Panic is a reflex // One Shot [Tauolla]

Olli x Joonas

Tässä tarinassa Olli on 14v ja Joonas 17v.

Joonas:

Kävelen lukion käytäviä omissa ajatuksissani koneen kanssa ja hyräilen hiljaa kuulokkeista soivaa kappaletta. Minulla loppui juuri ruotsin tunti ja seuraavana olisi luvassa ansaittu hypäri. Tunti oli tänään erityisen perseestä.

Kävellessäni aulan ohi näen tutor luokkani yhden pojan Ollin. Hän näyttää surulliselta ja vain katselee lattiaa reppu vierellään. Päätän kävellä hänen luokseen.

"Moi. Onko kaikki hyvin?" Kysyn Ollilta. Hän nostaa katseensa minuun ja huokaisee. "Ei oikeastaan. Asiat pyörii päässä." Hän sanoo oltuaan tovin hiljaa. "Mikä mietityttää?" Kysyn istuessani hänen vierelleen. "Kaikki. Elämä, kuolema, koulu ja harrastukset." Hän kertoo. "Voisinko mä auttaa jotenkin? Tai tehdä jotain mikä sais sun olosta vähän paremman?" Kysyn. "En mä usko." Hän huokaisee.

"Mhm... Onko sulla nyt hyppytunti?" Päätän kysyä. "Joo on." Olli vastaa. "Hyvä. Tuu mukaan. Käydään viemässä kirjat ja koneet kappiin ja lähetään käymään ulkona." Kerron suunnitelman parantaakseni toisen oloa.

Kävelemme kaapeillemme ja jätämme niihin kaiken turhan. Laitamme kengät jalkaan ja astelemme ulos koulurakennuksesta suuntana S-Market ihan koulun lähellä.

Pääsemme S-Marketille ja haemme suklaapatukat sekä Red Bullit, sokerittomat tottakai! Lupauduin maksamaan molempien ostokset, koska minä Ollin pihalle raahasinkin.

Kävelemme kylmät tölkit kädessä koulun nurmikentälle ja alamme jutella kaikesta. Yritän auttaa Ollia hänen huolissaan parhaani mukaan, vaikka se ei olekaan niin helppoa.

---

Olemme palanneet koululle ja istumme 2. kerroksen aulan penkeillä. Ollin elämä on ollut aika vaiheikasta ja se on saanut hänen päänsä pyörälle. Lupasin, että hän saa puhua minulle aina kun haluaa tai siltä tuntuu. Annoin hänelle snäppini, jossa hän voi laittaa viestiä tai muuta vastaavaa, kertoa vaikka vain päivästään.

---

On kulunut pari päivää viimeisimmästä kontaktista Ollin kanssa ja olemme jutelleet snäpissä lähes koko ajan. Tänään on kuitenkin ollut hiljaista eikä Ollista ole kuulunut mitään, joka tietenkin huolestuttaa minua. Olen laittanut hänelle monta viestiä, mutta hän ei ole edes avannut niitä.

---

Kello on pian kolme ja viimeinen tuntini loppuu pian, jolloin pääsen tarkistamaan taas puhelimeni ilmoitukset siltä varalta, jos Olli olisi ilmoittanut olemassa olostaan jotain. Haluaisin kovasti tietää missä hän on, kun kuitenkin viimeiset kaksi päivää olemme jutelleet avoimesti toisillemme.

"Hyvää päivän jatkoa!" Psykologian opettajani Anita toivottaa ja kaikki, minä mukaan lukien alamme pakata tavaroita.

Lähden ulos luokasta käytävälle, kun Ollin ryhmänohjaaja Esa kävelee minua vastaan. "Joonas, siinähän sinä olet. Minulla on tärkeää asiaa, ehditkö pyörähtää luokassani?" Esa selittää kiireisen ja hätäisen kuuloisena. "Tottakai, ei mulla ole kiire."  Vastaan ja lähden hänen kanssaan historian luokkaa kohti.

"Tuota tuota... Ajattelin, että lähestyn sinua ensimmäisenä, koska näin sinut ja Ollin maanantaina ulkona kahdestaan juttelemassa." Esa aloittaa, nyökkään hänelle jatkamisen merkiksi. "Arvaatkin varmaan jo, että asia koskee Ollia. Katsos, kun hän on kuollut tänä aamuna..." Esa lopulta sanoo.

Silmäni suurenevat ja en ole uskoa sitä, mitä Esa juuri sanoi, mutta kaikki käy järkeen. "Mitä? Onko Ollin ryhmäläisille kerrottu?" Kysyn, yritän pysyä vahvana. "Mmh. Ei ole. Ajattelin, että kerron vasta huomenna, kun saamme lehtoreiden kanssa pölyn laskeutumaan ja halusin ensin kertoa sinulle. Pyytäisin, että olisit mukana huomenna kertomassa muilla oppilaille tästä ja mahdollisena tukena." Esa selittää. Tottakai hyväksyn pyynnön ja sanon olevani apuna niin paljon kuin tarvitsee. Tämä on arka ja iso aihe kaikille, joten apu on varmasti tervetullutta.

---

Sanoja: 512

Moi!

I'am back again! Pidin sellasen 8kk tauon ihan vahingossa enkä julkassu mitään.
Kinda teki ihan hyvää olla täält pois.

Anyway. Miten teidän koulut on alkanu ja oliko hyvä kesäloma?

Itel on alkanu ihan ok, samalla alko järjestö hommat 🫶🏼. Kesäloma oli aika vuoristorataa, mutta silti ihan ok!