Avaan silmäni. En näekään kattoikkunaa enkä viistokattoa.
Sen sijaan näen korkean sementtikaton.
Kuulen isän keittiössä.
"Hyvä huomenta", isä sanoo huonolla suomellaan.
Hymyilen ja nousen ylös.
Avaan muuttolaatikon ja otan sieltä muovipussin jossa on kaikki omistamani vaatteet. Käännyn.
Näen isän.
Miksi isällä on punaiset silmät??
Miksi isällä on suu mutrulla?
Miksi isä tulee halaamaan minua???
Isä halaa.
"E adesso?" Kysyn.
Isä katsoo minua ja hymyilee surullisesti.
"Mamma...Lähti", isä itki.
"KUOLIKO ÄITI????!" huudan.
Isä pudistaa päätään ja tuo kirjeen minulle.
"Hei Leija. Tässä äiti. Anteeksi kaikesta. En tiedä minne menen. Minulla on sopivasti vaatteita ja rahaa. En koskaan oppinut rakastamaan sinua, Leija. Toivon että et jää kaipaamaan minua, sillä tuskin palaan enää. Älä etsi minua Helsingistä. Lähdin hakemaan sähkökitaraasi.
-Äiti"
Ei hän oikeasti sähkistä lähtenyt hakemaan. Se vain tarkoitti että lähti kauas.
Rypistän paperin. Heitän sen päin keittiötä.
"Jättikö se mitään sulle?" Kysyn isältä.
Isä näyttää kirjettä.
"Scusa Luciano. Ti amo." Eli "anteeksi Luciano. Rakastan sinua."
Ihmettelen vähän.
"Ei mitään muuta?" Kysyn.
Isä näyttää kihlasormusta ja itkee.
Sen jälkeen elämä on ollut yhtä utua.
ESTÁS LEYENDO
☆SUMU[✔️]
No Ficción"En tarvitse liikuntatunteja. Harrastan kotoa karkaamista", Hyppään sillalta, äiti on nisti. Olen trans, vittumainen friikki. Mielessä mul on veitsi ja rööki, vitun italia-suomi. Elämä pilalla, ei kaveria yhtäkään, jos kuolisin nyt, ei kaipaaamaan j...
![☆SUMU[✔️]](https://img.wattpad.com/cover/351062067-64-k571911.jpg)