Luku 9.

1.1K 46 6
                                    

"Mä... mä.." änkytin, enkä saanut ollenkaan sanoja suustani, vaan tuijotin kokoajan kuvaa minusta ja hakatusta Louisista.

"Niin?!" Daniel sanoi jo todella ärtyneenä.

"Mä en tiedä mitä tää on, en ymmärrä miten paparazit löys meijät..." sanoin hiljaa.

"Selvä... Mutta  mitä sä teit LOUIS TOMLINSONIN KANSSA?! Ja miksi hän on hakattu??" Daniel jo melkein huusi.

"Koska... me ollaan kavereita ja Louisille sattu pieni onnettomuus." Selitin parhaani mukaan.

"Ravintolan omistaja ja minä olemme vähän miettineet tätä ja meistä olisi parasta, ettet sä työskentelis täällä enää. Tämä juttu aiheuttaa liikaa huomiota ja asiakkaamme voisivat järkyttyä." Daniel sanoi kymän viileästi ja antoi minulle jonkin paperin.

"Jätä avaimet ja työpuku sinun vanhan kaappisi eteen pukuhuoneeseen kiitos ja näkemiin." Näin hänen loitonevan selkänsä, seisoin siinä pari minuuttia, kunnes työkaverini Jenna tuli.

"Anna, mikä on?" hän kysyi ja havahduin.

"Ei  mikää, ei mikää..." sanoin ja menin pukuhuoneeseen tekemään niin kuin Daniel oli käskenyt. Tein kaikki hyvin konemaisesti, olin sokissa. Lopulta astuin hissiin ja menin takaisin huoneistoon. Suljin oven perässäni ja kuulin kuinka pojat tappelivat leikkisästit jostain keittiössä.

"Anna?" Louis huusi keittiöstä. Riisuin ulkovaatteitani ja menin makkaariin. Käperryin peiton alle ja tuijotin suuresta ikkunasta ulos Lontoon sydämeen.

"Anna hei..?" Kuulin kun Louis sanoi ja kyykistyi eteeni jotta näkisi kasvoni. "Mikä on? Miks et oo töissä?"

"Koska... sain potkut." Sanoin ja nousin ylös sängystä, Menin ikkunan äärelle, seisoin siinä selkä Louisiin päin.

"Se lehtijuttuko? Näin sen.,. Mutta ei niillä oo mitään oikeutta antaa sen takia potkuja!!" Louis sanoi vihaisena.

"Näköjään on.." sanoi ja ääneni murtui, istahdin lattialle ja itkin.

"Anteeks.." Hän sanoi, tuli kuokseni, pyyhki kyyneleitäni ja halasimme.

"Ei tää sun vika oo." Sanoin ja suutelin häntä

Lopulta menimme muiden luo keittiöön aamupalalle. He näkivät, että olin itkenyt. Harrykin tajusi kerrankin olevan hiljaa. Söimme poikkeuksellisen hiljaisuuden vallitessa,

"Miks te ette puhu mitää?" Kysyin heiltä,

"Öö.. miten se oli se..." Liam aloitti ja alkoi jutella Zaynin ja Nialin kanssa niitä näitä,

"Monelt meillä on se äänistudiolle meno?" Harry kysyi Louisilta

"Auto on tos edessä... puolen tunnin päästä." Louis sanoi ja Harry nyökytteli hiljaisena.

"Haluuks sä tulla meijän mukaa?" Louis kysyi minulta ja hymyili.

Hiljaisuus. Kaikki pojat lopettivat keskustelunsa siihen ja tuijottivat nyt Louisia silmät pyöreinä.

"Mut eihän Ann..." Zayn aloitti, mutta Louis taisi vaientaa hänet katseellaan.

"Tai siis voi, vai mitä Liam?" Zayn kysyi

"Joo, tottakai." Liam sanoi hymyillen minulle.

Lopultakin olimme studiolla ja istuskelin sohvalla kuunnellen poikien uusien kappaleiden nauhoitusta, Studiolla oli muutama muukin poikien lisäksi ja Louis sekä Liam onnistuivat taivuttelemaan heidät jollain kumman tavalla siitä, että saisin olla siellä.

Yksi biisi oli kuitenkin todella todella hyvä mielestäni. Kun Louis lauloi sooloaan hän katseli vain minua, joka kerta. Hän tosiaankin sai minut hymyilemään Se oli Best Song Ever.

Save You Tonight (Louis Tomlinson fan fiction)Donde viven las historias. Descúbrelo ahora