secrets and lies | larry

21042019 || louis

Louis istui Harrya vastapäätä, voiden jo hieman paremmin. Tosin aamulla hän oli jälleen oksentanut, kuten viimeisimpinä päivänä. Pelkästään ajatus oksentamisesta sai Louisin voimaan pahoin, joten hän yritti keskittyä teekuppinsa tyhjentämiseen, sekä Harryn selitykseen, kuinka oli varma Louisin raskaudesta. Ja siitä, kuinka huolissaan oli Liamista. ''Jos teille käy jotain, Liam saa tietoonsa vääriä asioita, erootte, teille tulee riitaa, ihan mitä vaan, soitat mulle. Mä oon mitä ilmeisemmin aiheuttanut tän kaiken, joten mulla on velvollisuus auttaa sua'', selitti kiharapää niin nopeasti, ettei Louis ehtinyt saada päähänsä, kuin kaksi sanaa: Liam sekä ero. Ei hän halunnut erota. Hän rakasti Liamia. Ainakin tämänhetkisten tunteidensa perusteella. ''Joo'', vastasi hän siirtäen silmänsä puolillaan olevaan teekuppiin. ''Louis? Ooksä ihan okei?''

Tomlinson nyökkäsi muutamaan otteeseen, kunnes muutti nyökkäyksen pään pudistamiseen; ''En.'' Yksinkertainen vastaus, muttei hän kyennyt muuhun. Hän alkoi voimaan pahoin pelkästään ajatellessaan eroa Liamin kanssa. Liam oli hänen tukenaan kamalimpina hetkinä, vaikkei siltä aina tuntunutkaan. Ei aina tuntunut siltä, että Liam tuki häntä. Ei ainakaan sen työmäärän perusteella. ''Mä... En... Liam... Erota'', yritti hän muodostaa epätoivoisesti lausetta. Ei siitä tosin mitään tullut. Hän ei saanut suustaan ulos, kuin yksinkertaisia sanoja. Niinpä hän huokaisi raskaasti, siirsi kyyneleiden peittämät silmänsä Harryyn. ''Louis ei, en mä tarkottanut sitä niin. Ette te tietenkään eroa, teillä ei ole mitään hätää. Louis oikeesti älä itke, mä pyydän. Ei täällä, jookosta rakas'', selitti Harry jälleen niin nopeasti, ettei Louis pysynyt perässä ajatustensa takia. ''Ehkä me lähetään täältä pois, okei?'' Nyt Louis sai selvää kihaapään sanoista, ja nyökkäsi hyväksyäkseen ehdotuksen.

''Mennään meille?'' Louis avasi suunsa kysyvään äänensävyyn, kun he astelivat pienessä sateessa lähipuiston läpi. ''Mut entä Liam? Se ei taida pitää ideasta.'' Louis otti sen riskin, että Liam tulisi kotiin ennemmin, kuin kastuisi ja mahdollisesti tulisi kipeäksi voimistuvassa sateessa. ''Se on varmaan yöhön asti töissä, ei mitään hätää'', naurahti ruskeahiuksinen, pudistaen pienesti päätään. Tosin siinä ei ollut mitään hauskaa. Ei hän nauttinut siitä, kuinka Liam teki töitä ympäri vuorokauden. Ei hän nauttinut yksinään olemisesta suurehkossa kerrostaloasunnossa.

''Ja sun pitää tehdä se testi'', muistutti Harry saaden Louisin miettimään jälleen asiaa. Sekavat ajatukset olivat kuitenkin ainut, mihin hän kykeni. Ei hän saanut mitään tiettyä ajatusta päähänsä koko asiasta, joten nyökkäili vain Harrylle, lähtien astelemaan kotiaan kohti. Hän oli kävellyt sen reitin niin monesti, että osaisi sen kulkea silmät sidoittuna. Ainakin melkein.

''Teillä on kiva kämpää'', hymyili kiharapää tutkiessaan kaikkia kuvia seinillä. Hän erityisesti kiinnitti erääseen tuttuun maisemaan katseensa. ''O-onks toi?'' osoitti hän kuvaa, joka selvästi oli otettu vuosia sitten. ''Kesäleiriltä'', täydensi Louis astellen Harryn vierelle. Lyhyempänä yksilönä hän nojautui hieman Harryyn, huokaisten rauhallisesti. ''On se.''

Kuva oli itseasiassa otettu sillä rannalla, jossa Louis ja Harry vaihtoivat ensisuudelmansa. Niin myös Liam ja Louis. ''Mä heitin sut tolta laiturilta veteen tyyliin ekana päivänä'', naurahti kiharapää muistolleen. ''Ja sen jälkeen meni hetki, et koettiin meiän ensisuudelma'', lisäsi Louis, tuntien pienen punan nousevan poskilleen. ''Ja tolla rannalla mä myös lauloin sulle'', jatkoi Harry muistelua, jo hymyillen pienesti. ''Niin lyhyt aika, niin paljon muistoja'', tokaisi Louis siirtäen painonsa takaisin omille jaloilleen. Hän nappasi reppunsa, jonka kanssa lähti astelemaan olohuoneen puolelle. Yhdellä ympärikäännöllä hän sai kaikki mukana olleet tavaransa leviämään olohuoneen pöydälle. Puhelin, lompakko, vesipullo, pari vuokraleffaa, suuri pussillinen irtokarkkeja, autonavaimet, erikseen kotiavaimet sekä kaksi erilaista, erimerkkistä raskaustestiä.