Pisara Meressä || Ruu & Jojeli Hokkus Pokkus

2. ihana nimi

Ruu:

Onneksi mulla on aina taskussa kynä ja joelilla sattui olemaan vihko mukana koska oli suunnitelu kirjoittelevansa biisejä. Nyt voimme kommunikoida ees jollain tavalla. En oo puhunut sen onnettomuuden jälkeen edes ittekseni. Joel sanoi että me mennää yhelle kalliolle nii voidaan olla siellä rauhassa.

"Kyselen sulta sit siellä kalliolla ja sä voit kysellä multa nii on kato helpompi kirjoittaa varmaa paikoillaan ku kävellessä." Joel sanoo. Nyökkään.

"Ollaan iha just perillä" tuo lisää. Eteemme avautuu kaunis maisema.

"Istutaan vaikka tähän" blondi sanoo ja istuu maahan. Ihan ekana valitsen vihkon viimeisen sivun.
Kirjottelen sinne perus tietoja itsestäni. Annan vihkon tuolle ett hän voi lukee mitä korjotin

"Nimeni on Ruu. Olen 22 vuotta. Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan ja myös lukiossa. En luota helposti ihmisiin joten ole iloinen ettää oon nyt tässä" joel lukee ääneen. Hymyilen hennosti.

"Kiva tavata Ruu ja ihana nimi" tuo hymyilee ja antaa vihkon takaisin. Kirjotan vihkoon että joel esittelisi itsestään vähän jotain. Blondi lukee sen.

"No sä oot varmaa kuullu must mut kuitenkin mun nimi on joel 29 vuotta ja mä oon bändissä blind channel. Oon bändin toinen laulaja Ja joo " joel kertoo. Nyökkään hymyilen.

"Pitäiskö ruveta lähtee alkaa olee aika viilee" blondi kysyy. Nyökkään ja katson tuota suoraan silmiin. Nousemme ylös maasta ja lähdemme takaisin päin. Kirjotan nopeasti vihkoon puhelin numeroni ennen kuin annan sen takaisin joelilla.

"Ainiin kiitos." Tuo sanoo ja ottaa vihkon itelleen.

"No mut heippa nähään vielä" joel sanoo ja vilkuttaa minulle. Vilkutan tuolle takaisin ja niin suuntammme erkanee kun lähdemme omiin koteihimme.

Avaan kotini oven ja astun sisälle. Heitän kengät pois ja suuntaan olohuoneeseen. Niklas oli unelmoinut juuri tälläisestä talosta niin sen takia ostin tämän. Harmi ettei hän ole enään täällä.
Kodin sisustus on tumma.

Istun sohvalle. Mitähn mä tänään tekisin. Muutenki vapaa päivä. Puhelimeni värähtää viestin merkiksi. ainiin mitähän kellokin on.
Nappaan puhelimen käteeni ja katson ensin kelloa. Puol 8 menipä meillä pitkään.
Mitä hittoa viesti jostain ihan random numerosta eiku aa se onkin joel. Vaihan heti sen nimen etten unoha kuka se on. Näin.

Joel

Joel: haluisitko tulla tänään kattomaan mun bändin treenei?

Minä: no jos se kaikille käy. Just mietin mitä tänään tekisin kun vapaa päivä:)

Joel: jees kyl se kaikille varmasti käy. Tuun hakee sut 10:)

Minä: joo osoite on **************** :)

Jaa nyt mä sit meen kattoo blind channelin treenejä no mikäs siinä. Pakko varmaa lähtee harva saa tälläistä kutsua.

Time skip.

Odotan parkkiksella että joel tulee. Tällä kertaa minulla on oma vihkoni mukana jossa edellisiä keskistelujani. Päälleni olin laittanut mustat leveä lahkeiset farkut ja tiukan mustan pitkähihaisen.
Pian parkkipaikalle tulee musta audi. Onneks ei sentään oo bmw en vitus pis sillon menny kyytiin. Bemarit on paskoi anteeks vaan.

"Moi" joel sanoo heti kun avaan oven. Heilutan kättäni ja hyppään pelkääjän paikalle.

"Et oo muuten sit ainoo nainen treeniksel. Minna tulee nikon mukana sinne." Koel kertoo. Nyökkään. Jes saankohan vihdoin kavereita.
Pian olemmekin perillä tai ainakin tuo parkkeeraa auton. Nousemme ylös autosta ja lähden seuraamaan joelia.
Tuo avaa rakennuksen oven ja lähdemme menemään rappusia ylös.

------------

Sanoja: 497