Pisara Meressä || Ruu & Jojeli Hokkus Pokkus

11. Sä tuoksut edelleen samalle

Ruu:

"Kaikki alkoi siitä kun oltiin oltu siellä lautalla ja sit suljit sun silmät ja luulit et oot kuollu."

***

"Sulo ei älä jätä mua yksin." Itken. Olen yksin.. sulo ei enää vastaa mulle. Istun vain puoliksi vedessä koska lauttalla on tosi paljon vettä.

"Kindlasti mitte. Pean minema uppuvalt laevalt." Toinen estline haalari päällä oleva mies sanoo. Puhuu varmaan viroa en mä tiiä mut jotain laivasta ne tais puhua. Hetkonen. Katson ulos ja huomaan estonian uppoavan  perä edellä. Kun laiva uppoaa siinähän tulee voimakas pyörre joka vetää mukanaan. Ei hemmetti ollaan liian lähellä laivaa. Tuo uppoaa veden alle mut valtavaa pyörrettä ei synny.

"Huh, me oleme kaitstud" mies huokasee.
Nuo kaksi yrittävät pitää lautan päällä olevan kankaan oviaukkoa kiinni ettei vettä tuli enempää. Täällä on pimeää ja myrskyää ihan huolella.

En tiedä kauan olemme olleet lautalla. Mut mitä olen kattonut ulos niinbolen nähnyt viking linen laivan ja silja lineltä toisen. Miksi ne ei tuu pelastaa meitä niin en tiiä. Nuo kaksi miestä ovat ampuneet hätä raketin mut sitä ei kai huomattu. Nyt he ovat ampumassa toista. Säpsähän vähän kun nuo ampuvat sen sillä siitä kuuluu aika kova ääni. Se huomattiin. Viking linen laiva käänty heti ympäri kun tuo oli lähdössä pois päin. Se jää kuitenkin vähän matkan päähän. Miksi ihmeessä. Pian kuulenkin helikopterin äänen. Olen väsynyt. Väsyttää ihan hirveesti.

"Hey girl come closer. You will be lifted first." Mies sanoo joka laskeutu vaijerilla lautalle. Konttaan lähemmäs ja tuo laittaa jonkun jutun ympärilleni. Kun tuo saa minut ylös kopteriin saan viltin päälleni.

En muista tuosta helikopteri matkasta mitään. Seuraava muistoni on turusta sairaalasta.

"Mikä sun nimi ja ikä on?" Nais lääkäri yrittää kysyä minulta kun istun sairaala sängyllä varmaan kolmeb peiton alla. Tuijotan vain tyhjällä katseella seinään. Olen shokissa tai oon ollu koko hemmetin ajan. En ole kuullut perheestäni mitään.

"Haluutko kirjoittaa sen paperille?" Nainen kysyy ja ojentaa paperin ja kynän minulle. Kirjotan siihen vain Ruu.

"Entä sukunimi ja ikä?" Tuo kysyy lempeästi. Katson vain paperia tyhjällä ilmeellä.

"Okei ei se mitään kiitos." Lääkäri sanoo ja lähtee paperin kanssa pois huoneesta.

Olin sairaalassa jonkun aikaa. Ehkä pari päivää kunne jouduin sijaisperheeseen. Pääsin käymään myös välissä kotonani nummelassa ennen kun muutin sijaisperheeni kanssa ouluun. Sijaisperheeseen kuului äiti, isä, iso sisko ja pikku veli. En koskaan sanonut heitä perheekseni tai isäksi ja äidiksi. Ja mitä tulee ouluun muutosta. Siitä kaikki helvetti alkoi. Olin paikassa jota en tuntenut ollenkaan. Tuntemattomien ihmisten ympäröimänä. En ymmärrä mitä siellä tein.

