Pisara Meressä || Ruu & Jojeli Hokkus Pokkus

1. Sulo älä jätä mua yksin..

Ruu:

Säpsähän hereille kauheeseen pamahukseen. Tulimme eilen laivalle perheeni kanssa. Muutkin näemmä heräsivät siihen pamahdukseen.

"Äiti mikä toi ääni oli" pikkuveljeni niklas kysyy äidiltämme.

"En tiedä mut ei mitään hätää" äiti sanoo. Minulla on kyllä outo tunne. Kello on vasta 1 yöllä. Yhtäkkiä laiva kallistuu tosi paljon.

"Mitä helvettiä" säikähän. Pian laiva kuitenkin palaa ennalleen. Nousen sängystä ja menen hyttimme ovelle ja katson käytävälle. Ihmisiä juoksee kohti portaita.

"Mennään kannelle nyt" sanon hieman paniikissa.

"Joo me tullaan ihan just mee sä vaan jo edeltä" isäni sanoo.

"Mä tuun sun mukaas" isoveljeni sulo sanoo. Lähdemme sulon kanssa käytävälle kunnes tulee taas iso kallistus ja painaudumme seinään.

"Äitiiii!!"  Niklas huutaa ja rupee itkemään. Ei hitto.

"Ruu nyt eteenpäin!" Sulo käskyttää. Lähdemme juoksemaan kohti portaita ja kiipeämme ne ylös onneksi hyttimme oli lähellä kansikerrosta. Ihmiset kiljuivat ympärillämme. olen ihan shokissa.

"Ota tästä pelastus liivi" isoveljeni sanoo ja laittaa sen päälleni.

"Entä niklas ja isä ja äiti?" Kysyn.

"Ne tulee kyllä." Sulo sanoo ja pukee itselleen pelastusliivin. Laiva kallistuu vain enemmän ja enemmän.

"Mr skylight number 1 and 2" kuului kuullutus. Se toistui pari kertaa.

"Mikä se oli" kysyn paniikissa.

"Ei mikään" tuo sanoo mutta huomasin että hän kyllä tajusi mistä on kyse. Tuo otti kädestäni kiinni ja auttoi minut melkein jo kylellään olevan laivan päälle.

"Tuolla on pelastus vene!" Huudan ja osoitan vedessä kelluvaa pelastus venettä.

"Mennään tule" sulo sanoo ja lähtee vetämään minua sinne. Pelastus veneessä on paljon ihmisiä. Pian tulee iso aalto ja vetää koko jutun ympäri.

"Joo siihen ei mennä." Sulo sanoo ja lähtee toiseen suuntaan.

"Mitä me nyt tehään" kysyn kyynelten valuessa poskilleni.

"Hei Ruu ei mitään hätää. Kaikki järjestyy me selvitään yhdessä tästä." Musta hiuksinen poika edessäni sanoo. Tuo pyyhkii kyyneleet pois.

"Hei tuonne!" Tuo sanoo ja osoittaa kauempana olevaa lauttaa. Lähdemme juoksemaan sinne. Laiva on nyt ihan kyljellään. Joten juoksemme sen toisen kyljen päällä.

"Se on liian kaukana" sanon. Pelastuslautta menee vain kauemmaksi.

"Uidaan se on ihan vitun kylmää mut pakko mennä." Sulo sanoo. Hyppäämme veteen. Tuo vetää minut takaisin pinnalle.

"Nyt äkkiä tule" sulo sanoo ja lähdemme uimaan lauttaa kohti. Vesi on ihan saatanan kylmää mut pakko päästä lautalle.

"Someone please help! There is a 13 year old girl and a 16 year old boy here!" Sulo huutaa kun pääsemme lautan lähelle. Lautan oviaukosta kurkkaa kaksi ihmistä. Nuo auttavat meidät lautalle. Lautta on täynnä vettä mut ainakaan ei tarvii uida.

