Once upon a dream

2. Muttilainen

Kaikki ympärillä oli mustaa.

Vesi ei tuntunut enää kylmältä, ja hapen vääjäämätön loppuminenkaan ei loppujen lopuksi ehkä olisikaan niin pelottavaa.

Niin hullulta kuin se tuntuukin ajatella, se saattaisi jopa olla rentouttavaa. Rauhallista ainakin.

Oli niin hiljaista.

Silmissä alkoi mustua.

Joku liikahti jossain lähellä.

Yritin avata silmiäni nähdäkseni kuka se oli, mutta luomeni painuivat vain entistä raskaampina alas päin.

Tyhjensin keuhkoni.

Silloin jokin iski lujaa selkääni. Jos olisin ollut kuivalla maalla, huutoni olisi kuulunut aina kirkolta kotiin saakka.
Tuntui kuin vesi, joka aiemmin oli ollut aivan peilityyni, alkaisi virrata kuin koskessa.

En jaksanut enää ajatella. Mieleni pimeni, kehoni sammui.

______________________________________

- "Herää! Herää nyt! Mh mh mh-"

Suustani ryöpsähti iso kasa vettä, joka jätti jälkeensä hiukan kirvelevän tunteen.

Yskin ja yritin nousta istumaan, jotta se sujuisi helpommin. Vartaloni oli kuitenkin eri mieltä sillä sen veltostuneet lihakset eivät jaksaneet kannatella vielä painoani.

Olin muksahtaa takaisin selälleni, kun lämpimät kädet tarttuivat omiini ja vetivät minut hellästi pystympään asentoon.

Raotin hitusen silmiäni, mutta ulkona oli liian kirkasta. Puristin silmiäni tiukemmin kiinni.

- "Ole ihan rauhassa nyt vaan. Älä tee äkkinäisiä liikkeitä, ettei sydämesi taas ota niin koville. En jaksaisi elvyttää sinua heti perään uudestaan."

Se oli miehen ääni. Tunsin poskieni punehtuvan. Tajusin pienellä viiveellä, ettei hän ollutkaan nostanut minua nojaamaan kiveä vasten, vaan nojasinkin hänen rintakehäänsä.

Tein siis juuri niinkuin hän kielsi ja yritin hätiköiden nousta ylös ja paeta tästä nolosta tilanteesta.

- "Hei, rauhotu nyt vähän. Otat nyt syvään henkeä ja lepäät hetken. Hukkuminen on aina rankka kokemus, etkä sä oo vielä ihan valmis jatkamaan matkaa." Ääni oli miellyttävä. Matala ja pehmeä.

Karaisin kurkkuani.

- "Kuka sinä olet? Ja miten sinä löysit minut? Luulin ettei täällä olisi ketään." Oma ääneni oli puolestaan liian karhea ja kuulosti vieraalta.

- "Olen Muttilainen, tämän lammen henki. Olin juuri palaamassa kun näin sinun painuvan pinnan alle."

- "Lammen? Suolta tämä ennemminkin näyttää..."

Muttilainen tyrskähti.

- "Tietenkin, kun tämä on niin vanha. Sammal on vuosikymmenien saatossa levittäytynyt aina vaan pidemmälle ja pidemmälle. Mutta se näyttää suolta vain päältä päin. Pohja on lammelle tyypillinen hiekka pohja, eikä siellä kasva juuri mitään muutamaa vesikasvia kummempaa."

Aivoni kävivät selkeästi liian hitaalla. Ehkä olin sittenkin hukkunut, tai tämä on jotain hullua unta.

- "Vai lammen henki? Joo joo, ihan varmasti ja minä olen rölli usvametsästä." Sanat huokuivat sarkasmia.

- "Hmmm, et sinä kyllä näytä rölliltä... Oletko ihan varma? Minusta sinä näytät enemmän menninkäiseltä. Vaikkakin korvasi ovatkin paljon pyöreämmät ja hiuksesi vaaleat. Keitä vanhempasi ovat? Niin tiedän minne sinut vien."

Oliko tuo äijä päästään vialla?! Luulin aluksi että hän vitsailee, mutta tyyppi puhuukin ihan tosissaan.

Ilmeeni täytyi olla todella järkyttynyt, koska Muttilainen kysyi:

- "Hei, oletko sinä kunnossa? Et kai vaan lyönyt päätäsi? Olen pahoillani yritin olla mahdollisimman hellä, mutta toimin niin kiireellä etten pannut kunnolla merkille."

- "..."

Muttilainen käänsi minut sylissään siten, että istun sivuttain ja hän tuki toisella kädellään selkääni.

Säikähdin, kun hän painoi yllättäen korvansa rinnalleni kuunnellakseen sydäntäni. Tai niin minä ainakin luulen, että hän tekee.

- "Ei, kunnossa sinä olet." Se oli enemmän toteamus kuin kysymys.

- "Niin. Kai. Kai minä olen. En, en vain oikein... tajua."

- "Mitä? Mitä sinä et tajua?"

- "No tätä. Tätä kaikkea. En tiedä missä olen saatikka kuka minä olen. En muista mitään."

Se pani Muttilaisen hiljaiseksi.

- "Minä vien sinut haltija kuningattarelle, hän kyllä tietää kuka olet ja mistä tulet. Ja toivottavasti saa muistosikin takaisin."

- "Kiitos." Minä raakuin.

- "En kuitenkaan vielä tänään. Ilta alkaa hämärtää, enkä ole hirveän innoissani kohtaamassa hämärän väkeä kanssasi, kun olet vielä noin heikossa hapessa."