Save You Tonight (Louis Tomlinson fan fiction)

Luku 16.

***Louisin näkökulma***

Kaikki tapahtui todella nopeasti... ja yhtäkkiä mina olin se joka makasi maassa, "kuin luuseri.." mietin.

"Louis miten kävi?" kuulin Annan kysyvän ääni huolta täynnä. Avasin silmäni ja hän oli vierelläni, otti kädestäni kiinni.

"Ei täs mitää..." sanoin ja näin Justinin virnuilevan Annan takana. Nousin ylös.

"Louis?" Anna kysyi, mutta en reagoinut. Näin sivusilmällä, että Harry oli kiirehtinyt Annan luo ja veti tätä kauemaksi.

"Haha! Sä oot niin äidin pikku Louis!" Justin sanoi nauraen.

"En menis vannomaa..." Sain sanotuksi kiristellen hampaitani ja puristellen nyrkkejäni.

"Voi Anna raukkaa. Se va yrittää etten mä nolais sua ihan totaallisesti. Oon ihan varma ettet ees oo hyvä säng..." 

Sitten minulla kilahti lopullisesti. Vedin Justinia oikein kunnolla turpaan ja pian hän jo makasi maassa, tuskissaan.

**Harry**

"Voi Anna raukkaa. Se va yrittää etten mä nolais sua ihan totaallisesti. Oon ihan varma ettet ees oo hyvä säng..." Justin aloitti muttei saanut sanotuksi loppuun, kun Louis oli jo hänen kimpussaan.

"Anna älä kato!" sanoin ja käänsin Annan pään itseeni päin, hän painoi päänsä rintaani vasten ja kyyneleet valuivat hänen punaisille poskilleen. Itse näin kaiken... Louis oli ihan raivona.

"Louis lopeta jo!" Zayn huusi ja lopultakin Louis lopetti mätkimisen ja Justin makasi maassa kärsivän näköisenä.

"Vartijat...." Niall sanoi ja kaikki käännyimme katsomaan kaupan oviaukolle. Kaksi isokokoista miestä tuli puolijuoksua meitä kohden.

**Anna**

Lopulta vartijat tuli. He laittoivat Louisin käsirautoihin... sekä Justinin. Olimme kaikki seitsämän kaupan takahuoneessa odottelemassa poliisia. Liam selosti tapahtumia hyvin yksityiskohtaisesti vartijoille, Justin istui jossain nurkassa hiljaa, Niall Harry sekä Zayn kuuntelivat Liamin ja vartijoiden keskustelua ja minä sekä Louis istuimme penkeillä

"Auts!" Lousi voivotteli.

"Pysy nyt paikallas! Mä yritän vaa puhdistaa tätä haavaa..." sanoin ja painoin märän paperin hänen silmäkulmaansa.

"Anteeks." Louis sanoi hiljaa.

"Ei mitää, oo nyt vaa paikallas, okei?"  sanoin keskittyneenä vuotavaan haavaan.

"Eiku anteeks tästä." Hän sanoi uudestaan.

Olin hetken hiljaa miettien mitä sanoisin. 

"Nii... No et sä oo ainut syylinen. Tappeluun tarvitaan kaks henkilöä..." sanoin vaitonaisena.

"Anna.." Louis aloitti, mutta samaisella hetkellä poliisit saapuivat.

Liam yritti taivutella, että Louis ei joutuisi lähteä asemalle, mutta ilman tulosta. Joten me kaikki lähdimme.

Oli iltapäivä. Poikien kone lähtisi tasan kolmen tunnin kuluttua... Simon oli soitellut jo ties kuinka monesti Louisille ja ollut erittäin vihainen. Hän oli sanonut, että illan keikkaa ei missään tapauksessa peruta tai siirretä. Lopulta Louis selvisi sakoilla, kuten Justin. He molemmat saivat 1000 punnan sakot. 

Kun vihdoinkin pääsimme jatkamaan matkaa Liam ajoi suorinta reittiä Harryn ja Louisin kämpälle. He kaikki alkoivat samantien pakata. Minä vain istuin olohuoneen sohvalla ja murjotin.

"Heei..." Louis sanoi, tuli viereeni istumaan ja veti minut itseään vasten.

"Älä mökötä tai oo surullinen. Me nähää taas." hän sanoi ja siveli hiuksiani.

"Nii Louis mut millon? Kuukauden vai kolmen päästä??" sanoin ja aloin olla jo hieman ärsyyntynyt.

"Ihan pian... öö.. parin viikon päästä tai kolmen." hän sanoi punastuen.

"Kolmen?! Niimpä tietysti...." sanoin ja laitoin kädet puuskaan.

Istuimme siinä hetken aivan hiljaa. Kunnes Louis lähti huoneesta mitään sanomatta.

"Kiva..." mumisin itsekseni.

"Woohoooo!" Kuulin jonkun huutavan ja samantien Louis juoksi täyttä päätä minun luokseni ja suutelimme.

"Mistäs nyt tuulee?" sanoin itsekkin hieman hymyillen.

"Sä lähet meijän kaa Barcelonaan!!!" hän sanoi ja suuteli minua uudestaan.

"Oikeesti??! Eikä! Ihanaa Louis, kiiiiitoooos!!" sanoin ja suutelimme taas.

"PAKKAAMAAN!!" Liam huusi yläkerrasta.

"Ai nii joo... tunti aikaa, hups." Louis naurahti.

"Tuu jo!!" huusin, vedin hänet sohvalta ja juoksimme ylös.