Heräsin Louisin viereltä.. tai niin ainakin luulin. Olin juuri kietomassa käteni hänen kaulalleen, kunnes käteni osui tyynyyn. Avasin silmäni ja sängyn toinen puoli oli tyhjä. Nousin kyynerpäideni varaan ja ovi avautui.
"Huomenta!" Louis sanoi hymyillen ja kantoi tarjottimen sängylle.
"Tässä ois vähän aamupalaa kaunottarelle, jos maistuu." hän sanoi. Siinä oli vaikka mitä; puuroa, paistettua pekonia ja munaa, hedelmiä, leipää, appelssiinimehua....
"Huomenta, ai vähän..." sanoin naurahtaen.
"Nii... mut mä autan sua tossa mielelläni." hän sanoi ja nappasi leivän tarjottimelta.
"Haha, no hyvä. Onks pojat jo heränny?" sanoin suu täynnä puuroa.
"Ne on jo lähteny sinne tv haastatteluun, ei hätää, ne ei tuu tänne." Louis sanoi itsekkin helpottuneena.
"No emmä sitä.. Louis..?"
"Mm?" hän sanoi miettien mitä söisi seuraavaksi ja nappasi viinirypäleitä.
"Kuinka kauan te viivytte vielä Lontoossa?" pidin katseeni lautasessa
"Nythän on maaliskuu.. No ainaki tän kuun loppuun. Sit me kierretää muutama kaupunki täällä ja muualla euroopassa. Ja kesäkuussa tullaan taas takas..." Hän sanoi mietteissään.
"Okei, sitä mä vaa et enhän mä voi enää kovin kauaa täällä asuu..." sanoin hiljaa.
"Nii.. no me olla tässä hotellissa vielä viikko, mut mulla ja Harrylla on yhteinen kämppä täällä Lontoossa." Louis sanoi kulmiaan kohottaen ja katsoi minua kysyvästi.
"Aijaa..." sanoin
"Niin, että mä ottaisin sut mielelläni sinne asumaa." hän jatkoi
"Emma tiiä... Oishan se kiva, mut... mites Harry?" kysyin.
"Sille sopii ihan varmasti. Se on sit sovittu!" hän sanoi innoissaan.
"Kiitos." sanoin.
Kun olimme syöneet, kävin suihkussa, puin ja meikkasin, sillä Louis halusi, että lähtisimme kaupungille. Maskeerasin hänen naamaansa vähän, jottei se näyttäisi niin pahalta. Lähdimme Louisin autolla. Ensin menimme ostarille ja kävelimme Lontoon katukäytävillä. Hän kertoi paljon itsestään ja perheestään. Minä kerroin, että minun perheeni asuu Manchesterissa ja että perheeseeni kuuluu isä, äiti ja pikkusisko.
"Mulla oli myös isoveli..." sanoin pää painuksissa, kun kävelimme puistossa.
"Oli..?" Louis kysyi uteliaana.
"Nii.. Neljä vuotta sitten, kun olin 15 ja veljeni 19, lähdimme illalla salaa isän autolla ajelulle. Se oli Tomin idea... Oli syyskuinen pimeä ilta ja vettä satoi. Me oltiin just pysähdytty yhtiin liikennevaloihin, liikenteessä ei ollu ketään, kirjaimellisesti. No valot muuttu vihreiks ja Tom laittoi kaasun pohjaan.. Juuri sillon risteyksen vasemmalta puolelta joku ajo punasia päinn ja meidän auton kylkeen tosi kovaa vauhtia. Se osu Tomin puoleen... Se hullu kuljettaja pakeni paikalta, eikä sitä oo vieläkään löydetty. Mä jouduin sairaalaan muutamaks kuukaudeks ja kun heräsin koomasta, mulle kerrottiin, että Tom..." Istuin puiston penkille ja aloin itkeä. Louis tuli viereeni lohduttamaan minua ja halasimme pitkään.
"Mä oon niin pahoillani..." Louis sanoi ja huomasin hänen pidättelevän kyyneleitä.
"Mennyttä ei voi muuttaa..." sanoin. hiljaa.
"Haluutko nähä mun ja Harryn kämpän?" Louis sanoi vaihtaen puheenaihetta.
"Joo, se ois kiva." sanoin hieman hymyillen.
"Noni, mennää." Hän sanoi, tarttui minua kädestä ja lähdimme autolle.
ESTÁS LEYENDO
Save You Tonight (Louis Tomlinson fan fiction)
FanficAnna on 19 vuotias nuori, joka asuu Lontoossa. Hänellä on työ, poikaystävä ja oma koti. Kaikki asiat näyttävät olevan hyvin, päältäpäin ainakin. Annan poikaystäystävä Jeremy on hyvin takertuva ja joskus jopa agressiivinen. Anna on loukussa. Mutta mi...
