisé-nukkeni. Se oli kaikkein tärkein leluni.
Vitun äiti.
Äiti pakotti minut antamaan nuken Lauretalle. Kyyneleet kihoavat silmiini taas. Vitun Lauretta.
Revin kuvan kahtia.
Heitän sen puolen missä on Lauretta; ulos.
Ikkunasta ulos.
En jaksa kiinnostua siitä kuka sen löytää. Löytäkööt. Vaikka Lauretta.
Ihan vitun sama.
"Pepita!" Isä sanoo ovelta. Säikähdän ihan vittuna. Pyyhin kyyneleeni nopeasti pois. "Sì?" Kysyn.
"Tänään et mene kouluun. Ajateltiin mennä rannalle. Ja syömään. Jooko?"
"Vaikka." Sanon mutta oikeasti riemuitsen siitä ettei minun tarvitse mennä kouluun.
Menen alakertaan aamupalalle.
"Pane al pesto!" Isä ilahduttaa minut.
Ainoa ruoka jota syön kunnolla on pestoleipä.
Katson isää rakastavin silmin ja hän hymyilee minulle.
"dov'è mamma?" Kysyn.
"Kaupassa." Isä vastaa ja lähtee huoneesta.
Syön leipäni. Huomenna aamulla lähdemme täältä.
Toivottavasti Suomi on parempi maa.
Minun kannaltani.
Olenpa minä itsekäs...
Oikeati.
Vittu.