Secret Love 2 (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 1

// Nyt olisi sitten uuden luvun aika :) Sain käyttööni toimivan tietokoneen, koska pitää saada koulu juttuja tehtyä. En kyllä ole mestari tän koneen käytössä, mutta eiköhän tässä pikku hiljaa opi tän käyttöä :D Mutta siis tämä tarkoittaa nyt myös sitä, että voin jatkaa kirjoittelua normaalisti, ainakin sen mitä koululta ehdin :)

Harryn näkökulma

Istuin koulun ruokalassa ja tökin haarukalla edessäni olevaa ruokaa, minulla ei todellakaan ollut tällä hetkellä yhtään nälkä. Mietin vain Louisia, toinen ei ollut ottanut minuun yhteyttä tasan kahteen viikkoon ja se todellakin alkoi huolettamaan. Tarkoittiko tämä sitä, että hän ei tahtoisi enään koskaan olla yhteyksissä minuun ja lopettaa suhteemme? Vai olisiko jotakin tapahtunut ja sen takia hän ei huomioinut viestejäni tai soittojani? Monia eri syitä vilisti mielessäni, enkä edes itse meinannut pysyä niiden kaikkien mukana. Se ainakin oli selvää, että Louisilla oli jokin todellakin kunnollinen syy siihen, että hän ei huomioinut minua millään lailla. Pelkkä työ väsymys ei riittäisi syyksi tähän pitkään hiljaisuuteen hänen osaltaan. Huokaisin turhautuneena, minun todellakin pitäisi lopettaa asian ajattelu, kun tulen siitä vain entistäkin surullisemmaksi. Mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty, en vain mitenkään voi olla ajattelematta elämäni rakkautta, jota en ole nähnyt kuukausiin. Aina, kun olin yksin ajatukseni pakostikkin menivät Louisiin, en vain voinut sille mitään.

Tunsin jonkun tökkäävän minua olkapäästä ja laskin haarukan kädestäni lautaselle, joka oli täynnä ruokaa johon en ollut koskenut muuta kuin tökkimällä sitä haarukalla. Tämän jälkeen käänsin katseeni oikealle puolelleni kohdaten hyvän ystäväni ruskeiden silmien katseen, joista paistoi huoli.

"Voisitko viimein kertoa, mikä painaa mieltäsi? Harry, minä sekä Niall oikeasti olemme huolissamme sinusta. Olet ollut kokonaiset kaksiviikkoa aivan poissa tolaltasi, eikä se ole läheskään normaalia." Zayn sanoi ja laski kätensä olkapäälleni, pitäen koko ajan silmiensä katseen omissani.

Huokaisin vai pienesti ja laskin katseeni alas, sillä tiesin Zaynin tuijottavan minua niin kauan, kunnes tämä saisi minut puhumaan. En todellakaan pitänyt siitä tavasta, sillä toinen teki sitä aina, kun tahtoi saada jotakin selville.

"Johtuuko tämä Louisista?" kuulin Niallin puolestaan kysyvän pöydän toiselta puolelta ja saatoin tuntea, kuinka hänkin tuijotti minua sinisillä silmillään.

Nostin katseeni takaisin ylös päin ja kohtasin vuorotellen kummankin ystäväni katseen, ensiksi Zaynin. Mutta suuntasin sen jälkeen katseeni pöydän toisella puolella istuvaan blondiin, jonka katseesta myös huomasi huolen. Mietin hiljaa mielessäni, kuinka toinen olikaan arvannut oikean syyn mielialaani. Toisaalta olin tuntenut kummankin ystäväni alakoulusta lähtien, mutta silti Niallin arvauksen osuminen oikeaan hämmästytti minua.

"Johtuu, mutta mistä tiesit sen?" vastasin ja katsoin Niallia kysyvästi.

"Siitä, että normaalisti puhuisit hänestä lakkaamatta. Mutta kahteen viikkoon et ole maininnut hänestä sanaakaan, mitä ei ole tapahtunut sitten ollenkaan sen jälkeen, kun palasimme kouluun kesäloman jälkeen." Niall vastasi pienoinen hymy kasvoillaan.

Nyt, kun mietin itsekkin asiaa siltä kannalta tarkemmin, niin huomasin Niallin olevan täysin oikeassa. Asia todellakin oli niin. Heti ensimmäisenä koulupäivänä olin kertonut Louisista ja kaiken kesästäni ystävilleni ja siitä asti olin edes kerran päivässä maininnut hänet. Useimmin syynä oli se, että joko Louis oli laittanut minulle viestiä tai sitten jompi kumpi meistä päätti soittaa toiselle. Mutta nyt en ollut hetkeen maininnut tuosta mitään, vaikka ajatukseni pyörivätkin Louisin ympärillä yhtä usein kuin ennekin, ehkei jopa enemmänkin, kun toinen ei ole ollut yhteyksissä ikuisuudelta tuntuvaan aikaan.