Secret Love 2 (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 12

// Hei taas kaikille! :3 Oli tarkoitus julkaista tää luku aiemmin, mutta oli sen verran menoja, että ei oikein löytynyt aikaa kirjoittamiselle ja en viitsinyt raahata konetta kaikkialle mukaan. Ja on aika varmaa, että en nyt hetkeen ehdi taas oikein kirjoittelemaan, koska tiistaina olisi tarkoitus lähteä aamusta mökkeilemään ja tulla sieltä sitten perjantaina pois. Ja lauantaina olisi sitten heti yhdet synttärit joille olen menossa, joten luultavasti pääsen taas kunnolla kirjoittelemaan ensi sunnuntaina. Huomenna kyllä olisi tarkoitus kirjoittaa johonkin ficciin vielä luku ja, jos aikaa on niin ehkä jopa toiseenkin :D Saa nähdä miten kerkiän, mutta ensi sunnuntaina palaan mitä luultavimmin taas aktiiviseen kirjoitustahtiin. Mutta tässä nyt tämä alku info, nyt päästän teidät lukemaan tätä uutta lukua :) Ja ainiin olen laiska enkä jaksanut kunnolla tarkistaa kirjoitusvirheitä, toivon mukaan joukossa ei ole sellaisia, jotka haittaa lukemista suuresti.

Harryn näkökulma

Olin saanut juuri pakattua viimeiset vaatteet matkalaukkuuni, joka oli sänkyni päällä. Siinä oli vierähtänyt useampi tovi, kun olin miettinyt mitä kaikkea oikein tarvitsin mukaani maalle. Mutta nyt minulla oli mitä luultavimmin kaikki tarvittava mukanani ja olisin valmis lähtemään hakemaan Louisia äitini kanssa, sillä hän oli luvannut viedä meidät autollaan juna-asemalle.

Vilkaisin puhelimestani paljon kello mahtoi olla ja se näytti seitsemää illalla. Junan olisi tarkoitus lähteä tunnin päästä ja olisi jo parasta rientää, jotta emme vain myöhästyisi Louisin kanssa. Ei olisi yhtään mukavaa ilmoittaa Liamille, että emme olekkaan tulossa sen takia, että olemme myöhästyneet junasta.

Kävelin sänkyni luokse ja nappasin matkalaukkuni kantooni, jonka jälkeen lähdin kävelemään ulos huoneestani. Tahdoin jo niin päästä maalle ja nähdä sen mitä Louisin perhe tuumaisi siitä, kun saapuisimme tänne. Ja olisihan se mukava nähdä tätinikin perhettä.

Lähdin kävelemään rappusia pitkin alakertaan ja pystyin kuulemaan kuinka äitini oli jo valmistautumassa viemään meitä Louisin kanssa juna-asemalle. Hänen autonavaimiensa kilinästä ei voi millään tavoin erehtyä. Kun pääsin rappuset viimein alas painavan matkalaukkuni kanssa suuntasin kulkuni eteistä kohden, ja pian näinkin jo äitini, joka puki takkia päälleen.

"Tulithan sinä, olin tulossa jo melkein sanomaan sinulle, että olemme kohta myöhässä." äitini sanoi, kun hän huomasi minut.

"Pakkaaminen vähän venähti." vastasin ja laskin sen jälkeen matkalaukkuni lattialle ja aloin itsekkin pukemaan takkia ylleni. Kun olin saanut takin ylleni ja kengät jalkaani nappasin vielä eteisen hyllyltä itselleni mustan pipon, ilman sitä en todellakaan aikoisi mennä tuonne ulos kylmään.

"Voimme lähteä." sanoin ja vilkaisin äitiäni, joka jo odotteli oven luona valmiina lähtemään.

Nappasin matkalaukun kantooni samalla, kun äitini avasi oven ja asteli ulos. Seuravasin häntä ulos ja suljin oven jälkeeni ja lähdin sitten kävelemään autoa kohti. Päästessäni sen luokse laitoin matkalaukkuni takaluukkuun, jotta se ei veisi tilaa takapenkeiltä, sillä olihan Louiskin vielä tulossa kyytiin omien tavaroidensa kanssa. Kun olin saanut laukkuni takaluukkuun kävelin muutamien askelien verran etuoven luokse ja avasin sen istuen alas äitini vierelle, joka istui jo valmiiksi kuskin paikalla.

"Onhan sinulla nyt varmasti kaikki tarvittava mukana?" äitini kysyi ja katsoi minua.

"On, lähdetään nyt vain niin Louis ei joudu odottamaan meitä turhaan ulkona." vastasin.

Olin lähettänyt Louisille viestin vähän ennen kuin olin saanut pakattua tavarani ja kertonut hänelle, että hän voisi tulla parinkymmenen minuutin päästä ulos. Ja en halua missään nimessä, että hän joutuu odottamaan meitä tuolla ulkona pakkasessa kauan.