Secret Love 2 (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 13

// Hei taas! :) Uutta luku luvassa jälleen. Mitenkäs teillä on mennyt kesälomat ja milloin teillä alkaa koulut? Itselläni alkaa huomenna ja unirytmi on vielä vähän sekaisin :'D Onneksi kuitenkin vasta kahdeltatoista pitää koululle mennä, mutta loppu viikko onkin sitten kahdeksaan. Onneksi tän jakson lukkari kuitenkin näyttää aika kivalta, kun netistä sen katsoin, niin eiköhän tämä kouluun paluu onnistu suuremmitta kivuitta. Jos haluatte kertoa niin olisi kiva tietää mille luokalle oikein menette :) Päästän teidät nyt tämän luvun pariin ja mielipiteitä saa laittaa, kuten aina.

Harryn näkökulma

Meille oli Louisin kanssa tullut erittäin kiireinen aamua, sillä olimme nukkuneet pommiin. Vaikka minulla olikin ollut herätys soimassa, niin emme olleet heränneet siihen. Vaan heräsimme kymmenisen minuuttia sen jälkeen ja siinä vaiheessa meillä oli ollut jo kiire, jotta pääsisimme ulos junasta oikealla asemalla. Onneksi olimme kuitenkin ehtineet ulos ajoissa, emmekä olleet joutuneet ilmoittamaan Liamille, että pääsemme ulos vasta seuraavalla juna-asemalla, joka olisi ollut 50 kilometrin päässä. Se ei olisi ollut kovinkaan mukava tapa aloittaa aamu.

Nyt kuitenkin olimme odottamassa Liamia juna-aseman parkkipaikalla, jonne hänen pitäisi piakkoin saapua. Hän oli hetki sitten ilmoittanut meille, että olisi täällä vajaan viiden minuutin kuluttua.

"Eikö Liam voisi jo tulla, täällä on oikeasti kylmä." Louis sanoi ja hieroi käsiään yhteen lämmittääkseen niitä.

"Et olisi pakannut niitä hanskoja laukkuusi, niin sinulla olisi jotakin käsiesi suojana." vastasin ja käänsin katseeni Louisia kohden.

"En ajatellut, että täällä olisi oikeasti näin kylmä. Ja sitä paitsi Liam oli luvannut olla täällä jo silloin, kun junamme saapui." Louis sanoi ja veti samalla kätensä takkinsa hihojen suojaan, jotta ne lämpenisivät siellä edes vähän.

"Kyllä sinä kestät vielä hetken. Lainaisin sinulle muuten omia lapasiani, mutta tarvitsen niitä itse." sanoin ja käänsin sitten katseeni parkkipaikkaa kohden toivoen näkeväni Liamin, mutta häntä ei näkynyt vieläkään.

Toivon mukaan hän tulisi pian, sillä itselläni alkoi olemaan tässä jo nälkä. En ole syönyt mitään sitten eilis illan jälkeen, joten olisi jo korkea aika saada jotakin syötävää.

"Vihdoinkin hän tulee." kuulin Louisin äänen viereltäni ja näin hänen osoittavan kädellään kohti parkkipaikkaa.

Käänsin katseeni hänen osoittamaansa suuntaan ja näin kuinka yksi autoista ajoi meitä lähemmäksi ja kuskina todellakin oli Liam. Nyt pääsisimme täältä kylmyydestä pois Louisin kanssa ja pääsisimme lähtemään kohti niitä maisemia, joissa Louis oli lapsuutensa viettänyt.

Otimme Louisin kanssa laukkumme kantoomme ja lähdimme kävelemään kohti autoa, josta Liam oli juuri astunut ulos ja hän katsoi meitä kumpaakin hymy kasvoillaan. Kun pääsimme hänen luokseen laskimme laukkumme uudelleen maahan, jossa oli lunta jonkin verran.

"Mukava nähdä sinua taas." Louis sanoi ja käveli sitten Liamin luokse ja kietoi kätensä hetkeksi hänen ympärilleen halaukseen.

"Hei vain teille molemmille, oletteko valmiit lähtemään?" Liam tervehti meitä molempia ja katsoi meitä kysyvästi, kun oli irtautunut halauksesta Louisin kanssa.

"Lähdetään vain, niin pääsemme näkemään mitä mieltä muut ovat siitä, että olemme täällä." vastasin ja nostin sitten laukkuni ylös maasta ja kannoin sen auton takaluukun luokse.

-

Olimme ajaneet jo jonkin aikaa, kun viimein saavuimme tielle, jonka kummallakin puolella oli suuri pelto. Siitä tiesin, että matkaa ei olisi enään kauan jäljellä, sillä muistan nämä maisemat edelleen hyvin. Katselin kuinka maisemat pysyivät samana, vaikka auto liikkuikin koko ajan eteen päin. Hetken päästä näin edessä päin suuren puisen omakotitalon ja tiesin, että olisimme perillä. Tuo kyseinen talo kuului nimittäin Louisin perheelle ja sen takana sijaitsisivat Liamin perheen ja tätini perheen talot.