Secret Love 2 (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 2

Harryn näkökulma

Tuijotin Louisia aivan sanattomana, en todellakaan voinut uskoa silmiäni tällä hetkellä. Siitä oli kulunut kolme kuukautta, kun viimeeksi olin toisen nähnyt. Ja nyt tuon pitkän ajan jälkeen Louis oli kotini oven takana, vaikka ei ollut pitänyt viimeiseen kahteen viikkoon minkäänlaista yhteyttä minuun. Olin tietysti todella iloinen siitä, että Louis oli täällä. Mutta silti en voinut olla miettimättä, miksi toinen täällä oli tai millä tavoin hän oli edes tänne päässyt. Eniten mielessäni lisäksi oli se pitkä hiljaisuus, joka ennen tätä päivää oli välillämme ollut. Tai olinhan minä yrittänyt ottaa yhteyttä Louisiin, mutta toinen ei ollut millään tavoilla huomioinut sitä.

"En kai saa sinua nyt sentään noin sanattomaksi?" Louis kysyi pienesti samalla naurahtaen ja tuon siniset silmät katsoivat minua samalla, kun aloin hiljalleen pääsemään eroon alku hämmennyksestä.

"Mitä teet täällä?" esitin itse kysymyksen ja ristin kädet rinnalleni katsoen Louisia odottovasti.

Toinen ei todellakaan saanut kuvitella, että ryntäisin hänen halailuun heti, kun toinen vain sallisi ottaa minuun yhteyttä. Voisin tehdä niin, jos välillämme ei olisi ollut liian pitkää hiljaisuutta. Mutta, koska niin ikävä kyllä oli ollut, niin en todellakaan antanut itselleni lupaa rynnätä Louisin luokse, vaikka sen olisin tahtonutkin tehdä. Siispä tyydyin vain odottamaan Louisin vastausta kysymykseeni, toinen todellakin saisi selittää minulle asioita.

"Tulin katsomaan sinua tietenkin, mitä muutakaan kuvittelit minun tekevän täällä?" Louis vastasi ja otti muutaman askeleen minua kohden, mutta itse astelin välittömästi muutaman askeleen taakse päin.

"Harry, mikä ihme sinulla on? Luulin, että olisit yhtä ilahtunut kuin minäkin, kun näemme pitkän ajan jälkeen." Louis kysyi ja pysähtyi aivan oven suuhun katsoen minua kummastuneena.

"Sinä todellakin luulit, että unohtaisin viimeisen kahden viikon hiljaisuuden osaltasi, kun vain näkisin sinut. Siinä olet kyllä väärässä, saat luvan selittää miksi et ole vastannut viesteihini tai soittoihini. Etkö tajua kuinka huolissani olen ollut sinusta?" sanoin ja huomasin ääneni muttuneen melkein huudoksi, kun olin saanut sanani sanottua.

Katsoin Louisia ja huomasin kuinka tuon ilme oli hetkessä muuttunut yhtä yllätyneeksi kuin minulla, kun olin oven avannut ja nähnyt hänet. Tosin toinen oli pikemminkin yllättynyt minun käytöksestäni kuin näkemisestäni.

"Voimmeko jutella sisällä? Lupaan selittää sinulle ihan kaiken." Louis kysyi ja tuon silmien katse pysyi tiukasti omissani.

Nyökkäsin vain ja lähdin kävelemään pois eteisestä olohuonetta kohden. Kuulin kuinka ulko-ovi sulkeutui ja istahdin alas sohvalle odottamaan, että Louis seuraisi. Nyt vasta ajattelin sitä, että toinen ei ollut käynyt täällä aiemmin ja ehkei osaisi olohuoneeseen, mutta unohdin ajatuksen heti, kun huomasin bruneten saapuneen olohuoneeseen. Seurasin Louisia katseellani, kun toinen istahti vierelleni sohvalle ja suuntasi oman katseeni minuun. Pidin katseeni hetken aikaa Louisissa, jonka jälkeen siirsin sen sylissäni oleviin käsiin ja aloin odottamaan, että toinen selittäisi asioita minulle.

"Harry, olen oikeasti pahoillani siitä, että en ole pitänyt sinuun yhteyttä. Mutta lupaan sinulle, että minulla on siihen todella hyvä syy." Louis sanoi.

Siirsin katseeni takaisin brunetteen ja katsoin vain hetken aikaa hiljaisena niitä täydellisiä sinisiä silmiä, joiden katseluun en ikinä voisi kyllästyä.

"Voisitko kertoa sen syyn minullekkin? Sillä tavoin voisin paremmin ymmärtää sinun kantaasi tässä asiassa, vaikka ei se sitä asiaa poista, että en olisi pettynyt sinuun." vastasin ja loin kysyvän katseen itseäni vanhempaan henkilöön.