secrets and lies | larry

09032019 || harry

Styles oli nyt jonkin aikaa maannut liikkumattomana sängyllä odotellen, että hänen kainalossaan makoileva herra heräisi. ''Louis'', kuiskasi kiharapää saaden toisen nyrpistämään nenäänsä. Nostaen pienen hymyn huulilleen, silitteli mies toisen poskea. ''Aika herätä'', lausui hän edelleen normaalia hiljemmalla äänellä.

''Ei'', mutisi Louis saaden Harryn naurahtamaan pienesti. ''Mä en halua'', jatkoi toinen, kääntäen kylkeään; ''Mä en halua nousta.''

Toisaalta täysin ymmärrettävää, miksei Louis halunnut nousta. Olihan ilta venynyt hieman pitkäksi, sekä oli tuossa ollut mukana alkoholia, joka vaikeutti aamuista ylösnousemusta. Harry puolestaan oli pirteä. Hänellä oli ollut hyvää seuraa, hyvää juomaa, eikä päivä loppunut mitenkään huonosti. Hän oli nyt jopa tyytyväinen siihen, että ei lähtenyt baarista pois nähdessään Louisin tanssilattialla.

''Mitä kello on?'' mutisi ruskeahiuksinen Harryn vierellä, joka sai Harryn venyttämään kättään, jotta tuo sai lattialle tippuneen puhelimensa. ''Yksitoista'', lausahti Styles nousten samalla istumaan sängyn reunalle. ''Voi vittu'', ärähdi Louis, nousten äkillisesti seisomaan. Kuitenkaan se ei onnistunut niin hyvin, kuin nyt naureskelevalla Harrylla. Louis nimittäin lensi naamalleen kompastuen roikkuneeseen peittoon. ''Mun piti olla aamiaisella kaks tuntia sitten'', huokaisi maassa makaava herra, saaden Stylesin nauramaan vain enemmän. ''Sulla ei taida mennä ihan hyvin'', nauroi hän edelleen niin, että hymykuopat tulivat esiin selvemmin, kuin vuosiin.

''No ei todellakaan. Ja sä vaan naurat. Onko reilua, onko?'' marisi Louis kavuten takaisin sängylle istumaan. ''Miten sä jaksat hymyillä? Sä just petit Niallii, mut silti sä vaan hymyilet'', kurtisti Louis kulmiaan, saaden Harryn miettimään asiaa oikeasti. Hän tiedosti kyllä, että oli pettänyt Niallia, mutta toisinaan ei häntä kiinnostanut. Hän ei jaksanut välittää. Eikä Niall saisi koskaan edes tietää. Jos hän ei itse kertoisi tuolle irkkupojalle, olisi kyseessä Louis. Eikä Styles ihan uskonut, että tuon vastapäätä istuskeleva herra menisi kertomaan Niallille. Olihan tuolla Liam, joka saisi sadanprosentin varmuudella tietää pettämisestä, jos asia Niallin korviin kantautuisi.

''Koska mä oon onnellinen. Mun unelmamies istuu mua vastapäätä'', nosti hän flirttailevan hymyn huulilleen, saaden Louisin punastumaan hennosti. ''Vai että unelmamies'', naurahti Louis ennen, kuin painoi huulensa Harryn omille. ''Jos Liam saa tietää tästä, sä oot Styles vainaa'', painoi hän pusun jokaisen sanan välissä kiharapään huulille. ''Et sä kuitenkaa uskaltais mulle mitään tehdä'', virnuili Harry painaen rakkaudentäyteisen suudelman toisen huulille. ''Korkeintaan panisin'', kohautti Louis olkiaan, virne kasvoillaan.

•••

Harry asteli Louisin vierellä pisin suurta ostoskeskusta. He olivat noin kahden tunnin ajan kiertäneet kyseistä keskusta, muttei ole löytäneet yhtään kivaa vaatekauppaa vieläkään. ''Mä en jaksa enää'', marisi Harry istuutuen penkille, joka sattui vastaan tulemaan. ''C'moon Harry! Me ollaan kävelty vasta muutaman tunnin'', virnuili Louis, istuutuen kuitenkin toisen vierelle. ''Mut kato mua, näytänkö mä jotenki urheilulliselta?'' Harry jatkoi marinaansa, vieden vihertävät silmänsä Louisin omiin. ''Itseasiassa kyllä noilla vatsalihaksilla, hauiksilla, pohkeilla ja reisillä pistäis vähän kauemmin jaksaa'', pyöräytti Louis leikillään silmiään. ''Mutta eipä jaksa'', virnuili Harry, jonka jälkeen painoi huulensa toisen omille.

''Tä on niin väärin'', muistutti Louis kiharapäätä, joka vain nyökytteli. ''Muttet sä vastaankaan pistä'', nosti Harry jälleen hymyn huulilleen. Louisin seurassa mies oli vain yhtä, isoa, kauan kestävää hymyä. Jos hän olisi Niallin kanssa joutunut kiertämään kaksi tuntia vaatekauppoja ja tietäisi olevansa vasta puolessa välissä, raahaisi hän toisen vaikka väkisin autolle. Nyt hän kuitenkin kiltisti nousi ylös penkiltä ja lähti seuraamaan edessä astelevaa herraa.

''Mä en enää ikinä lähde sun kanssa kaupoille'', huokaisi Harry tarraten Louisin kädestä. ''En usko, että sulla tulee olemaan enää tilaisuutta siihen'', naurahti Louis astellen urheiluliikkeeseen. ''Koska kotiin palatessa mä esitän taas hyvää, uskollista, rakastavaista kihlattua'', muistutti Louis saaden Harryn irtaantumaan toisen kädestä. Styles pudisti päätään, siirtäen katseensa vaaterekkiin, jonka sisältöä alkoi tutkimaan paremmin.

// oon pahoillani täst surkeesta luvusta [niinhän mä aina]

en tiedä mikä siinä on, et mulla on kyllä inspiraatiota vaikka muille jakaa tätä ficcii kohtaa, mut en vaan saa niinku kirjotettuu mun suunnitelmia puhtaaks XDD

ja kysymys teille. pistäisittekö pahaksenne, jos skippaisin tässä seuraavassa tai sitä seuraavassa luvussa noin kuukauden verran? mä nimittäin haluisin tän ficin kunnolla alkuun. tä on vaan tämmöstä tylsää jaarittelua :DD