Harry Potter uudelleen kirjoitettuna

-kahdeksas luku-

Isäni saa kuulla tästä

Kello löi kaksitoista kertaa kun Draco astui kuun kajoon tyrmiin johtavista portaista. Hän vilkuili hetken ympärilleen ennen kuin uskaltautui avaraan käytävään. Varovaisesti sipsutellen Draco suunnisti pimeässä linnassa. Jokainen narahdus ja rasahdus sai sankarimme varpailleen. Monta kummitusta ja yövartiossa ollutta opettajaa myöhemmin, Draco saapui päämääränsä.
Lihavan Leidin muotokuva kuorsasi äänekkäästi samalla kun vaaleatukkainen poika yritti kuumeisesti miettiä miten saisi oven auki. Hän vilkuili ympärilleen etsien pakoreittiä ennen kuin uskaltautui tarttumaan kiinni maalauksen kehyksistä. Ei tulosta. Draco yritti kaksin käsin, hampaiden kanssa, jalalla tukea ottaen ja kävi vielä hakemassa läheiseltä haarniskalta miekan lainaan, mutta tuskastuttavan kovaa kuorsaava maalaus pysyi kiinni. Draco piti puuskuttaen kiinni seinästä samalla kun tuijotti epäuskoisena Lihavaa Leidiä.
"Etkö voisi nyt tämän kerran avautua?"
Nainen tyytyi vain vaihtamaan asentoa ja vetämään hartioillaan olevaa huivia hieman tiukemmalle. Draco näpräsi pyjamansa hihan reunaa samalla kun mietti miten pääsisi rohkelikkojen torniin ilman että tuo yli iso kursaajatar heräisi. Yhtäkkiä pari rappusta alempi taulu aivasti kovaäänisesti herättäen kaikki lähitienoon taulut mukaan lukien Lihavan Leidin.
"Miksi aina minä?" Draco saadatteli mielessään.
" Mitä SINÄ haluat?" Lihava Leidi töksäytti tajutessaan että tämän edessä seisoi poika joka oli haukkunut tämän laulutaitoja viime lukuvuonna.
"O-olin vain menossa tästä ohi..." Draco änkytti hieman hädissään toivoen pienen valkoisen valheen auttavan hänet jälleen kerran pinteestä.
"VALETTA! Kyllä minä sinut ja sinunlaisesi tunnen! Kerro nyt vain totuus tai huudan Voron paikalle!" muotokuva kiljui
"Haluamme nukkua!" eräs tauluista tuiskaisi.
"Olkaa jo hiljempaa", joku piipitti.
Koska taulut alkoivat riidellä keskenään, Draco katsoi nyt olevan hyvä hetki astua takavasemmalle ja suunnata nokka kohti tyrmiä.
Matka kohti tyrmiä ei ollut helppo. McGarmiwa asteli melkein Dracon yli, Norriska huomasi pojan ja lähti selvästi hakemaan Voroa paikalle ja professori Vauhkomieli veteli sikeitä eräällä penkillä. Lopulta Draco pääsi tyrmiin asti, mutta pahaksi onnekseen hän törmäsi professori Kalkarokseen. Dracon mielessä alkoi vilistä mitä oudoimpia selityksiä sille miksi oli tähän aikaan jalkeilla, eihän hän voinut kertoa, että oli aikonut laittaa rohkelikkojen tuvan uuteen uskoon.
"Turha yrittää keksiä mitään selitystä Malfoy." Kalkaros sanoi hyvin hyytävän sävyisellä äänellä. Hänen kasvonpiirteistään kajasti pettymys lempioppilastaan kohtaan.
"Öh tuo-tuota o-olen vain iltakävelyllä, hyvin myöhäisellä sellaisella, kun en tuota saanut unta. Ja olin öh...juuri menossa takaisin omaan sänkyyni ja niin." Draco sepitti hengittämättä kertaakaan. Kalkaros tuijotti oppilastaan ikuisuudelta tuntuneen ajan verran ennen kuin siirtyi sivuun, että Draco pääsisi takaisin luihuisten tupaan. Nopeasti kävellen Draco saavutti oleskeluhuoneensa. Hän lysähti ensimmäiseen nojatuoliin minkä näki. Draco peitti silmänsä käsillään muistellen miten oli melkein jäänyt kiinni. Mitä siitä olisi seurannut? Kalkaroksen tuntien pahimmillaan vain jälki-istunto. Mutta silti Dracosta tuntui kuin olisi selvinnyt juuri niukin naukin siitä että hänet olisi erotettu koulusta.

