Tuhat äänetöntä sanaa (Tauolla)

Back to reality

Ulkona paist- Ei, ei, ei, stop tykkänään, ei minulla niin hyvin voi mennä. Jatketaanpa hieman totuuden mukaisemmin. Oikeasti ulkona sataa kaatamalla vettä ja ennen kun saavun bussipysäkillä olen jo kuin uitettu rotta. Bussi on tietenkin myöhässä, eikä pysäkillä ole katosta. Miksi aina minä, mietin pyöräilijän roiskauttaessa kurat päälleni. Kirjakaupassa käymisen tuoma taivaallinen olo oli kadonnut melkein heti tullessani ulos. Bussin lopulta saapuessa en meinaa löytää kolikoita, joten joudun penkomaan puolet laukkuni sisällöstä kunnes lopulta löydän viiden euron setelin. Lysähdän penkille selvittäen kuulokkeitani. Hetken päästä annan musiikin viedä minut kauas pois.

Kotiin saapuessani nenääni leijailee hurmaava pullan tuoksu. Potkin kuraiset kenkäni pois jaloista ja heitän avaimet eteisen tasolle. Keittiössä isä istuu pöydän ääressä lukemassa esiliinoineen. Otan pelliltä pullan ja jääkaapista maitoa. Taituroin ottamaan kaapista mukin pulla hampaissa ja maitopurkki toisessa kädessä. Istahdan pöytään isää vastapäätä ja alan syömään hiljaisuudessa, ainoana äänenä yläkerrasta kuuluva sisareni kitaran soitto.