Harry Potter uudelleen kirjoitettuna

-kuudes luku-

AAMU

Kun Madeleine heräsi seuraavana aamuna, sade oli loppunut. Hänen kanssaan samassa huoneessa nukkui Pansy Parkinson, Millicent Bolstrode, Lisa Whitney ja hänen hyvä ystävä Bess Rowena. Madeleine vilkaisi ympärilleen, suuret mustat sängyt olivat rivissä huoneen sivustalla sillä toinen puoli huoneen seinästä oli lasia ja se oli ainoa asia joka esti huoneen ja luihuisten tuvan täyttymisen vedellä, sillä tupa oli niin kaukana maanpinnan alapuolella ja niin kaukana linnasta, että se oli melkein tylypahkan tilusten järvessä. Yksi sängyistä oli tyhjä, Pansyn sänky. Madeleine arveli tämän olevan jo oleskeluhuoneessa odottamassa Draco parkaa.

Madeleine katsahti eteensä koska tunsi jonkun tuijottavan. Iso mulkosilmäinen oranssi kala katseli häntä typerästi availlen suutaan. Madeleinen mieleen juolahti uimataitoinen Goyley. Madeleine nousi ylös ja alkoi pukea hitaasti päällensä.

Madeleinen epäilykset osuivat oikeaan, Draco, joka oli selvästi yrittänyt mennä vessaan, istui nyt tukevasti suuressa nojatuolissa takan edessä Pansy sylissään.

Matala kellarimainen luihuisten oleskeluhuone huokui luotaan työntyvyyttä.  Mustat ja maskuliiniset sohvat reunustivat rosoisia kiviseiniä, vihreät pallon muotoiset lamput laskeutuivat kivisestä katosta sohvapöytien päälle ja yksi iso takka jossa rätisi tuli joka antoi vähäisen lämpönsä huoneeseen joka ei hävinnyt huoneen toisessa päässä olevalle lasiseinälle jonka ulkopuolella tuijotti taas sama iso oranssi mulkosilmäinen kala.

   "Ai hän." Pansy sanoi ja painautui lähemmäs Dracoa. "Älä välitä hänestä Draco, hän on vain kateellinen koska ehdin ensin."

   "Sitten kun olen kateellinen sinulle, isäni pukeutuu kirkkaan keltaiseen kaapuun ja vaaleanpunaiseen knalliin." Madeleine tuhahti samalla kun marssi kohti ovea joka johtaisi tyrmien sokkeloisiin käytäviin. "Neuvoisin muuten hellittämään otettasi, ettei veljeni kuristuisi."

Pansy näytti kieltä Madeleinen perään mutta tunsi kuinka Draco tönäisi häntä olkapäähän, mutta niin vienosti että uskoi sen vain johtuvan siitä että tämä haluaa kätensä vapaaksi.

Madeleine käveli suutuspäissään moneen kertaan väärään käytävään kunnes pääsi vihdoin ylös vievien portaitten juurelle. Madeleine kompasteli jyrkissä portaissa. Pari kertaa hän potkaisi varpaansa rosoiseen kiviseinään ja sadatteli sellaisella kielellä että se veti vertoja Ron Weasleylle.

Kun hän pääsi portaiden yläpäähän, hän kaatoi vahingossa Filius Lipetitin loitsujen opettajan.

  "Varoisit vähän!" maassa istuva professori Lipetit huudahti. Madeleine auttoi professorin ylös maasta pyydellen samalla anteeksi.

Suuressa salissa istui jo muutama oppilas puurolautastensa ääressä. Madeleine istahti tuhahtaen luihuisten pöytään ja veti appelsiinimehu kannun lähemmäs itseään. Hän joi lasillisen kirpeää appelsiinimehua rauhoittuakseen, mutta leivän voitelu ei oikein siltikään onnistunut.

Madeleine oli istunut jo ainakin puoli tuntia syöden paahtoleipää, kunnes Bess saapui pöytään innostuneen näköisenä.

  "Tiesitkö, että Pansy istuu Dracon sylissä oleskeluhuoneessa?" hän kysyi samalla kun hotki prinssinakkeja suuhunsa. "Pansy näytti erityisen hilpeältä."

  "Tiesin." Madeleine sanoi kylmästi. "Tapasin hänet aamulla kuristamassa veljeäni."

Bess tirskahti huvittuneena. Hän ehti syödä vain palan paahtoleivästään ennen kuin professori Kalkaros, luihuisten tuvan johtaja, alkoi jaella uusia lukujärjestyksiä oppilailleen.

  "Voihan! Heti aamusta muodonmuutoksia", Madeleine parahti. "Ja kas sieltä saapuu tohvelisankari."

Draco oli onnistunut livahtamaan aamiaiselle. Hän harppoi suurin askelin Madeleinen ja Bessin väliin turvaan.

  "Pääsin livahtamaan koska hän kääntyi puhumaan jonkun ystävänsä kanssa", hän mutisi ruokasuussa tutkaillessaan samalla lukujärjestystään. "Joten ajattelin että nyt olisi ehkä ainutlaatuinen tilaisuus häipyä jos tahtoisin syödä tänään. Mitä! Taas taikaeläinten hoidon tunti rohkelikkojen kanssa ja se paksu karvakasa opettajana!"

Madeleine kohautti olkiaan. Hänen mielestään taikaeläinten hoidon tunnit olivat liemituntien ohella parhaimmat tunnit koulussa. Madeleinen haaveilut tulevasta vuodesta ja sen tarjoamista tunneista jäivät lyhyeksi, koska päivän posti saapui. Sadat ja taas sadat pöllöt, huuhkajat ja muut siivekkäät linnut lensivät neljän tupapöydän ympärillä yrittäen löytää postin saajaa. Dracon eteen pöllähti hieman nuivaantuneen näköinen huuhkaja joka ojensi koipeaan hänelle. Draco otti lehden ja maksoi pari hopeista sirppiä ja kourallisen sulmuja. Huuhkaja huhuili tärkeän oloisesti ja työnsi päänsä Dracon appelsiinimehuun. Poika yritti hätyyttää linnun pois, tuloksetta.

  "Häivy senkin sulkakasa!" Draco huudahti. Huuhkaja lehahti lentoon kiljuen kimeästi ennen kuin katosi. Draco katsoi hetken pikariaan ja vilkaisi Bessiä jonka oli kääntyneenä puhumaan erään toisen tytön kanssa jolla oli punaruskeat hiukset, hän vaihtoi nopeasti oman pikarinsa Bessin pikariin.