Secret Love 2 (Larry Fanfic in Finnish)

Prologi

// Jos et ole lukenut tämän ficin edeltävää tarinaa, suosittelen lukemaan sen ennen tämän aloittamista, jotta pysytte juonessa mukana :) Mutta jos olet niin tehnyt, niin toivotan sinut erittäin tervetulleeksi lukemaan Secret Loven jatko-osaa.

Harryn näkökulma

Ruksin taas yhden päivän ylitse seinällä olevasta kalenteristani, joka oli samanlaisia merkintöjä täynnä jo kolmen kuun ajalta. Jokaisen päivän ylitse olin vetänyt ruksin punaisella tussilla, tietämättä sitä kuinka kauan joutuisin jatkamaan tätä. Mutta olin luvannut itselleni, että jatkaisin tätä niin kauan, kunnes tulisin taas näkemään ne maailman kauneimmat ja täydellisimmät sinisyyttä tuikkivat silmät. Sekä sen hymyn, joka saisi missä tilanteessa tahansa minut sulamaan paikoilleni, ja se täydellinen ääni mitä voisin kuunnella elämäni loppuun asti. Ruksisin jokaisen päivän kalenterista yli siihen päivään asti, kunnes tulisin taas näkemään Louisin, henkilön, joka tulisi aina olemaan elämäni rakkaus.

Istahdin alas sängylleni katse edelleen lukittuneena seinällä lepäävään kalenteriin. Aivan kuin punaiset rastit katoaisivatkin tällä tavoin, mikä merkkaisi sitä, että en olisi ikinä joutunut eroon rakkaastani. Mutta niin se ei vain ollut, todellisuus oli paljon karumpi. Louis oli oikeasti monien kilometrien ja tuntien matkan päästä minusta, sitä tosiasiaa ei muuttaisi mikään.

Saatoin vain toivoa, joka ikinen päivä sitä, että pian koittaisi se päivä, kun taas näkisin Louisin. Mitään muuta en ollut toivonut kesän loputtua, tahdoin vain ja ainoastaan saada poikaystäväni vierelleni ja kertoa kuinka paljon häntä rakastin. Toki soitimme toisillemme usein ja viestittelimme, mutta sillä tavoin asian kertominen oli vain niin erillaista. Tahdoin sanoa ne sanat kasvotuten ja rutistaa Louisin samalla halaukseen ja hukuttaa tuon täynnä kaipuuta oleviin suudelmiin. Kun saisin siihen joskus tilaisuuden aikoisin todellakin toteuttaa aikeeni, se oli täysin varmaa.

Kellahdin selälleni sängylle ja mietin mielessäni millainen päivä huominen mahtaisikaan olla. Voisiko olla niin, että rukouksiini vastattaisiin, vai joutuisinko taas uuden illan tullen ruksimaan uuden päivän ylitse kalenteristani. Olin täysin tietämätön näistä asioista, mutta saatoin vain toivoa parasta.

Vilkaisin puhelintani ja katsoin olisinko saanut minkäänlaista viestiä, mutta pettymyksen aalto kulki ylitseni huomatessani, että kukaan ei ollut kaivannut minua. Tämä oli jo viides päivä, kun en ole kuullut Louisista mitään. Toinen ei vastannut soittoihini tai viesteihini, edes sitä normaalia hyvän yön toivotus viestiä ei ole tullut moniin iltoihin. Vaikka suuri huoli valtasikin minut usein tämän takia, niin silti yritin ajatella kaiken vain positiivisesti. Louis oli vain luultavasti liian kiireinen, sillä ennen tätä hiljaisuutta hän oli sanonut, että teki kovasti töitä sen eteen, että saa tarpeeksi rahaa kerättyä muuttoa varten.

Louis kuulemma halusi nopeasti muuttaa omilleen, sillä hänen ja perheensä välit olivat menneet huonompaan suuntaan sen jälkeen, kun olin itse palannut kotiin. Tiesinhän sen, että he eivät olleet kunnolla hyväksyneet suhdettamme, mutta en silti ollut odottanut tälläistä. Ja olinhan toki iloinen siitä, että Louis oli sanonut muuttavansa tänne päin sitten, kun vain saisi rahat kasaan. Näkisimme siinä vaiheessa useasti, sillä emme todellakaan olleet nähneet toisiamme kesän jälkeen ollenkaan. Odotan suurella innolla sitä, että kohtaamme jälleen.

Vilkaisin puhelimestani kelloa ja se näytti jo hieman yli yhtätoista, olin taas kerran kuluttanut yli tunnin vain miettiessäni asioita. Olin tehnyt sitä melkeinpä siistä asti, kun olin kesän jälkeen palannut kotiini. Aluksi se tosin oli ollut sitä, että olin puhunut puhelimessa Louisin kanssa, kun taas nyt hiljalleen se oli jäänyt vähemmälle toisen kiireiden ja väsymyksen takia.

Laskin puhelimeni yöpöydälle ja aloin riisumaan ylimääräisiä vaatteita pois päältäni. Minun todellakin olisi jo aika mennä nukkumaan, jos aikoisin jaksaa herätä huomenna kouluun. En voisi taas kerran myöhästyä sen takia, että en saisi nukuttua kunnolla yöllä. Olin jo liian monta kertaa myöhästynyt sen takia ja vieläpä lyhyen ajan sisällä.

Kävin uudelleen makaamaan sängylleni, kun olin saanut ylimääräiset vaatteet pois päältäni. Vedin peiton päälleni ja mietin pitäisikö minun yrittää läheettä Louisille viesti, mutta päätin jättää sen tekemättä. En missään nimessä sen takia, ettenkö haluaisi tehdä sitä. En vain halunnut häiritä häntä, jos hän sattui jo nukkumaan. Itse ainakin olisin jo ollut monia tuntia unten mailla hänen tilanteessaan, kahden työn tekeminen ei ollut luultavasti mitenkään levollista puuhaa. Kurkotin sammuttamaan yöpöydällä olevan valon, jonka jälkeen painoin pääni takaisin tyynyyn ja suljin silmäni.

// Tässä se nyt sitten olisi, Secret Loven ehkäpä jopa jo odotettu jatko-osa :) Voin tässä näin heti alkuun sanoa, että muiden ficcieni tapaan tätäkin ilmestyy yksi luku viikossa, ellen saa todella suurta inspiraatiota jolloin on pakko vain kirjoittaa. Toivon todellakin, että nautitte tämän lukemisesta sillä itse ainakin odotan innolla sitä, kun tämä ficci lähtee kunnolla käyntiin.

Kommentoikaa toki miltä tämä alku teistä vaikuttaa :) Mutta ei tällä kertaa muuta, toivottavasti nautitte tästä. Nähkäämme ensi luvun parissa jälleen <3