~SUMMER IN CALIFORNIA~

~MÄ MOKASIN JA PAHASTI~

| Jack |
Katson kädessäni olevaa soivaa puhelinta ja siinä nimeä.
"Aiotko sä vastata?" Sara kysyy.
Nyökkään ja nousen ylös maasta.
Kävelen Sarasta hiukan kauemmas ja vastaan puhelimeen hieman varuillani.

"Jack... nähdäänkö viideltä? Meidän pitää puhuu. Tavataan siellä meidän paikas", tytön ääni sanoo linjan toisesta päästä. Olen hiljaa hetken, jonka jälkeen vastaan hänelle.

"Okei mä tuun.." sanon ja lähden kävelemään Saran luokse.

"Lähdetäänkö?" Hän kysyy. Nyökkään ja otan Saraa kädestä kiinni.

Saatoin Saran kotiin ja lähden kävelemään kohti paikkaa, jossa minun pitäisi olla pian. Kävelen tutussa paikassa ja pääsinkin pian rauhalliselle uimarannalle.
Kauempaa huomaan tutun tytön, joka tulee juosten luokseni. Stacy. Hymyilen automaattisesti kun näen hänet. Stacy oli tyttöystäväni, kunnes hän muutti eri kaupunkiin. Sen jälkeen emme pitäneet yhteyttä lainkaan.

"Oot tullut takas", sanon. Blondi hymyilee ja nyökkää.

"Joo... tulin eilen", Stacy sanoo innoissaan.

"No kauanko te aiotte olla täällä?" Kysyn. En tiedä edes miksi minua kiinnostaa asia. Olin ollut tytölle pitkään hiukan vihainen.

"Äiti ja isä lähtee ylihuomenna ja mä jään tänne. Halusin käydä lukion täällä", Stacy selittää.
"Mut mulla oli oikeetakin asiaa..." hän mumisee ja katsoo kenkiään. Seuraavana hän nostaa kasvonsa minuun ja hymyilee.

"Mä oon tosi tosi pahoillani ku lähin sillä taval ja lupasin pitää yhteyttä. Mut nyt must tuntuu siltä että..." hän keskeyttää ja kurottaa kasvojani kohti. Sitten se vaan tapahtui. Tunsin Stacyn huulet omillani ja päädyn vastaamaan suudelmaan. Tämä tuntui eriltä kuin Saran kanssa...

"Mä aattelin et voitaisko me yrittää uudestaan?" Stacy kysyy ja puree huultaan. Huokaisen syvään ja käännyn ympäri. Hieron silmiäni ja haron hiuksiani turhautuneena. Kohtaan kolmen järkyttyneen tytön kasvot. Yhdet kolmesta kasvoista ovat itkuiset ja pettyneet. Sara pudistaa päätään ja lähtee juosten pois. Mitä olin mennyt tekemään?

"Sara! Oota nyt!" Huudan ja yritän lähteä juoksemaan tytön perään. Hän kuitenkin ehti jo pitkälle.

"Paska!" Parahdan ja memen maahan istumaan kyykkyasentoon maahan. Painan pääni käsiin ja annan kyynelten vuotaa.
Istuttuani hetken siinä lähden mitään sanomatta kotiin.

Avaan kotimme oven ja paiskaan sen kiinni. Sohvalla istuva siskoni Ally katsoo minua ihmeissään. Lösähdän nojatuoliin lähelle siskoani

"Mä mokasin...ja pahasti..." sanon tuijottaen ulos ikkunasta.

"Saran kans vai?" Hän kysyy. Nyökkään ja hautaan pääni taas käsiin.

"Taisin satuttaa sitä ja nyt se ei varmaan haluu puhua mulle..." mumisen ja katson Allya. Hän nousee sohvalta ja tulee halaamaan minua.

"Kyllä sä saat sovittuu tän asian sen kans", Ally vakuuttaa. Olisikin noin. Pitikin sen Stacyn tulla nyt...

Olin aivan omissa maailmoissani. Ruoka ei maistu, en puhunut paljoa ja vietin aikaa paljon huoneessani ilman kavereitani. En halunnut nähdä ketään. Varsinkaann Stacya.
Olen jättänyt myös Saralle pitkin päivää viestejä joissa koitan selittää tilanteen, pyytää anteeksi ja että haluaisin uuden mahdollisuuden. Sara ei vastannut kuitenkaan. En olisi halunnut satuttaa häntä. Välitän Sarasta paljon enkä halua menettää häntä. Tiedän, että sen aika tulee kun hän palaa Suomeen... silloin menetän hänet. Voisimme kyllä pitää yhteyttä netin kautta, mutta ei se olisi sama asia. Haluan saada välit kuntoon Saran kanssa.

No niin... tässä oli luku siis Jackin näkökulmasta, koska se sopi tähän kohtaa kuin nakutettu. Virheitä voi löytyä , koska kirjotin tän tosi myöhällä. Yritin korjata niitä parhaani mukaan.
Mitä pidätte tähän asti tarinasta? Tän jälkeen tulee vielä muutama luku sit tää ois valmis.
Mut nyt iso kiitos kaikille tähän astisille lukijoille, äänestäjille ja kommentoijille♥
Seuraavaa lukua en tiedä koska tulee. Toivottavasti pian:D