Pisara Meressä || Ruu & Jojeli Hokkus Pokkus

12. Mulla ei oo nälkä

Ruu:

Sulo kertoi myös kaiken mitä hän oli kokenut kaiken sen jälkeen. Hän oli tutustunut bändiin nikon kautta. Nuo oli tavannut jossain kotibileissä pari vuotta sitten. Istun taas sohvalla ja rämpyttelen tuota samaa kitaraa jota aikasemminkin.

"Pidetään hetki taukoo ja tilataa jotai ruokaa" porko sanoo ja tulee pian ulos treeni tilasta. Tuo kattoo minua järkyttyneenä.

"Joel tappaa sut" tuo sanoo ilmeisesti viitaten että soitan joelin kitaraa. Hymyilen vain ja jatkan soittamista. Pian joelkin tulee muiden perässä olohuoneeseen ja istuu viereeni. tuo nojaa päänsä olkapäätäni vasten kun soitan jotain biisiä minkä keksin päästäni. Pussaan joelia pikaisesti hiusten sekaan ja jatkan soittamista. Jätkät kattoo hämmentyneenä tilannetta kun joel on vaa rauhassa vaikka koskin tuon kitaraan.

"Joel. Onks kaikki hyvin miks sä et suutu Ruulle ku se koskee sun kitaraas?" Niko kysyy ihmeissään.

"Miks suuttuisin. En mä ny Ruulle voi taikka halua suuttua" joel vastaa lempeästi ja painaa päätään paremmin olkapäälleni.
Muut kattoo joelia ihmeissään samalla kun mä vaan soitan kitaraa ja treeni tila täyttyy mun soitosta.

"Tilataan ny jotai pitsaa mul on nälkä." Joonas sanoo ja kaivaa puhelimensa tilatakseen jotai.

"Mulla ei oo nälkä." Sanon ja jatkan vain soittamista. Joel katsoo minua vähän kummissaan. Annan tuon vain olla. Kaikki kirjottivat tilauksensa paperille ja porko meni soittamaan lähi pitseriaan. Alan soittamaan ulkomuistista phobiaa. Pian joel alkaa laulamaan mukana kertsin kohalla.

"Don't you know me? I'm a phobia
Put you down on your knees, I'm like a disease
All I'm giving you is loneliness
I'm the anxiety, watching you freeze
So tell me, are you scared?
I am the monster in your head
So tell me, are you scared?
Put you down on your knees, I'm like a disease
A phobia" joel laulaa ja sit niko jatkaa. He laulavat omat kohtansa biisistä sen loppuun asti. Kun biisi loppuu kaikki taputtavat. Hymyilen tosi aidosti. Kaivan puhelimeni ja ojennan sen joelille.

"Eti joku biisi" sanon joelille ja tuo alkaa heti etsimään jotain biisiä. Blondi valitsi biisin in the end linkin parkilta. Katsahan nopeasti nuotit ja alan soittamaan sitä. Se sujuu yllättävän hyvin vaikka en oo aikasemmin soittanut biisiä.

"I tried so hard and got so far
But in the end it doesn't even matter
I had to fall to lose it all
But in the end it doesn't even matter" joel laulaa. Soittelemme ja laulamme parit biisit siinä kunnes muiden pitsat tulivat. Jätin kitaran hetkeksi sivuun ja katson nyt puhelintani.

"Mä käyn juomassa" sanon joelille ja nousen ylös sohvalta. Suuntaan kohti keittiötä. Keittiöön päästyäni silmissäni alkaa hieman sumentua ja korvissa inisee jännästi. Otan pöytä tasosta tukea etten pyörry. Kuulen vaimeasti jonkun äänen.
Tuo joku auttaa minut istumaan. Alan saamaan taas vähän selvää ympäristöstä.

"Joel tuutko käymään" kuulen just ja just. En kuitenkaan tunnista tuota ääntä. Pian. Joel tulee viereeni.

"Hei ruu kuuletko sä mua" tuo kysyy. Alan myös pikku hiljaa näkemään paremmin.

"Vähän vaa verensokerit alhaalla." Mutisen hiljaa ja nojaudun joeliin. Tuo kietoo kätensä ympärilleni.

"Aleksi tuotko palan siitä mun pitsasta" joel sanoo. Eli se oli aleksi joka tääl oli.

"Ei mul oo nälkä" sanon hiljaa.

"Sun on pakko syödä jotain. Mä oon ehkä kerran nähny että sä syöt jotain" blondi sanoo huolissaan. Vittu. Olen vain hiljaa silmät kiinni nojaten samalla joeliin. Aleksi tuo palan joelin pitsaa jonka jälkeen lähtee takaisin olkkariin.

"Rakas yritäisit syödä edes vähän" joel pyytää ja ojentaa pitsan mulle. En nä halua.. tuo huomaa etten halua syödä sitä.

"Hei syö vaan. Sä oot täydellinen juuri sellaisena kuin sä oot. Mä rakastan sua sellaisena kuin sä oot." Joel kertaa ja pussaa minua hiuksiin ja pitäää kätensä vahvasti ympärilläni.

------------------

Tääs kello on 5 tai no vähä yli mut kuiteskin.

Sanoja: 597