Bella (kutsumanimi, kunnes keksin oikean)

4. Viisipaikkainen Mercedes

Sanamäärä: 2226

Selaan Instagramia yöllä kahteen asti vahingossa. Olin menettänyt ajantajuni vakoillessani entisten luokkalaisteni uusimpia julkaisuja. Kyseisestä syystä herään aamulla kymmeneltä, kun joku kiskaisee peiton päältäni. "Hyi! Täällä on kylmä!" ujellan ja yritän nykiä peittoa takaisin, kun joku nauraa vieressäni.

Kun totun valoon ja katson ikävään herättäjääni. "Mummi laittoi aamupalan pöytään", Lucas kertoo hymyillen huvittuneena. "Okei", voihkaisen venyttäen vokaaleja ja kapuan itseni ylös.

Odotan, että Lucas häipyy ja sitten raahaudun vaatehuoneeseen etsimään ylleni hieman säädyllisempiä vaatteita, kuin minishortsit ja pikkutoppi.

Päädyn trendikkäisiin reikäfarkkuihin ja ruusunpunaiseen tuubitoppiin. Sitten vetäisen ylleni mustan farkkutakin, jonka jätän auki. Puhelimeni tungen housujen etutaskuun ja häivyn.

Mummi on laittanut pöytään voileipätarvikkeet ja paistanut pekonia sekä kananmunia. Kahvin keittimessä valuu kahvi ja porisevan vedenkeittimen vieressä on teepusseja. Sagan vuoksi pöydässä on vielä mehukannu. Viiden tuolin eteen on aseteltu leipälautaset ja kahvi– sekä teekupit.

"Tällaista aamupalaa en ole nähnyt ainakaan kahteen vuoteen", Saga toteaa silmät pyöreinä tullessaan vessasta. Saga on täysin oikeassa. Äiti teki kattavia aamupaloja aina viikonloppuisin ja lomilla.

Nyt viime aikoina aamuihimme on kuulunut leipä ilman mitään täytteitä, koska muuhun ei ole ollut varaa. "No ei tätä arkipäivinä tule näkymäänkään, kun koulu alkaa", mummi toteaa hymyillen ja istuu pöydän ääreen ensimmäisenä.

"Milloin me päästään kouluun?" Saga kysyy uteliaana. Kuuntelen itsekin tarkkaavaisesti, vaikka tiedänkin jo. Ei kai tarkistuksesta haittaakaan ole. Itseasiassa se on ihan hyväkin. Viime vuonna odottelin vartin koulunpihalla, ennen kuin tajusin, että on syysloma.

"Maanantaina aamulla mennään teidän kanssanne Truron kouluun", mummi kertoo nyökäten minuun ja Leoon. Mummi hymyilee ja osoittaa etusormellaan Sagaa naurahtaen leikkisästi: "Sinun kanssasi me käymme myöhemmin esikoulussa täällä Falmouthissa."

Saga kurtistaa kulmiaan hämillään. "Minne Aaron ja Lucas sitten menee?" Saga kummastelee. "Me menemme Penrynin yliopistoon", Lucas kertoo ja huomauttaa vielä, "Leo saa pitää huolta Bellasta." Pyöräytän vain silmiäni Lucasille. Hän ja hänen pakkomielteet suojelustani. Kuvitteleeko hän todella, että jokainen vastaantulija on sarjamurhaaja.

"No aikooko kukaan täällä syödä?" mummi hoputtaa ja alkaa voidella paahtoleipäänsä. Istun pöytään ja nappaan itsellenikin leivän. Alan nakertaa sitä ja tuijottelen rauhassa ulos ikkunasta ja pohtien, millaisia luokkalaisia saan.

Lopulta saan syötyä ja nousen ylös lautanen kädessäni. Laittaessani sitä tiskialtaaseen otteeni lipsahtaa ja lautanen hajoaa pirstaleiksi. Sirut lentelevät altaassa ja viiltävät hieman valahtaneen hihani alta niin, että kirkas veri pulpahtaa esiin ranteestani. Voihkaisen kivusta.

En edes ehdi reagoida, kun Lucas on jo vieressäni. Päässäni alkaa pyöriä veren näkeminen ja tunnen kasvojeni kalpenevan. Terveellä kädellä tartun työtasoon, etten kaatuisi. Lucas pitelee kättäni ja tukee minua. Näen pienen huolen hänen kasvoistaan, vaikka hän yrittääkin pysyä peruslukemilla.

"Tämä täytyy puhdistaa ja tarkistaa ettei siihen jäänyt siruja", hän toteaa ja kohottaa päätään hiukan. Vilkaisen pöydässä istuvaan yleisööni. Saga itkee Aaronin sylissä ja Leo yrittää lohduttaa vieressä. Mummi katsoo huolissaan tilannetta.

"Lucas voisitko auttaa Bellaa?" mummi pyytää anovasti. "En tarvitse apua", vastaan oitis ja suljen silmäni. Kukaan ei kiinnitä huomiotaan minuun. "Mistä löydän haavanpuhdistusaineen ja sideharsoa?" Lucas kysyy ohittaen vastalauseeni.