Aamupalalla Draco näki kuinka Kalkaros puhui McGarmiwan kanssa vilkuillen samalla luihuisten pöytään. Madeleine katsoi kummeksuen veljeään.
"Mikset syö mitään?"
"Minusta tuntuu että olen pahassa liemessä." Draco sanoi melkein kuiskaten ja selitti lopulta yöllisen seikkailunsa. Madeleine oli juuri avaamassa suunsa sanoakseen jotain, kun Kalkaros huudahti:
"Draco. Tänne. Heti!"
Madeleine näki kuinka väri valahti veljensä kasvoilta. Rohkelikkojen pöytä räjähti nauramaan ja nauru vielä yltyi kun Draco-parka kompastui puolimatkassa kohti opettajien pöytää omiin jalkoihinsa. Dracon naaman väri muuttui valkoisesta oikein kauniin pinkiksi. Asiaa ei auttanut Dumbledoren pieni kaikki tietäväinen hymy.
Kalkarokseen terävä katse porautui Dracon vaaleisiin silmiin aivan kuin tämä olisi osannut lukea ajatuksia, mutta eihän se ole mahdollista.
"Kysyn sinulta vielä kerran. Mitä sinä teit eilen illalla sänkysi ulkopuolella?"
Draco nielaisi hyvin raskaasti.
"Kuten jo aikaisemmin sanoin olin vain iltakävelyllä."
"Tiedät varmasti erittäin hyvin, että oppilailta on kielletty käytävillä olo yöllä? Ja McGarmiwa tässä kertoi minulle, että Lihava Leidi sai sinut kiinni itse teossa viime yönä. Yritit päästä rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen, jollen aivan ole päättelykyvytön."
"Minä-minä uh..."
"Turha änkyttää. Mutta koska tämä on vasta ensimmäinen viikko, katsomme tämän läpi sormien, mutta katsokin, että et enää tee tuota uudelleen muuten sinulle rapsahtaa parikin tuntia jälki-istuntoa. Ja isäsi muuten saa kuulla tästä." McGarmiwa keskeytti Dracon änkytyksen. Draco tyytyi vain nyökkäämään ennen kuin kääntyi pois.
Madeleine katsoi kysyvästi veljeään kun tämä saapui takaisin paikalle. Draco paransi ensin ryhtiään ja sanoi:
"Eivät antaneet edes jälki-istuntoa, mutta isäni saa kuulla tästä."
Draco hörppäsi pikaristaan appelsiinimehua samalla kun Madeleine pudisti päätänsä veljensä pröystäilylle. Tyttö haukkasi palan paahtoleivästään, kun siivekäs posti alkoi saapua. Eräällä isolla pöllöllä oli erikoisen iso paketti kiinnitettynä taljoilla ruumiiseensa. Madeleine tajusin pöllön olevan Leo, Malfoyden perhepöllö. Leo laskeutui ison paketin kanssa suoraan Pansyn puurolautaselle, mutta köpötteli vaivalloisen näköisesti kuitenkin Madeleinen luo. Madeleine irroitti paketin ja pöllön koivessa olleen kirjeen antaen Leolle palan paahtoleivästään. Draco katsoi hölmistyneenä tuttua pöllöä.
"Mitä sinä nyt olet unohtanut?"

Rakas Madeleine.
Unohdit Nealin. En tiennyt mitä laittaa sille matkaevääksi, mutta toivottavasti se tykkäsi porkkanoista. Äitisi ei enää kestänyt sen muodonmuutoksia, joten ajattelin, että on parempi lähettää se sinulle. Jos tarvitset sille ruokaa lähetä kirje.
Terveisin isäsi

Laatikko alkoi täristä ja ennen kuin kukaan ehti tajuta mitä tapahtui, pöydällä istui oikein hyvän kokoinen tiikeri.
"NEAL! Alas pöydältä! Ja takaisin pupuksi siitä" , Madeleine panikoi.
"Ja se makkara on Bessin ei sinun!"

^^vihdoin ja viimein.... Mutta siis jooh en ole kerinnyt kirjottamaan tätä koska koulu ja viimeinen vuosi peruskoulussa... Mutta sitten kun kesäloma alkaa niin lupaan ja vannon et tätä tulee enemmän kuin parin vuoden välein😅.^^