☆SUMU[✔️]

huominen

Kävelen Tuomionkirkkoa päin.
Istahdan portaille, ja otan tupakka-askin taskustani. Se on isän.
Sytytän röökin ja alan polttaa. Tämä tuntuu jotenkin väärältä.
Katson ihmisiä alhaalla. Joku mielenosoittaa, joku juo. Joku shoppailee ylikalleissa liikkeissä.
Joku tyttö kävelee vanhan naapurinmummon kanssa rappuuni.
Onkohan se uusi naapurini?
Joku hyppää ratikkaan.
"Hei lapsi!" Joku sanoo takaani.
Käännyn paskat housussa.
"Ikää oli? Onkos tuo tupakkaa, kiddo?" Se on kyttä.
"Öö... ei..." sanon. Paska.
"Tiiäkkö et tost voi saaha keuhkosyöpää sun muuta hauskaa. Eihän sun ikäsille ees pihtäis myyä röökii hah?"
"Okei", sanon tyhmänä.
Kyttä ojentaa kätensä askia kohti.
Onko niillä ees oikeus takavarikoida röökiä?
"Nii ja jos ny välttämät halluut keuhkosyövännii polta ees jossai syrjässä", se sanoo ja nappaa askin mun kädestä.
Näytän keskaria sille ja se näyttää takasi.
Se näyttää aika nuorelta. Ehkä 19-vuotiaalta? Ei, ei, ei.
Vähä outoo jos nyt ihastuisin paskapää poliisii?? A-aa.
Avaan kännykkäni.
Näppäilen puhelimeen "112" ja painan luuria.
En koskaan ole soittanut hätänumeroon.
Painan nappia, joka yhdistää poliisiin. Onnekseni just sen kytän puhelin soi.
"Poliisi", kuuluu luuristani.
"Anna mun röökit takasi", sanon ja hihitän.
"Tämä on hätänumero. Jotkut voivat olla oikeassa hädässä. Sinä voit saada sakkoja pilapuhe-"
Lopetan.
Menen hitaasti portaat alas.
Menen rappukäytävääni ja tilaan hissin.
Avaan etuoveni enkä kuule mitään.
"Papa?"
Isä kävelee minua vastaan.
"una ragazza della stessa età si è trasferita nella porta accanto"
(samanikäinen tyttö muutti naapuriin)
Tiedän.
Menen huoneeseeni ja otan kuulokkeet.
"You'll be the sadest part of me, a part of me that will never be mine.
It's obvious, tonight is gonna be the lonliest..." lauloin

Isä huutaa minua
"Lähdetään sairaalaan."