Joitain novelleja

Helvetti

Viimeinen luku mun kirjassa, jonka kirjoitin kun olin 12... Mitä ihmettä tapahtuu.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Rakas päiväkirja...

Yritän nukkua, mutten pysty. Tämä on se, miten viimeistään jää kiinni. Mutta miten voin nukkua. Miten voin sulkea silmäni jos tiedän että minä... minun käteni... minun pääni... ovat tehneet yhteistyötä, ja tappaneet hänet. En voi kirjoittaa hänen nimeään paperille.

Minä tapoin Liljan.

En voi nukkua. En saa syyllisyyden tunnetta pois rinnastani. Vaikka ennen kuin kutsuin hänet sinne piiloon salaisen ihailijan varjolla... sain äänet päässäni hiljenemään, sain itseni uskoteltua että se oli oikein hänelle.

Ja hetken... ihan vain hetken nautin. Palan helvetissä. Se ei ole oikein. En saa nauttia siitä. Mutta en ole itkenyt hänen tähden. Olen itkenyt itseni tähden, mitä minä tein. En Liljan. En mitä Liljalle kävi, vaan mitä minä tein. Se tekee minusta hirveän ihmisen. Palan helvetissä ikuisessa kidutuksesta...

Sinä nautit siitä

Sinä luulit tekeväsi oikein

Silti Sinä tiesit tekeväsi väärin

Sinä teit sen

Et vahingossa

Et tuntenut syyllisyyttä

Kiljuvat äänet. Ne eivät puhu... ja se ääni on... hiljainen kiljunta.

Miten voin mennä nukkumaan, jos olen tehnyt jotain peruuttamatonta. En voi elää näin. Haluan kuolla, mutten voi. En pysty.

Minä tapan itseni.

Minä tapan sinut, Lilja

Sen Sanoin ja... Minä ammuin. Katsoin häntä ja hymyilin... sitten kaaduin maahan ja itkin. Itkin ja pyysin anteeksi häneltä, mutta en itkenyt hänen takiaan. Itkin sen takia, että minä tein sen. Jos se olisi ollut joku muu, en olisi tirauttanut kyynelen kyyneltä. En sääli häntä. Palan ja kidun loputtomassa helvetissä. Kun elän ja kun kuolen. Loputon Helvetti piinaa minua aina. Ehkä en enää koskaan nouse sängystä ja kuolen hitaaseen nälkäkuolemaan. Sitten pääsen pois täältä, toiseen kidutukseen. Helvettiin.