Harry Potter uudelleen kirjoitettuna

-seitsämäs luku-

Borneon villiruusut
                                      Madeleine katseli muodonmuutosten luokan ikkunasta haaveillen ulos. Tylypahkan uudet opiskelijat olivat juuri päässeet maistamaan miltä tuntuu lentää luudalla. Suurin osa oppilaista ei ollut päässyt paria jalkaa ylemmäs, mutta oli joukossa myös aika taitavia ainakin aloittelijoiksi. Yksi oppilas oli onnistunut irrottamaan otteensa luudastaan juuri suuren vaahteran yläpuolella.  Madeleine hihitti ja kääntyi katsomaan taas McGarmiwan yrityksiä opettaa luokalle miten muutetaan lusikka myyräksi.
"Älkää enää väittääkö, että ette ymmärrä helppoa loitsua! Sanotte vain taikasanat ja edessänne pitäisi olla myyrä", McGarmiwa puuskahti kun Goyley kysyi varmaan kymmenennen kerran saman kysymyksen. "Mutta tunti alkaa olla lopuillaan joten annan teille ensimmäiset läksynne. Kirjoittakaa kahdeksan pergamentti käärön pituinen selostus siitä miten saatte loitsittua lusikan myyräksi ja sen vastaloitsu. Ja kertokaa myös miksi ette ymmärtäneet yksinkertaista loitsua."
Koko luokka alkoi valittaa yhteen ääneen, mutta McGarmiwa pysyi päätöksessään. Kun kellot soivat, marmattava luokka vyöryi ulos tunkkaisesta luokasta. Madeleine käveli hymyillen opettajanpöydän ohi ja heilautti kättään huomaamattomasti lusikan kohdalla muuttaen sen myyräksi.
 
Kun Madeleine käveli Bessin kanssa pohjoistorniin johtavalla käytävällä, he näkivät kuinka professori Vauhkomieli puheli itsekseen selkä heihin päin. Ensiksi Madeleine ajatteli, että hän puhui jonkun taulun kanssa. Mutta kun he kävelivät ohi hän huomasi, että Vauhkomieli puhui jonkin sorttiseen peiliin ja sepitti ihan eriskummallisia lauseita joissa ei ollut mitään tolkkua.
  "En minä niin voi tehdä. Hän tappaa minut... Hyvä on, mutta en tee tätä mielelläni." professori kääntyi kannoillaan vihaisen näköisenä (jos oli edes mahdollista) ja katsahti tyttöjä jotka jähmettyivät pakokauhusta.
  "Mitä te täällä teette?"
  "Olemme menossa yrttitedon tunnille", Bess takelteli.
  "Olette pahasti myöhässä jos ette nyt mene", Vauhkomieli töksäytti samalla kun kieritti sähkönsinistä silmäänsä silmäkuopassaan. 
Bessia ja Madeleinea ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, koska olivat jo portaiden puolivälissä päästäkseen ulos. Ystävykset astuivat vielä kesäiseen mutta jo hiukan syksyiseen ilmaan. Draco oli jo odottamassa kasvihuoneiden edustalla tärkeän näköisenä nenä pystyssä mutta pieni katse silmissään joka kertoi, että hänen olisi ollut helpompi rehvastella saavutuksillaan korpinkynsille jos hänen kainalossaan ei olisi mopsi naamainen tyttö joka yritti joka välissä saada pusun. Hänen onnekseen professori Verso saapui paikalle iso säkki siemeniä mukanaan.
  "Tänään jokainen saa yhden ruukun ja yhden siemenen. Kuukauden projektina valitsin teille Borneon villiruusut. Jokaisen tulee kasvattaa vähintään kolmen jalan pituinen kaunis ruusupuska." professori selosti. Kun kaikki olivat saaneet paikan suuren pöydän äärestä jonka päällä oli suuri multakasa, professori Verso jakoi jokaiselle kukkaruukut ja yhden siemenen.
Madeleine ja Draco huokaisivat syvään koska muistivat omat kokemukset Borneon villiruusuista. Draco kohteli pientä siementään kuin vastasyntynyttä. Muita asia hieman huvitti, mutta Draco tiesi kuinka äksyiksi ja arvaamattomiksi ruusut voisivat kasvaa jos niitä ei kohdellut jo alusta alkaen kuin yliherkkiä lemupellettejä.
Tunnin loputtua jokainen oppilas oli saanut oman siemenensä pieneen kukkaruukkuun. Professori Verso avasi pienen lasisen laatikon kannen johon kukkaruukut laitettiin.
"Ensi viikolla saamme nähdä kuinka paljon pienet kasvinne ovat kasvaneet", hän sanoi iloisesti samalla kun hätisteli oppilaat ulos kasvihuoneesta. Draco pyöräytti silmiään. Hän pystyi näkemään jo silmissään kuinka viikon päästä kasvihuone kuudessa vallitsi täysi sekasorto.