~SE TEKI VÄÄRIN~

1.1K 86 2
                                    

| sara |

Makaan sängylläni ja juttelen samalla Jessien ja Sophien kanssa. Äiti ja isä päättivät, että lähdemme Suomeen jo tällä viikolla. Jack on lähettänyt minulle monta viestiä ja pahoitellut tekoaan.

"Sara. Jack teki väärin-" Sophie sanoo ja silittelee hiuksiani.

"Niin teki", mumisen ja keskeytän hänet. En halunnut kuulla enempää. Jack teki väärin enkä voi antaa hänelle anteeksi tuosta noin vaan!

"Mut pitäsköhän sun kuitenki harkita, että sovit sen kanssa kun säkin lähdet takasin Suomeen pian..." Sophie jatkaa. Kohautan olkapäitäni.

"Sophie on oikeassa... enkä usko, että haluut lähtee täältä riidoissa Jackin kanssa", Jessie sanoo. Nousen istumaan ja hinaan itseni sängyn reunalle. Huoneen nurkassa on valmiiksi pakattu laukku, joka odottaa paluuta Suomeen.

"Miks mä ees tutustuin Jackiin? Tiesin, että joudun kuitenkin lähtemään ja jättämään hänet... mitä väliä sillä enää on!" Tuhahdan ja heittäydyn selälleni. Onnekseni tytöt tajuavat lähteä huoneesta pois. Heidän lähdettyään purskahdan itkuun.
Tuijotan itkien kattoa ja odotan kyynelten tulon loppuvan.
Siinä meni puolituntia kun rauhoituin. Otan puhelimeni vierestäni ja etsin Sennin numeron. Olen painamassa soitto nappia, kunnes tajuan paljonko kello Suomessa on...
Selaan numeroita ja pysähdyn Isabelin numeron kohdalle ja päätän kirjoittaa hänelle viestin.

Moi Isabel! Pystyttäiskö nähä? Pyydä pojatki mul on tärkeetä asiaa..

Ei mennyt kauaa kun hän vastaa ja sovimme, että tapaamme siinä pienessä kahvilassa, missä näimme ensi kertaa.

Istun pöydässä ja juon coca colaa lasitani. Olen hermostunut, sillä en tiedä mitä heille sanoisin. Pian kolmen porukka istuu pöytään, jossa minä istun. Nostan katseeni Isabeliin, joka istuu vieressäni.

"Sori kun teidän piti raahautua tänne asti, mutta en pysty kertoon tätä puhelimen kautta ja muutenki halusin nähä teitä..." kerron ja huokaisen ennen kun jatkan. "Mä lähen Suomeen varmaankin ylihuomenna... ja haluun, että pidettäis yhteyttä jos ei nähdä..."

"Tietääkö Jack, että sä lähdet?" Sam kysyy toiselta puolen pöytää. Pudistan päätäni ja pyyhkäisen poskelleni vierineen kyyneleen pois.

"Aion kyllä kertoa sille", sanon ja katson Isabelia. Hän nyökkää ja halaa minua.

"Sara oon varma, että me nähdään viel", Mike sanoo ja hymyilee.

"Mä tiedän sen"

Kello oli jo paljon kun lähdin. Avasin tätini kodin oven ja kävelen huoneeseeni. Laukkuni odottaa lähtöä nurkassa eikä enään missään ole tavaroitani paitsi harvat. Huomisen tulee olemaan kiireinen. Minun on pakko ilmoittaa Jackille, että lähden Suomeen, vaikka uskon ettei se kiinnosta häntä ja Jack unohtaisi minut muutenkin. Olihan hänellä se blondi, jonka kanssa nuoleskeli silloin. Säpsähdin kun Jessie tuli ovesta.

"Kuulin, että näit Isabelia ja muita... hän sanoi, että aiot kertoa Jackille, että palaat Suomeen", Jessie kertoo. Nyökkään ja istahdan sängylleni.
Jess tulee perässä ja istuu viereeni.

"Mulla tulee kyllä ikävä sua", sanon ja halaan tyttöä.

"Mullakin sua! Me voidaan jutella skypen kautta ja nähdä seuraavalla lomalla uudestaan", Jess sanoo halin seasta. Naurahdan hieman ja tiukennan otettani hänestä.

"Mä meen nukkuun. Sunki kannattaa.. lähette yöllä lentokentälle..." Jess sanoo ja lähteehuoneesta.

"Öitä", huudan ja sukellan oman peittoni alle. Vaikkaminua ei väsytä uni vei minut mukanaan heti. On ihana päästä kotiin...

Tää ois toiseksi viimeinen luku! Haluan saada tämän valmiiksi ennen kun aloitan 'joulukalenteri' tyyppisen tarinan tänne ja olenhan minä tätä jo kirjoitellutkin pitkään.
Viimeinen osa tulee kun ehdin sen kirjoittaa. Todennäköisesti se tulee sen 'joulukalenterin' aikana.
Mutta virheitä voi löytyä, koska olin niin väsynyt etten jaksanut etsiä niitä tarkasti ja luvustakin tuli melko lyhyehkö. Mutta ensi luku on varmasti pidempi (toivotaan ainakin niin).

Pidittekö tästä luvusta ja olisiko teistä kiva lukea joulukalenteri tyyppistä tarinaa? Eli julkaisisin joka päivä (24päivää) luvun siihen tarinaan eli jouluaattoon asti?
Mitä mieltä olisitte?

~SUMMER IN CALIFORNIA~Donde viven las historias. Descúbrelo ahora