secrets and lies | larry

22072019 || louis

//ai miten nii mä tykkään skippailla? :DD mut lol, ois pitäny jo heti loun raskauden alussa skippaa loppuu saakka. jaja anteeks lyhyt luku, en pystyny parempaa.

Louis makoili sängyllään, pyöritellen kirjaimellisesti peukaloitaan. Hänellä oli helvetin tylsää, eikä hän tiennyt mitä tehdä. Harry oli töissä, eikä kenestäkään muustakaan yksinkertaisesti ollut seuraa. Se saattoi toki johtua siitä, kuinka ystävät katosivat Liamista eroamisen myötä. Okei, ei ihan kaikki, mutta suurinosa. Ei se nyt yleisesti häntä häirinnyt, mutta nyt se ärsytti suunnattomasti, kun ei ollut ketään, kenen kanssa olla, tai ketään, kenen kanssa puhua.

No, onneksi Harry tulisi kahden tunnin sisässä. Sinä aikana Louis voisi vain makoilla sängyllään ja yrittää tunnustella, jos vaikka tuntisi kaksosten liikkeet. Sitä hän oli koko aamun tehnyt. Maannut hiljaa ja toivonut tuntevansa liikkeitä sisässään. Yhden kerran hän taisi jotain pientä tuntea, mutta ei osannut varmaksi sanoa, oliko se vain kuvitelmaa. Nimittäin aina, kun hän kovasti odotti jotain, saattoi kuvitella esimerkiksi juuri tuntevansa jotain, mitä oikeasti ei edes tuntenut. Se oli välillä kovin pelottavaa. Varsinkin jos oli yksin kotona, ja tunsi jonkun koskettavan selkää. Vähintääkin silloin sai ottaa jalat alleen ja juosta - ja kovaa.

Muutaman tunnin hän siinä vielä makoili, josta puolet tosin meni äidin kanssa keskusteluun. He kävivät läpi oikeastaan samat asiat, kuin viimeviikolla. Eli millainen Louisin olo, miten hän jaksaa, miten Harry jaksaa, miltä tuntuu olla raskaana, miten hän on toipunut raskausmyrkytyksestä, onko ollut kipuja, ja joko hän suostuisi kertomaan mahdolliset sukupuolet kaksosille.

Louisin olo oli mahtava. Hän voi todella hyvin, eikä Harrynkaan jaksamisessa ollut mitään vikaa. Ainakaan Harry ei valittanut, etteikö jaksaisi käydä töissä, tai etteikö jaksaisi raahata Louisia mukanaan kaupoissa ja ystävillään. Ja miltä raskaus nyt tuntui? Paksulta? Kyllä. Paksulta. Toipuminen raskausmyrkytyksestä on nyt vielä kesken, häneen sattuu aina välillä yhtä paljon, kuin silloin sairaalassa lääkkeistä huolimatta. EI hän tosin tiennyt johtuiko se siitä myrkytyksestä, vaiko jostain muusta. Oli miten oli, kipua kuitenkin oli, ja joskus enemmän, kun voisi edes käsittää. Ja kyllä, hän tiesi kaksosten sukupuolet, ja suostui myös kertomaan siitä äidilleen. Tyttöjä. Molemmat tyttöjä. Ainakin näiden tietojen mukaan. Louis ja Harry tulisi saamaan kaksi varmasti suloista tyttölasta. Se onkin kaikkea, mitä Louis on toivonut. Hän on toivonut koko raskauden ajan, että saisi tyttöjä. Tai, no tyttöä hän ensin toivoi, mutta kaksi kelpasi oikein hyvin. Hän saisi pukea tytöt pinkkeihin röyhelömekkoihin ja mennä astelemaan heidän kanssa keskustaan. Eikä kukaan tulisi sanomaan mitään. Pojille hän ei olisi niin voinut tehdä. Hän ei halua, että hänen lapsia kiusataan, ei todellakaan halunnut. Siitä ei tulisi yhtään mitään.

Harryn tullessa kotiin, ei Louis tehnyt elettäkään noustakseen toista vastaan. Hän jäi odottamaan, että Harry asteli makuuhuoneen puolelle ja kaatui Loun vierelle, painaen suudelmia toisen vatsalle. Niin hän teki jokaisella kerralla parin viimeisen viikon aikana. Suloista sinäänsä. Harry ainakin oli raskaudessa mukana, toisin kuin Liam olisi ollut. Tai ainakin Louis ajatteli, ettei Liam olisi tehnyt mitään Louisin raskauden eteen, suunnilleen tehnyt ruokaa, ja kuskannut lääkäriin, jos sitäkään. TIetenkin hänellä oli edelleen suht surullinen fiilis erosta, sillä loppujen lopuksi ei hän edes halunnut sitä. Ei hän loppujen lopuksi halunnut erota Liamista. Liam oli se, joka auttoi hänet ylös pohjalta. Liam oli se, joka sai hänet jälleen hymyilemään. Mutta mitä ilmeisemmin rakkaus Harrya kohtaan oli suurempi, kun ei Louis alkanut eron tullessa mitään suurempia vastaan väittämään. Okei, miksi Louis edes ajattelee enää Liamia? Liam oli se, joka jätti. Ja, no Louis oli se, joka petti ja tuli raskaaksi toiselle miehelle, joten kumpi onkaan pienempi paha?

''Miten sun työpäivä?'' Lous virnisti painaen pikaiseen huulensa kiharapään vastaaville. Pienestä hellyydenosoituksesta irtaantuessaan siirsi hän Harryn nutturasta karanneen hiussortuvan tuon korvan taakse, virnistäen jälleen. Virnistelystä oli tullut jokin tapa hänelle. Valitettavasti.

''Koko päivä meni miettiessä, että saanko kaksi kaunista tytärtä, vai kaksi komeaa poikaa'', Harry avasi samalla kauluspaitansa kaksi ylintä nappia, nostaen hymyn huulilleen. Louis tosiaan ei ole kertonut Harrylle kumpaa sukupuolta kaksoset edustavat. Hän ehkä jopa pelkäsi, että toinen tulisi pettymään kuulemaansa. Tosin, ei sille mitään voinut. Eivät he voineet mitään sille, kumpaa sukupuolta kaksoset tulisivat fyysisesti edustamaan.

''Oh, vituttaako ku et tiedä'', virnuili Louis tuntien hellän läpsäisyn käsivarressaan.

''Ei kiroilla, Tomlinson.''

''Anteeks herra Styles, mä en ajatellu lainkaan mitä sanon.''

''Anteeksi saat, jos kerrot lasteni mahdollisen sukupuolen.''

Pitkä hiljaisuus, intenssiivisen tuijotuksen kera.

''Ne on tyttöjä, Harry. Molemmat. Me saadaan kaksi helvetin kaunista tyttölasta päälle neljän kuukauden päästä.''

''Tyttöjä'', Harry toisti, nostaen tutun hymyn huulilleen: ''Tyttöjä.''

''Kyllä Harry, tyttöjä, eikö ole mahtavaa!''

''On, Louis. Se on mahtavaa, kyllä.''