Harry Potter uudelleen kirjoitettuna

-viides luku-

Tylypahka

Draco käveli tyytyväisen näköisesti pitkin Tylypahkan pikajunan käytäviä. Hänen takanaan kävelivät kuin kaksi hidasjärkistä gorillaa jotka leikkivät henkivartijoita, Crabbe ja Goyley. He kantoivat raskaan oloisia matkalaukkuja, Crabbella oli myös Malfoyn laukku. Draco avasi yhden osaston oven ja astui sisään. Tuuli ja sade paiskoivat ikkunoita kun Draco nosti lintuhäkin jossa komeili huuhkaja ylähyllylle. Crabbe ja Goyley kampesivat ähkien matkatavarat huuhkajan viereen. Kun juna lähti liikkeelle, Draco alkoi selittää kuinka hänet ja hänen siskonsa oli haluttu lähettää Drumstrangiin, mutta heidän äitinsä mielestä paikka oli ollut liian kaukana. Draco myös ylisti kuinka parempi rehtori Drumstrangissa oli. Kouluun ei otettu kuraverisiä ollenkaan (hän haukkui Dumbledorea kamalaksi kuraveristen paapojaksi) ja siellä opetettiin pimeyden voimien käyttöä eikä sitä suojautumismoskaa mitä Tylypahkassa opetettiin. Draco jatkoi selostustaan tuon koulun mahtavuudesta ja siitä miten typerä Dumbledore on, eikä huomannut kuinka vastapäätä olevassa osastossa ruskea hiuksinen tyttö jolla oli suuret etuhampaat sulki varovaisesti oven.
"Isä tietenkin tuntee Drumstrangin rehtorin, kerroinko sen jo?" Draco kysyi, mutta ei jäänyt odottamaan vastausta sillä hänestä oli mukavaa puhua siitä miten tärkeä hänen isänsä oli. "En vain tiedä miten he tuntevat toisensa, mutta uskon sen liittyvän niihin aikoihin kun isä oli vielä kunnollisten velhojen parissa eikä niin kuin Grangerin."
Draco naurahti hiukan sen merkiksi että sille lauseelle tuli nauraa ja hidasjärkisiä kun olivat Crabbe ja Goyley nauroivat turhan myöhään.
  Pojat tuskin ehtivät nauraa loppuun kun ovi avautui rytisten. Oven suussa seisoi tyttö jonka mopsi naama loisti rakastuneesti Dracon suuntaan. Draco nielaisi turhautuneena.
  "Olen etsinyt sinua joka paikasta! Mutta nyt löysin sinut oma hunajapupuseni!" hän huudahti ja Dracon poskille ilmestyi puna.
  "Hei Pansy", hän vastasi vienosti. "Miten loma meni?"
  "Voi sinua kultapuppanaa! Olet niin romanttinen että et halua muiden kuulevan millä nimellä sinä minua kutsut." Draco vajosi niin syvälle penkkiinsä kuin oli mahdollista ja muuttui tomaattiakin punaisemmaksi, Crabbe ja Goyley ulvoivat naurusta. "Jos nuo häipyvät " hän sanoi ja osoitti poikia " kerron sinulle yksityiskohtaisesti miten minun lomani meni."
Draco yritti vihjata varovaisesti Crabbelle ja Goyleylle että he eivät menisi pois mutta turhaan. Kun osaston ovi sulkeutui, Draco veti itsensä vaistomaisesti niin lähelle seinää kuin vain pystyi.
Pansy lähestyi Dracoa hullun kiilto silmissään. Tyttö tarttui Dracon olkapäähän ja veti pojan kasvot melkein kiinni omiinsa. Draco tunsi kuinka pitkät kynnet uppoutuivat ihoon. Hän ei tiennyt miten paeta tuosta tilanteesta arvokkaasti, ja monen sekunnin odotuksen jälkeen tapahtui se mitä hän odotti kaikkein vähiten.
Suudelman loputtua Draco pomppasi pystyyn ja siitä alkoi kissa ja hiiri-leikki. Draco hyppelehti sinne tänne väistellen Pansya joka tuntui saavansa siitä vain lisää itseluottamusta.

