secrets and lies | larry

07032019 || louis

''Onko sun pakko mennä'', nieli Liam kyyneleitään, halaten tiukasti lähtevää Louisia. ''Hei, mä olen poissa muutaman viikon ja me molemmat kaivataan lomaa'', lausui Louis lohduttavasti, mutta pyöräytti kuitenkin sinertäviä silmiään muutamaan otteeseen. Hän aikoi nauttia lomastaan kaikin voimin. Ehkä bilettää heti ensimmäisenä iltana - eli tänään - herätä aamulla darrassa, mutta nousta uuteen päivään alkoholin saattelemana. Hän vain kuvitteli, paljonko rahaa tulisi kahden viikon sisässä menemään alkoholiin, sekä ylipäätänsä kaikkeen, mitä hän tulisi ostamaan Los Angeleista.

''No, kai mä pärjään'', naurahti Liam, irtaantuen ainakin viisi minuuttia kestävästä halauksesta. ''Kyllä sä pärjäät'', kertoi Louis hymyillen hieman. ''Mut mun pitää rientää, etten myöhästy lennolta'', suukotti hän sen jälkeen kihlattunsa huulia muutamaan otteeseen. ''Ilmoittelen, kun tarkemmin tiedän, millä lennolla tullaan takaisin tänne. Nähdään, rakastan sua!'' huudahti Tomlinson oven raosta, pamauttaen tuon kiinni perässään.

Vapaus oli ainut sana, joka hänen mieleensä ilmestyi sillä sekunnilla, kun hän sulki oven hänen ja kihlattunsa välillä. Ehkä hieman ilkeää, mutta ymmärrettävää. Monia vuosia mies on ollut vain Liamin kanssa Lontoossa, joten jo oli aikakin lähteä johonkin muualle ihan vain vaihtelun vuoksi.

''Oon niin tyytyväinen, et pääsen pois täältä'', huudahti Louis astuessaan työkaverinsa, Edin kyytiin. Ed on ihminen, jonka kanssa Louis tulee toimeen eniten sadoista työkavereistaan. Tosin hän on puhunut ehkä kymmennekselle, joihin ei liity Edin lisäksi yhtään mukavaa ihmistä. On hänen pomonsa ihan mukava, varsinkin maksaessaan hotellin kahdeksi viikoksi ja vielä Los Angelesissa. Tietty Miami olisi ollut parempi vaihtoehto, muttei LA'ssakaan ollut mitään vikaa, ei todellakaan.

''Miten Liam?'' naurahti Ed lähtien ajamaan kohti lentoasemaa.

''Ei se meinannu edes päästää mua'', pyöräytti Louis silmiään, siirtäen katseensa sen jälkeen punahiuksiseen ystäväänsä. ''Hei pliis, ei tä kaks viikkoo ole edes paljon. Ei ainakaan verrattuna siihen, et mun jätkä saattaa olla kuukausia poissa'', naurahti hän jälleen pienesti, keskittyen siitä huolimatta ajamiseen. Ed jos joku tietää, miltä tuntuu ajaa kolari. Hänen silloinen poikaystävänsä kuoli siinä kolarissa, sekä Ed oli lähellä kuolemaa. Ed ei enää ikinä halunnut tuntea sitä henkistä kipua ja surua, kun sai kuulla periaatteessa tappaneensa oman poikaystävän. Hän ei halunnut tuntea fyysistä kipuakaan, joka tosin ei ollut läheskään yhtä kamalaa, kuin henkinen.

''No nii i, mä en ymmärrä mikä helvetti siinä on, että mun pitäis jatkuvasti olla sen lähellä'', huokaisi Louis nojautuen hetkeksi päällään ikkunaa vasten. ''Ehkä se pelkää, et petät'', töksäytti Ed. Hän sai Louisin nostamaan katseensa Ediin, sekä puremaan huulta. ''Ehkä niin'', mutisi hän laskien kätensä reisiensä päälle. Ehkä Liam oikeasti pelkäsi sitä. Tosin olihan Louis kertaalleen pettänytkin, joten miksei uudelleen? Tietty Louis rakasti Liamia, mutta ei pettäminen humalassa ainakaan tuntunut niin pahalle. Ei varsinkaan, jos tämä, kenen kanssa Louis pettäisi, näyttäisi (tai olisi) Harry Styles.

''Ehkä. Oonhan mä kerran niin tehnytki'', puri Louis poskensa sisäpintaa, siirtäen katseensa Ediin, jonka kasvoista paistoi hämmennys. ''Wau, en ois uskonu sua pettäjäks'', naurahti Ed, parkkeeraten autonsa kauimmalle parkkipaikalle aivan siitä syystä, että auto seisoisi siinä ainakin kaksi viikkoa, ellei hänen poikaystävänsä tulisi aikaisemmin kotiin, jolloin luonnollisesti hakisi auton. Ainakin näin Ed kuvitteli - ja toivoi.

••

Matka Los Angelesiin sujui moitteettomasti. Louis keskusteli koko matkan Edin kanssa kaikesta turhasta, joka liittyi aina maailman tilanteesta seksiin ja sitä kautta raha-asioihin. Ei heidän keskustelussa ollut päätä, eikä häntää, mutta ainakin aika kului, joka oli tärkeintä. Louis ei niinkään pitänyt lentämisestä, mutta rakasti matkustamista, varsinkin suuriin kaupunkeihin, jotka olivat kauempana, kuin kahdensadan kilometrin päässä.

''Louis'', kuuli hän tutun äänen, siirtäen katseensa erääseen naishenkilöön, jonka itseasiassa tunnisti Liamin vanhemmaksi sisareksi. ''Nicola'', lausahti ruskeahiuksinen, kietoen kätenstä kihlattunsa siskon ympärille. ''Sä pääsit yksin lomailemaan'', naurahti Nicola, johon Louis nyökkäsi, hymy huulillaan. ''Juu, tä on tavallaan työmatka, pomo makso hotellit kaheks viikoks'', hymyili Tomlinson. ''Wau, olispa munki pomo noin mukava'', Nicola tokaisi, naureskellen hieman. ''Mutta, välitä Liamille terveiset, nähdään taas!'' lähti Paynen sisko astelemaan kohti aseman pääovia. Tuo ei siis mennyt ulos, vaan sisälle. Louis istui tupakkapaikalla Edin kanssa. Ja itseasiassa miehen sormien välissä oli valkea, syövän riskiä kasvattava käärö.

''Liamin sisko, olettaisin?'' Ed kysyi, johon Tomlinson nyökkäsi, vetäen samalla myrkkyjä sisäänsä. Hänen tupakointinsa ei ollut vakituista. Hän poltti ainoastaan silloin, kun siltä tuntui. Ja nyt hänen sisässään oli tunne, joka tarvitsi tupakasta saatavaa nikotiinia.