Annabelle (Completed)

ROLLING LIFE

Isä vei minut muutama tunti Isadoran hautajaisten jälkeen tapaamaan psygologia. Psygologin vastaanotto sijaitsi ironisesti psygologini Jeff Jeffersonin ullakolla, jossa järjestettiin ryhmätapahtumia, jollaiseen olin nytkin menossa. Mmm... mitä voisin kertoa teille Jeff Jeffersonista? Jeff sairastui astmaan ollessaan 6-vuotias ja sai pahoja astmakohtauksia. Astman lisäksi hän joutui 18-vuotiaana tuhoisaan kolariin jossa kuoli 8 ihmistä. Kolarin jälkeen hänen oikea kätensä ja perhekalleutensa jouduttiin amputoimaan. Nykyään hän on morfiini-koukussa, eronnut vaimostaan ainakin 7 kertaa, punkkaa äitsykkänsä sohvalla, pelaa tappo-pelejä ja syö päivät pitkät roskaruokaa. Meille Jeff todistelee ihmisen selviävän oikeastaan mistä vain.
En ole vain oppinut sitä vielä.

Muutamia muitakin tuttuja saapui samaan aikaan kuin minä. Muunmuassa kepeillä kulkeva Alan Rosenberg, kuuro Daniel ja pyörätuoliin kahlittu, 16-vuotias Paula Cobb, jonka isä kuoli siinä kolarissa, jossa hän vammautui. "Ann" Paula tervehtii ja rullaa luokseni. Hän on paljon taitavampi pyörätuolin käsittelijä kuin minä. "Moi" sanon takaisin ja kohotan kättäni vaisusti. Isä lykkäisee minut vielä muiden mukaan, mutta sitten hän lähtee sanomatta sanaakaan.

Sisällä on oikeastaan meidän pientä tukiryhmäämme varten rakennettu hissi ja kaksi ylimääräistä pyörätuolia. Itse Jeff Jefferson tulee meitä vastaan ovelle. "Siinähän te olettekin! Morgan, Ilse, Paul ja Kyle ovat jo tulleet, mutta Molly puuttuu vielä. Onko kukaan nähnyt?"
Meistä jokainen pudisteli päätään. Huokaisten Jeff auttoi meistä jokaisen sisään.

Viimeksi ullakko oli ollut nuhjuinen tila, jossa oli 3 ikkunaa, 3 merta esittävää taulua, 2 suurta laiskanlinnaa, 6 taitettavaa retkituolia, yksi iso punainen matto ja yksi iso pöytä. Nyt Jeff oli pannut tuulemaan oikein kunnolla, ja ullakon seinät oli maalattu raikkaan valkoisiksi ja ankea kokolattiamatto oli poistettu. "Moikka kaikki" Jeff sanoi matalalla äänellään kun olimme kaikki ottaneet paikkamme piirissä. "Tänään sinulla, Annabelle oli sisaresi hautajaiset, haluaisitko kertoa siitä meille?" Huokaisin: "Itseasiassa identtisen kaksoissisareni, mutta kummin vain" sanoin.
Tunnelma laski nopeasti pakkasen puolelle sen jälkeen kun olin avannut suuni. "Jatka vain" Jeff kehotti ja nojautui laiskasti taakse päin. Että otti pattiin tuo keski-ikäinen palliton äijä! Katselin tulipunaisena ympärilleni ja huomasin uuden pojan istumassa nurkassa. "Olen siis Annabelle Weisberg, ja jouduin kolariin perheeni kanssa 9 kuukautta sitten... Motoristi törmäsi meihin. Takapenkille kävi pahemmin, vanhemmille ei juurikaan mitään. Isku oli kovin oikealla puolella - sillä puolella, missä sisareni Isadora istui. Minä istuin keskellä. Minulta meni selkäranka katki ja veljeni kuuroutui pysyvästi"
Kaikki olivat hetken hiljaa.