"thank you sir" veljeni sanoo. Nuo kaksi miestä jotka auttoivat meidät lautalle oli laivan työntekijöitä. Tärisen kylmyydestä.

"Hei sulo älä laita silmiä kiinni." Sanon mut se ei auta.

"Sulo älä jätä mua yksin.." Itken.

Säpsähän hereille. Vittu. Tuo sama uni on kiduttanut minua yli kymmenen vuotta. Tai no ei se ollu uni. Kukaan perheen jäsenistäni ei selvinnyt. Sulo pelasti minut ja uhrasi oman henkensä.

Nausen sängystäni ja kävelen keittiöön juomaan vettä. En ole astunut lähellekkään laivojen satamia sen tapahtuneen jälkeen. Oltiin vain menossa virosta ruotsiin ja sieltä oltais tultu sit kotiin mut ei.

Hirveintä tässä on se ettei onnettomuuden loppuraportissa ollu kaikkea. Koko tapahtumaa ei ees tutkittu kunnolla. Keulavisiirin irtoaminen ei ole ainoa syy koko jutulle. Huoh. Taas mä oon tässä miettimässä tätä samaa.
Olin vasta 13 kun menetin kaiken. Jouduin sijaisperheeseen joka oli ihan hirveetä. Lopulta olin osastolla siihen asti että täytin 18 eli noin 4 vuotta.

Katson kelloa 5 aamulla no ihan vitun sama mä lähen haukkaa raitistailmaa. Puen vaatteet päälleni. Nappan puhelimen kuullokkeet ja avaimet. vedän vielä kengät jalkaan. Lähden kerrostalon rappuja alas ja ala ovesta ulos.
Vedän kuullokkeet päähän ja laitan lempi soittolistani soimaan. Siellä on vähän kaikkee kuten tupee, costeeta,heviteemuu, kuumaa ja vähä muitaki mut siinä tärkeimmät.

Lisään biisejä jonoon enkä edes huomaa että joku kävelee minus vastaan. Tormään tuohon ihmiseen ja kaadun maahan tipputtaen puhelimenkin. Noni vitun hienosti meni taas Ruu hienoa.

"Anteeks ei kai sua sattunut" kuulen mies äänen kysyvän. Tuo nostaa puhelimeni ja auttaa minut vielä ylös. Katson tuota. Hän näyttää tutulle. Ihan kuin oisin nähny hänet jossai. Hetkonen. Blondit pitkät hiukset ja varmaa minua kaks päätä pidempi. Hetkonen hänhän on joel hokka blind channelin toinen laulaja.

"Hei onks kaikki hyvin?" Tuo kysyy ja heilauttaa kättään naamani edessä. Säpsähän takaisin tähän maailmaan. Nyökkään vain tuolle.

"Mitä sä tähän aikaa ulkona teet" joel kysyy. Kohautan olkiani.

"No öö ootko menossa kotii vai?" Tuo jatkaa kyselyä. Pudistan päätäni. Ihme kyselijä mitä se yrittää hakee. Varotan vaa ettei musta saa helposti tietoo ulos.

"Haluutko lähtee mun kaa käymään yhessä paikassa?" Joel kysyy. Katson tuota epäilevästi. En ole koskaan luottanut kehenkään. Mua kiusattiin koko peruskoulun ajan ja lukiossa mun ainoo kaveri käänty mua vastaan ja rupes puhuu paskaa ja kaikkee.

"Hei en mä sua tapa tai kidnappaa taikka mitä haluun vaa tutustuu suhun." Tuo naurahtaa. Ookei olen yllättynyt. Huoh no kai sitte nyökkään varovasti.

--------

Eka luku tätä kirjaa:)

Inspii tähä kirjaan tuli m/s estonian tapahtumista mut nää jutut on mun omasta pääst keksimiä että ei oo fackta tietoo kaikki ainakaa🥹
Ja leikitään leikkiä että estonia upposi 2013 eikä 1994

Sanoja:  817