Madeleine oli jumittunut istumaan osastolle joka oli täynnä neljännes luokkalaisia puuskupuheja. Hän katseli sateista maisemaa ystävänsä Seth Austinin selostaessa kuinka oli melkein kohdannut yhden kuolonsyöjän maailmanmestaruuskisoissa ja siitä mitä olisi tehnyt jos hänellä olisi ollut lupa taikoa. Madeleine huokaisi raskaasti, hän oli nähnyt kuinka tämä oli juossut pakoon metsään huutaen äitiään. Madeleine uppoutui kaukana siintävään vuoreen, he olisivat kohta Tylypahkassa ja hän pääsisi eroon Sethistä. Susan Bones ilmoitti että heidän täytyisi vaihtaa kaavut päälle jos he eivät haluaisi vaihtaa niitä kylmällä Tylyahon laiturilla. Madeleine ajatteli tässä olevan se pelastus jolla hän voisi livahtaa takaisin luihuisten joukkoon. Vasta kun hän oli turvallisesti seuraavassa vaunussa missä tiesi veljensä olevan, hän pysähtyi miettimään missä osastossa tämä nyt olikaan. Juuri samalla hetkellä yhdestä ovesta tuli ulos poika jonka naama punoitti ja hänen paitansa näytti revityltä. Draco näki siskonsa epäilevän ilmeen ja muotoili samalla huulillaan sanat, kun sulki ovea "Hän on hullu". Samassa ovesta ulos työntyi Pansy jonka silmien hullunkiilto oli vain yltynyt.
  "Sinä", hän sanoi halveksuvasti huomattuaan Madeleinen kun roikkui Dracon kaulassa. Pansy niiskautti kerran ja lähti vaunun takaosaa päin, mutta kertasi vielä kerran ne kaikki hellittelynimet jotka oli keksinyt Draco mussukalleen.
  "Hän ei usko vieläkään että olemme sisaruksia!" Madeleine sanoi hyytävästi.
Draco alkoi napittaa paitaansa kädet täristen.
  "Hän on hullu", hän sanoi nyt ääneen.

Draco ja Madeleine tärisivät kylmällä ja sateisella junalaiturilla. Pansy oli selvästi loukkaantunut siitä, että Madeleine oli tullut häiritsemään häntä ja Dracoa, sillä kun hevosettomat vaunut tulivat, hän ryntäsi suoraan Madeleinen ohi siihen vaunuun missä Draco istui. Madeleine kohautti harteitaan ja astui siihen vaunuun johon Austin nousi.
Vaunut vyöryivät portista, jota reunustivat siivekkäät karjupatsaat, ja jatkoivat loivaa tietä ylös, huojuen uhkaavasti rankkasateessa joka alkoi lähennellä myrskyä. Tylypahkan siluetti josta loisti sadat ja taas sadat pienet valaistut ikkunat, avautui suurena Madeleinen edessä. Jokaisen vaunun kyydissä olleet oppilaat juoksivat nopeasti sisälle lämpimään, mutta kaikkien kauhuksi Riesu, Tylypahkan räyhähenki jolla oli kulkusia hatussaan ja oranssi rusetti kaulassa ja häijy naama, pommitti heitä suurilla vesi-ilmapalloilla. Lopulta, kun erityisen iso vesi-ilmapallo oli pudonnut Ron Weasleyn päähän McGarmiwa, Tylypahkan vararehtori ja rohkelikkojen tuvanjohtaja ryntäsi suuresta salista eteishalliin.
   "RIESU alas sieltä ja HETI!" Hänen suorakaiteen muotoisten lasiensa takana loimusi kaksi silmää.
   "En tehnyt mitään!" Riesu käkätti ja viskasi vesipommilla muutamaa viidesluokkalaista tyttöä, jotka syöksyivät kirkuen suureen saliin. "Valmiiksi märkiä. Märkiä tärkeilijöitä! Huiiiiiiiiiiiiii!" Ja se tähtäsi taas yhden pommin kohti vasta saapuneita toisluokkalaisia.
  "Minä kutsun rehtorin!" professori McGarmiwa huusi.

  Madeleine astui suureen saliin joka oli koristeltu loisteliaasti lukuvuoden alkajaispitoja varten. Kultalautaset ja – pikarit säihkyivät satojen ilmassa leijuvien kynttilöiden valossa. Sali toivotti heti tervetulleeksi niin lämmöllään kuin oppilailla jotka istuivat neljässä pitkässä tupapöydässä; luihuiset, korpinkynnet, puuskupuhit ja rohkelikot omissa pöydissään. Viidennessä pöydässä istuivat koulun henkilökunta kasvot kohti oppilaita yhdellä sivustalla. Madeleinen katse kohtasi Dracon joka istui ison luihuis tyttöporukan keskellä vieressään Pansy. Draco huomasi Madeleinen ja katsoi tätä anovasti. Madeleine tirskahti ja istuutui Goylen ja ystävänsä Bessin viereen.
"Kukahan on pimeyden voimilta suojautumisen opettaja tänä vuonna?" Bess sanoi samalla kun puristi hiuksistaan ylimääräiset vedet.

