Bella (kutsumanimi, kunnes keksin oikean)

8. Salakuuntelija

Sanamäärä: 1359

Avaan lukon valmiina ja palaan hiljaiseen käytävään. Jasonia ei näy missään. Haluaisin huhuilla häntä, mutta en tahdo, että joku opettaja kuulisi. Huokaisen pettyneenä.

Samalla hetkellä puhelin kilahtaa taskussani. Otan sen esille ja tarkistan ilmoituksen. Se on viesti tuntemattomasta numerosta. Avaan viestiketjun.

Tuntematonnumero
Olisiko sinulla aikaa ensi perjantaina?
Haluaisin viedä sinut kahvilaan
lähellä koulua.

Sydämeni hypähtää kurkkuun ja istahdan maahan seinää vasten. Tuon täytyy olla Carlilta. Alan oitis kirjoittaa vastausta viestiin ja pyörittelen nilkkaani jännittyneenä. Tiedän, että kalenterini on tyhjä, joten minun ei edes tarvitse miettiä.

Minä
Kuulostaa mahtavalta! Mihin aikaan
ja missä se tarkalleen on?

Tuntematonnumero
Jos tapaisimme koulun päätyttyä aulassa?
Kahvila on nimeltään Caffè Nero. Voit
tarkistaa sijainnin Googlesta.

Minä
Tavataan silloin, en malta odottaa!

"Kuka tuo oli?" kysyy tuima ääni. Säpsähdän kuplastani. Jason seisoskelee rennosti vieressäni. Nostan itseni ylös ja peräännyn kauemmas hänestä. "Mihin katosit?" heitän takaisin.

Hän huokaisee raskaasti. "Näin opettajan ja menin kulman taakse", Jason kertoo rauhallisesti. Huokaisen ja mulkoilen häntä silmät siristettyinä. Minä olisin jäänyt inttämään kysymykseeni vastausta. Se on ehkä lapsellista, mikä nolottaakin hieman. Puna leviää kevyesti kasvoilleni.

"Kerroin vain Andreakselle, missä olen. Hylkäsin hänet espanjantunnille yksin", sanelen puolitotuuden. Väri katoaa Jasonin kasvoilta. Hän on kalpea aave. Rattaat raksuttavat. hänen päässään hitaasti.

"Espanjantunnille? Opiskeletko espanjaa?" hän varmistaa kuin muina miehinä, kun hän prosessoi kuulemaansa. Nyökkään kevyesti vastaukseksi ja hymyilen oikein leveästi hänelle niin että hampaani välähtelevät Ranskaan asti.

Jason nielaisee kuuluvasti ja vie kasvonsa takaisin peruslukemille. Näen kyllä hänen silmiensä kiihkon vielä. Yritän tosissani pidätellä hihitystäni. "Kauanko?", hän kysyy, "Kauanko olet opiskellut?"

Alan laskea. Jokaisen vuoden kohdalla nostan yhden sormen. Lopuksi minulla on neljä suoraa sormea ojossa nätissä rivissä. Näytän sitä Jasonille. "Aloitin, kun olin kolmetoista ja nyt alkoi neljäs", muistelen.

Hänen olemuksensa kavahtaa hitusen, mutta hyvin hän sen salaa. Äkkiä minulle tulee pahamieli. Mitä ikinä nuo sanat merkitsivätkään, sille oli varmasti syy miksi minun ei pitänyt ymmärtää.

Tartun Jasonin ranteeseen ja katson häntä ylös silmiin. On hauska nähdä hänet yhtäkkiä ujona. "Olen saanut jokaisena vuonna välttävän arvosanan", lohdutan. "En minä äsken mitään ymmärtänyt."

Helpotus laskee hänen kasvoilleen, vaikka hän yrittääkin pitää sen lujana. Pompin edelleen uteliaisuudesta tietää, mitä hän sanoi. Jätän asian silti omaan arvoonsa.

Kellot soivat. Tunti on loppunut. "Nyt en ainakaan pääse läpi espanjasta", naurahdan. Jasonin ilme on taas pokerina. Hän ei reagoi vitsiini lainkaan. Hän katsoo minua kuollein silmin.

"On ruokavälitunti. Sinun pitäisi mennä syömään", hän kehottaa. Nyökkään vaisusti. "Tule", hän määrää ja lähtee kävelemään meluisia käytäviä kohti olettaen, että seuraisin häntä. Alan siirtää jalkaa toisen eteen, jotta saisin juostua Jasonin kiinni.

Kun olemme ruokalalla, sen edus on täynnä lörpötteleviä oppilaita. Puheensorina pysyy jotenkin kohtuullisena siitä huolimatta. Tungen tieni Jasonin perässä ruokalinjastolle.