Tuijotan nurkassa olevaa täyttä matkalaukkua, jonne olin pakannut hetki sitten kaikki tavarani. On ihana päästä kotiin, mutta on ikävä jättää tämä paikka. Lentomme lähtee aikaisin huomen aamulla, joten menemme kentälle jo tänään. Sitä ennen halusin sopia pari asiaa Jackin kanssa. Olin jättänyt hänelle viestejä, mutta hän ei vastannut. Nousen ylös ja raahaan laukkuni ulos huoneesta. Jätän sen eteiseen ja menen itse olohuoneeseen. Jess tulee viereeni ja katsoo minuun.
"Aiothan sä sopii sen kans?" Hän kysyy. Nyökkään ja huokaisen syvään.
"Ainakin yritän. Jack ei ole vastannut, joten tuskin haluaa minua nähdä. Hän antaa samalla mitalla takaisin", sanon ja käännyn katsomaan serkkuani, joka katsoo minua hymyillen.
| jack |
Istun sängylläni ja katson puhelimen näyttöä. Sara laittoi aiemmin minulle viestiä, että haluaa jutella kanssani ennen kun lähtevät kentälle. Olin kussut koko homman. Emme voi millään jutella niin lyhyessä ajassa montaa asiaa läpi. Parempi olisi, jos hän vain lähtisi ja jättäisi minut tänne.
"Jack?" Veljeni Luke kurkistaa oven suusta. Vilkaisen häntä ja hän tulee sisään.
"Tiedätkö... sun pitäs nyt päättää... annatko Saran lähteä pois ilman, ettet näe häntä ehkä enää. Vai menetkö puhumaan hänen kanssaan ennen kun hän lähtee", Luke jatkaa. Oikeastaan tiedän jo mitä teen...
| sara |
Olen odottanut Jackilta vastausta, mutta sitä ei kuulu. Tiesin ettei hän välittäisi enään. Eikä aikaakaan ollut paljoa ennen kentälle lähtöä.
No... ainakin on enemmän aikaa hyvästellä kaverit kentällä, kun kerran Jackia tarvitse hyvästellä.
"Sara olethan jo valmis?" Äiti kysyy kun kävelee sohvan takaa. Nyökkään ja lähden hänen perässään autoon. Vaikka lähdimmekin pari viikkoa aiemmin kuin oli tarkoitus nautin lomasta. Äidillä ja isällä ei kovin hyvin mennyt...
Istahdan autoon Jessien viereen ja äiti laittaa takapenkin oven kiinni kun olen kyydissä.
"Sara oothan okei?" Jess kysyy ja laittaa kätensä olalleni. Nyökkään hymyillen.
"Jack haluaa jatkaa varmaankin eteenpäin ja päästä yli. Minäkin aion tehdä niin..." mumisen. Olisin vain halunnut hyvästellä Jackin kasvotusten, mutta sitäkään en voinut enää tehdä.
Tätini ajoi auton hetki sitten lentokentän pihaan ja koko perhe oli saattamassa meitä. Kentällä näin vielä kaikki kaverini keitä olin täällä tavannut. Kaikki paitsi Jack olivat paikalla. Katson Sophieta, joka itkee ja halaa minua niin, että en saa melkeimpä happea.
"Lupaat soittaa meille sitten! Ja tulla käymään", hän sanoo itkun seasta ja hymyilee. Naurahdan ja nyökkään. Kyyneleitä tippuu poskilleni ja pyyhkäisen kyyneleet pois. Otan kaikki vielä halaukseen ja katson kaikki läpi.
Minulla tulee heitä ikävä. Vilkaisen tyttöjä, joilla on virne naamalla.
"Jollain muullakin saattaa tulla ilmeisesti ikävä sua", Isabel sanoo ja osoittaa sormella taakseni. En voinut uskoa sitä! Hymy nousee kasvoilleni ja lähden juolsemaan pojan luokse, joka ottaa minut lämpimään halaukseen.
"Sara anna mulle anteeks..." hän kuiskaa ääni väristen. Kuulen hänen äänestään, että hän itkee.
"Kyl sä saat anteeks", vastaan ja katson poikaa silmiin hymyillen. Nousen varpailleni ja painan omat huuleni hänen omilleen. Se oli täydellinen hetki. En näkisi häntä välttämättä enää, paitsi ehkä videopuheluiden välityksellä, mutta eihän se ole sama. En näkisi häntä enää välttämättä näin läheltä...
"Mulla tulee hirvee ikävä sua", Jack sanoo ja painaa minut tiukemmin itseään vasten.
"Mulla on sulle jotain..." sanon ja alan kaivamaan taskuani, josta löydän käsikorun, jossa on S+J.
Laitan sen Jackin käteen ja pyydän, että hän laittaisi omani minulle kiinni, koska itse en sitä saanut.
Olimme käyneet äidin ja isän kanssa lähtöselvityksessä ja olemme menossa turvatarkastuksen läpi pian. Kaverini sekä Jack ja Jessie ovat vieläkin kentällä. Lentomme lähtee pian, joten emme ehdi jutella enää kauaa.
"Kiitos oikeesti teille kaikille kaikesta", sanon ja halaan kaikkia.
"Mä lupaan, vaikka kirjottaa ja soittaa niin usein kuin vain pystyn!"
Tartun Jackia vielä ennen lähtöä kädestä.
"Jack... kiitos sä oot mulle tosi tärkee, vaikka oisinki eri maassa", sanon ja pussaan Jackia viimeisen kerran.
"Mulla tulee ikävä"
"Mullakin tulee ikävä sua! Ja Sara muista, että mä rakastan sua, vaikka teinki typerästi silloin aiemmin", Jack sanoo. Tuo saa minut hymyilemään. Halaan ja painan suukon vielä kerran hänelle.
"Mä tulen kyllä takas", sanon ja kävelemme vanhempieni kanssa turvatarkastuksen läpi. Sen jälkeen suuntaamme koneeseen ja matkamme kohti koti Suomea saa alkaa...
Tässä oli viimeinen luku:( kiitos _meriim_ , joka kannusti mua kirjottaan tän luvun ja julkasemaan heti sen jälkeen♥
Iso kiitos myös lukijoille. Mä en ois uskonu et tää saa ees lukijoita :D teidän lukijoiden ansiosta mä jatkoin tätä ja vedin tän suosiolla loppuun saakka ja se oli sen arvoista!
En ala kirjottaam mitään monen sadan sanan kiitospuhetta, mutta riittäköön tämä:D no mitäs mieltä olitte koko tarinasta nyt kun tämä on valmis? Tää luku olis saanut olla pidempikin, mutta ajattelin, että tämä riittäisi.
Love you all♥ hauskaa joulunodotusta kaikille!♥
أنت تقرأ
~SUMMER IN CALIFORNIA~
عاطفية"Mun on pitäny kertoo sulle yks juttu. Mut en tiiä miten kertoisin sen" Jack mutisee vieressäni. Katsahdan poikaan ja kohotan kulmaani. "Sano vaan" mutisen. Minusta Jackille on helppo puhua, vaikka kun nään hänet vatsassani lepattaa kymmenien perhos...
