Save You Tonight (Louis Tomlinson fan fiction)

Luku 23.

Häämatkamme oli mahtava, mutta se päättyi aivan liian pian. Viikot kuluivat ja eräänä kauniina syyskuisena aamuna minulla oli aamupahoinvointia ja tiesin saman tien mistä se johtui. Louis oli juuri silloin sairaalassa rutiini käynnillä ja minä menin samaan sairaalaan. Menimme yhdessä ultraan ja olin jo kahdeksannella viikolla raskaana, kuten arvelimmekin. Aloin itkeä onnesta niin kuin Louiskin.

Olimme niin onnellisia, mutta emme voineet unohtaa Louisin sairautta, sillä se oli vahvasti esillä joka päivä. Päivä päivältä jouduin seuraamaan kuinka hänen tilansa heikkeni. Sentään hän sai vielä asua kotona.

**7 kuukautta myöhemmin (Harry) **

"Harry! Tuu auttaa!" Kuulin, kun Anna huusi keittiöstä.

"Mitä?!" kuiskasin aivan hänen korvan juureen

"HYI! Säikähdin ihan kamalasti, senki...!" hän sanoi ja  tönäisi minua.

"Hei ota ihan iisisti, ettei toi poika.. tai tyttö hermostu tuolla." hän sanoin ja nyökkäsin valtavaan vatsaan päin.

"Mm... Mut sun pitää ottaa tuolta ylähyllyltä toi juomapullo, ku en yltä sinne." hän sanoi.

"Joo, hetki vaan. Mites muute, monelta me lähetää sairaalalle kattoo Louisia?" sanoin ja käännyin Annan puoleen, mutta hän istui maassa tuskallisen näköisenä.

"Aaah...." hän voivotteli.

"Anna... mikä sulle tuli???" kysyin hermostuneena ja kumarruin hänen luokseen.

"Supistukset...." hän sai sanotuksi.

"Hengitä syvään... sisään ja ulos, sisään ja ulos..." sanoin rauhallisena, tai niin ainakin yritin.

"NIALL, LIAM JA ZAYN TÄNNE!!!!" Hän huusi paniikissa. Ja kuului kuinka he tömistelivät rappusissa ja tulivat alas.

"Anna, rauhotu." sanoin.

"Mitä nyt??" Liam sanoi kummastuneena. "Anna?!" hän jatkoi ja ryntäsi Annan luo maahan.

"Syntyyks se nyt...?! Niall kysyi kummastuneena.

"No miltäs näyttää?" sanoin hermona.

Kuului lorinaa ja kaikki tuijotimme lattialle silmät pyöreinä. Lapsivesi tuli.

"Soittakaa nyt joku se ambulanssi!!" Anna huusi. Liam otti kännykkänsä esiin ja soitti ambulanssin. Minä tein Annan kanssa hengitys harjoituksia, mutta ilmeisesti Liam halusi tehdä sen sillä hän tunki väliimme. Niall oli ihan pihalla ja minä juoksin Annan ja Louisin huoneeseen hakemaan hänen käsilaukkuaan, sekä jo valmiiksi pakattua sairaalalaukkua.

30 minuuttia myöhemmin **Anna**

Supistukset vain pahenivat ja pahenivat. Liam tuli ambulanssialla kanssani ja rauhoitteli minua parhaansa mukaan. Harry ja Niall tulivat autolla perässä. Minut kiidätettiin suoraan synnytys osastolle jossa kätilö odotti jo valmiina. 

"Liam, hae Louis tänne." sanoin ja otin hänen kädestään kiinni.

"Joo haen. Kaikki menee ihan hyvin." hän sanoi ja suuteli otsaani ennen kuin lähti juoksujalkaa ulos huoneesta.

"Noniin..." kätilö alkoi selostaa kuinka toimisimme. Sain onneksi jotain kipulääkettä, sillä synnyttäisin alateitse, Pian Louis jo saapui huoneeseen.

"Anna!" hän huudahti ja tuli luokseni. Hän tarttui kädestäni kiinni ja istahti viereiselle tuolille.

"Louis..." sanoin ja hymyilin, mutta supistus tuli taas.

"AAAH!!" Huusin.

"Ei mitään hätää... mä oon tässä ja autan sua. Kato mua. Hengitä syvään..." hän sanoi ja keskityin hänen silmiinsä sekä hengittelin syvään. Lopulta synnytys aloitettiin. "Ponnista!" Kätilö hoki liiankikin usein... minä ponnistin sen minkä pystyin... se tuntui ikuisuudelta.

"Hyvä, pää on jo ulkona!" kätilö huusi.

"Anna... ei enää kestä kauaa. Vielä vähän..." Louis sanoi innoissaan ja alkoi yskiä pahoin.

"Louis?!" sanoin hermostuneena.

"Ei... köh! täs... mitää." hän sanoi ja hymyili.

"NONIIN!" Kätilö huudahti innoissaan ja lapsen parkunaa kuului. Olin aivan puhki, enkä edes tajunnut, että vauva oli jo syntynyt, kunnes lääkäri niin ilmoitti.

"Onnea, teille syntyi poikavauva." hän sanoi ja laski pienen nyytin syliini, jossa todella oli pieni poikavauva.

"Louis... me saatin poika." sanoin ja katsoin häntä onnellisena. Meidän molempien silmistä valui onnen kyyneliä.