Kun uudet oppilaat oli lajiteltu tupiinsa ja oppilaat olivat syöneet itsensä täyteen, Albus Dumbledore nousi seisomaan. Lähes välittömästi salin täyttänyt puheen sorina lakkasi.
  "No niin!" Dumbledore sanoi ja hymyili koululaisille. "Nyt kun meidät on ruokittu ja juotettu, minun on vielä kerran pyydettävä huomiotanne, sillä minulla on jokunen ilmoitusasia. Vahtimestari Voro on pyytänyt kertomaan, että linnan sisätiloissa kiellettyjen esineiden luetteloon on tänä vuonna lisätty kirkujojo, torahammasfisbee ja alati hakkaava bumerangi. Luettelossa on kaikkiaan noin neljäsataa kolmekymmentä seitsemän esinettä, jos olen oikein ymmärtänyt, ja se lista on nähtävissä Voron toimistohuoneessa, mikäli joku tahtoo tarkistaa siitä jotain." Dumbledoren suupielet nykivät. Hän jatkoi: "Kuten aina, muistuttaisin että koulun mailla sijaitseva metsä on oppilailta kiellettyä aluetta, samoin kuin Tylyahon kylä alle kolmasluokkalaisilta. Tuskallinen tehtäväni on myös ilmoittaa, että tänä vuonna ei pelata lainkaan tupien välistä huispausta."
Koko sali henkäisi, mutta Madeleine pyöritteli langanpätkää joka roikkui hihan suussa sormissaan.
"Tämä johtuu tapahtumasta, joka alkaa lokakuussa, jatkuu koko kouluvuoden ja vie opettajilta runsaasti aikaa ja tarmoa – mutta olen varma, että nautitte siitä suunnattomasti. Minulla on suuri ilo ilmoittaa, että tänä vuonna Tylypahkassa – "
Ukkonen jyrähti juuri silloin korvia huumaavasti ja suuren salin ovet paukahtivat auki. Oven suussa seisoi mies joka nojasi pitkään kävelykeppiin ja oli pukeutunut mustaan matkaviittaan. Koko sali tuijotti tuota hahmoa, kun salama välkähti lumotussa katossa ja valaisi salin. Mies laski huppunsa ja paljasti harmaantuva tukkansa joka oli litimärkä. Muukalainen alkoi astella kohti opettajien pöytää ja joka toisella askeleella kuului kolahdus. Kun salama sokaisi uudestaan taivaan, monet salissa olijat haukkoivat henkeään.
Miehen kasvot olivat kuin tuulten pieksemä puu josta oli yritetty kaivertaa ihmiskasvojen muoto, naama näytti koostuvan kokonaan pelkistä arvista, suu oli kuin vino viillos ja nenästä puuttui lohkare. Mutta kaikki ne näyttivät vauvan siloposkilta verrattuna miehen silmiin
Toinen silmä oli pieni, tumma ja kirkas. Toinen oli iso, pyöreä ja eläväisen sähkönsininen. Sininen silmä liikkui taukoamatta, räpäyttämättä, ylös, alas, sivulta toiselle täysin riippumatta toisesta silmästä – ja äkkiä se kiepahti nurin, kohti miehen takaraivoa, niin että siitä näkyi enää vain valkuainen.
Mies asteli tasaista tahtia Dumbledoren luo ja ojensi kätensä, joka oli yhtä arpinen kuin kasvonsa. Dumbledore puristi sitä ja mutisi jotain johon muukalainen vastasi, mutta niin hiljaa ja matalalta että sitä ei kuulunut.
  "Saanko esitellä uuden pimeyden voimilta suojautumisen opettajamme", Dumbledore sanoi hiljentyneelle salille iloisesti. "Professori Vauhkomielen."
Yleisesti ottaen uusia opettajia tervehdittiin kättentaputuksin, mutta nyt tuntui että niin opettajien ja oppilaiden kädet oli liimattu kylkiin kiinni, ainoat taputtajat olivat Hagrid, taikaeläintenhoidon opettaja ja tilustenhoitaja sekä Dumbledore, mutta hekin lopettivat varsin pian.
Aivan kuin olisi kuuro, Vauhkomieli aloitti syömisen välittämättä kylmistä tervetulotoivotuksista. Vaikka hänen edessään oli iso kannullinen kurpitsamehua, hän kaivoi esiin taskumatin ja siemaisi siitä pitkän kulauksen. Bess hengähti ja tarrasi Madeleinea olkapäästä ja osoitti opettajien pöydän alle. Mutta Madeleine oli jo itsekin nähnyt, että siinä missä normaalisti olisi kenkä, oli puinen käpälä.
Dumbledore rykäisi taas joka herätti salin transsista.
"Kuten olin sanomassa", hän sanoi edessään istuvalle joukolle oppilaita, jotka tuijottivat yksituumaisesti Vauhkomieltä vieläkin jokseenkin lumoutuneena. "meillä on tulevien kuukausien kuluessa kunnia isännöidä erittäin jännittävää tapahtumaa, tapahtumaa jota ei ole järjestetty yli sataan vuoteen. Minulla on siis vielä kerran valtavan suuri kunnia ilmoittaa teille että tänä vuonna Tylypahkassa järjestetään kolmivelhotunajaiset."
  "Se oli vitsi!" Fred Weasley huudahti rohkelikkojen pöydästä.
Melkein kaikki nauroivat ja Dumbledorekin myhäili tyytyväisenä.
"Minä en kerro vitsejä, Weasley hyvä, " hän sanoi.