Istun 'kotini' vessan lattialla puukon kanssa. Vittu miks mä oon enää edes elossa. Ois pitänyt vaan hukkua sinne hemmetin itämereen. Melkein vuosi sitten. Joo siit on menny kohta vuosi. Olen alottanut täällä uuden ylä asteen kesken lukuvuoden. Sentään se on ihan alussa. Mut mua kiusataan siellä. Pahin kiusasjani on joku brune minua vanhempi kai kasilla oleva. En edes tiedä tuon nimeä. Minulla ei oo yhtään kavereita. Paitsi tuo puukko kädessäni. Vedän pari viiltoa. Säikähän kun ovi yhtäkkiä avautuu. Ei hemmetti.

"Mitä vittua." Sijaisperheen äiti eli Alisa sanoo säikähtäneenä.

"Ruu hei miksi. Miksi taas." Tuo kysyy pettyneenä ja kyykistyy eteeni. Katson Alisaa tynpeentyneenä kun keskeytti minut. Saatana.
Tuo puhistaa viillot ja sitoo ne sideharsolla. Saatanan saatana.

"Tuutko käymään meillä olis villen kaa vähän asiaa" nainen sanoo ja vetää minut ylös maasta ja lähtee vievään keittiöön missä tuon mies on.

"Asia on nyt niin ettei me pärjätä sun kanssas täällä ja sä joudut osastolle" alisa sanoo suoraan kaiken.

"Sä lähet heti huomenna sinne" ville jatkaa. Ei hemmetin hemmetti. Vittu täähä vaa paranee saatana. Sarkasmia sit vittu. Menen 'huoneeseeni' ja pakkaan kaikki tavarat valmiiksi.

Olin osastolla koko elämäni siihen asti että täytin 18. Eli noin 4 vitun vuotta. Siellä ei tapahtunu mitää ihmeellistä. Siel oli vaa iha hemmetib paskat oltavat ohjaajia ei sit kiinnostanut vittuakaan. Ylä aste meni iha vittu ok jos niin voi sanoa. Pääsin kyllä kaikki läpi ihan hyvin numeroin mut sit... Mua kiusattiin siellä. Nimiteltiin, haukuttiin, hakattiin, potkittiin, tönittiin jne jne. Sama meno jatkui Madetojan musiikkilukiosss jonne pääsin. Tuo sama brune kiusasi minua edelleen. Meinaa tuo oli päässyt jollain ihmeellä samaan lukioon. Ja tuon brunen nimeksi oli paljastunut olli ja tuon kavereiksi konsta ja joona. Nuo olivat pahimmat kiusaajani mut heistä eroittui vielä pahin eli olli. Lukion suoritettuani muutin. Muutin kauas pois oulusta. Helsinkiin. Olin silloin 19. En ollu viettänyt synttäreitä sitten sen jälkeen kun täytin 13 vuotta. Synttärit toivat vain liikaa muistoja.

Olen asunut Helsingissä nyt jotain kolme vuotta. Teen töitä ravintolassa. Tykkään kokata ja laittaa ruokaa ja leipoa. Se on vai kivaa. Mut nyt oon ollu kesä lomalla koska ravintola on nyt jonkun  kuukauden kiinni.

**

"Ja sit tapasin joelin ja tutustuttii. Sit se halus tuua mut studiolle ja joo sit siin tapahtu vähän kaikkee ja nyt ollaan tässä." Kerron koko elämäni hieman toki lyhennettynä.

"Sä oot kokenut paljon kaikkee. Oon pahoillani noista huonoista kokemuksista ja kaikkee." Sulo sanoo ja halaa minua. Tuo on melkei yhtä pitkä kuin joel joten olen just ja just tuon rintaa vasten. Haistan tuon paitaa ja se tuoksee samalle mitä silloin melkein 10 vuotta sitten.

"Sä tuoksut edelleen samalle" mutisen suloa vasten. Tuo myös mustat hiukset omaava mies naurahtaa.

------------

Siinä oli sit Ruun elämä tähään mennessä mut mitä seuraavaks tulevaisuus tuo tullessaan?

Sen ku tietäis :D

Joo taas gn kello on 5.00 🥲

Sanoja: 863