Once upon a dream

6 Pitkä matka

Muttilainen riuhtoi ja ulvoi tyynyseinämän toisella puolella. Hän aneli kerta toisensa jälkeen jotain jäämään ja pysymään luonaan. Sydämestäni kouraisi, kun yritin ravistella häntä hereille.

- "Herää! Herää nyt, se on vain pahaa unta. Katso minua! Olen tässä, ei hätää. Kaikki on hyvin. On yö ja olet omassa kodissasi." Selitin hänelle, kun hän viimein avasi silmänsä.

Muttilainen nousi kyynärpäänsä varaan, katsoi ympärilleen ja lösähti sitten takaisin selälleen sulkien samalla silmänsä. Hän mumisi jotain epäselvää lähtemisestä ja velvollisuuksista, ja irvisti.

En tiedä tarkalleen miksi tein sen, mutta jokin minussa tiesi, että niin kuului nyt tehdä. Heittelin kaikki tyynyt välistämme lattialle ja siirryin istumaan Muttilaisen pään viereen, nojaten samalla sängyn päätyyn. Nostin hänen päänsä syliini ja aloin hiljaa silitellä hänen pehmeitä hiuksiaan.

Muttilainen henkäisi syvään ja rentoutui. Aloin laulaa tuttua sävelmää. Huomasin muistavani kaikki sanat, vaikken tiennytkään missä olin laulun kuullut tai kuka sen oli minulle alun perin opettanut.

Oli miten oli, se toimi. Muttilaisen koko olemus rentoutui ja hän alkoi tuhista. Uni oli vienyt voiton.

Pitkän aikaa minä vain tuijotin hänen unesta levollisia kasvojaan ja silittelin hiussuortuvia pois otsalta.

Lopulta laskin hänen päänsä takaisin omalle tyynyllensä ja siirsin itseäni vähän parempaan asentoon, jotta pääsisin taas selinmakuulle. 

Löydettyäni taas hyvän asennon, Muttilainen siirtyi unisena halaamaan minua takaapäin. Selkäni painui vasten hänen lämmintä rintaansa ja siinä oli hyvä olla. Oloni oli raukea, enkä muistanut enää kohtaamistani sen naisen kanssa, kun viimein suljin raskaat luomeni ja annoin itseni lipua unten valtakuntaan.

_____________________________________

Heräsin aamulla siihen, kun Muttilainen silitteli kasvojani. Hyvin hellästi hänen sormensa lipuivat otsaltani ohimolle ja sieltä leuanalle. Välillä hän siirteli syrjään etuhiuksiani tai hipaisi nenän päätäni.

Esitin nukkuvaa, en halunnut vielä nousta. 

Kosketukset muuttuivat pikku hiljaa uskaliaammiksi. Hänen kätensä vaelsivat poskiltani niskaan ja myöhemmin näpertämään hiuksiani. Hän suuteli otsaani ensin varovasti, kuin testaten reaktiotani. Pysyin hievahtamatta. Tästä rohkaistuneena hänen matkansa jatkui yhä alemmas kaulalleni saakka.

Siellä hän pysähtyi hetkeksi ja näykkäisi kaulani herkkää ihoa. Purin huultani, jotten päästäisi äännähdystäkään. En halunnut tämän loppuvan koskaan.

Muttilaisen suupielet kaartuivat ylöspäin. Hän lähti suutelemaan tietään ylöspäin ja päätyi korvani juureen.

- "Tiedän että olet hereillä. Avaisitko nuo kauniit silmäsi ja antaisit minun katsoa niitä?" Kuulin matalan aamuäänen takaa hiukan leikillisyyttä ja aavistuksen verran intohimoa.

Kurkistin varovasti luomieni alta.

Makasin selälläni sängyllä ja Muttilainen oli puoliksi päälläni. Hän tuijotti suoraan silmiini ja hymyili säteilevää hymyään. Miten hän onkaan noin kaunis. Voisinpa pitää hänet itselläni kieltää muita edes katsomasta häneen päin. Vastasin hymyyn, mutta hieman jäljessä.

Poskeni helottivat kirkkaan punaisina, kun hän painoi hellän suudelman suupieleeni.

- "Meidän kannattaa varmaan nousta nyt ylös, ennen kuin tämä eskaloituu sen pidemmälle." Hän totesi ja oli jo nousemassa päältäni.

- "Ei!" Huutoni kuulosti säälittävältä jopa omaan korvaani. Vedin hänet takaisin lähelleni ja piilotin kasvoni hänen olkapäätänsä vasten.

- "Ei? Olen pahoillani, mutta jos jäämme tähän, itsehillintäni ei taatusti tule kestämään sitä. Enkä haluaisi saattaa sinua tilanteeseen, jossa et saisi valita. Sellainen ei kuulu tapoihini."