Annabelle (Completed)

CAMERON

Juoksen. Olen lenkillä.
Hiki valuu selkääni pitkin, ja nautin musiikista, joka soi kuulokkeistani. Kesken korttelin pysähdyn ja kuulostelen. Minua seurataan. Tiedän seuraajani olevan mies, jolla on jousipyssy, jolla hän ampuu minut, jos saa minut kiinni. Minä katselen ympärilleni, ja tiedän. Se seuraa.
Kiihdytän taas vauhtia, ja pian olenkin vaaleansinisen puutalomme luona. Oikaisen istutusten poikki etu-ovelle, ja kokeilen kahvaa: lukossa. (Samperi. Tietysti)
CAMERON...
CAMERON!
Kävelen ripeästi huohottaen takapihalle, ja nappaan mennessäni avaimen grillistä.
CAMERON. VASTAA. TIEDÄN, ETTÄ KUULET MINUT.. CAMERON..
Ääni saa minut hätääntymään ja kuulen talon takaa askelia.
(Se saattaa olla hidas, muttei tyhmä)
Koetan avainta lukkoon. Kädet tärisevät, ja uikutan pelosta kun saan vaivalla väännettyä avainta lukossa, ja oven auki.
(Äkkiä sisälle äkkiä sisälle äkkiä sisälle äkkiä sisälle)
Ovi kiinni. Heti. Ja lukkoon. Se pitää laittaa lukkoon! Minulla on suuria vaikeuksia laittaa ovea lukkoon, mikä saa minut hätääntymään ennestään. Haistan palaneen käryä, ja käännyn katsomaan keittiöön. Uuni, ja mikro ovat tulessa.
Nielaisen kovaa, ja silloin kuulenkin pauketta terassilta.
(APUA APUA APUA APUA)
Väännän äkkiä keittiön ikkunan sälekaihtimet kiinni.
Ovet, ajatus hyppää päähäni. Minun pitää sulkea ovet.
Kierran nopeasti alakerran hämärät huoneet ja laitan sälekaihtimet kiinni ja kodinhoitohuoneen ja pääoven lukkoon. Autotalli ja siitä sisään johtava ovi (kodinhoitohuoneen ovi) ovat myös lukossa. Tarkistin ne.
Kipitän rappuset yläkertaan ja suljen kaikki ikkunat, ja sälekaihtimet.
Sulkiessani katto-ikkunaani huomaan sen olevan yllättävän jäykkä. Saan sen kuitenkin kiinni.
Vajoan uikuttaen polvilleni sängylleni, kunnes muistutan itseäni siitä, että alakerrassa palaa.
(Eikä pala. Ei täällä pala!)
Huokaisten ja nyyhkyttäen kompuroin kaiteesta kiinni pitäen alakertaan, jossa haisee jo palanut enemmän kuin pahemmin, savu on täysin mustaa ja ilma on vaikeaa hengittää.
Olen fiksu, ja menen irroittamaan mikron johdon seinästä, ja viskaisen mikroon hanavettä.
Tuli ei laannu, savuttaa vain enemmän.
En edes yritä saada uunia sammumaan, vaan istahdan kännykkäni ja koulutarvikkeideni kanssa käytävälle, jonka varrella huoneet ovat. Isän työhuone, kirjasto, olohuone jossa oli joskus biljardipöytä..

Kännykkä värisee taskussani, mutten vastaa.
CAMERON! MINÄ NÄEN SINUT. TIEDÄN, ETTÄ OLET SIELLÄ! CAMERO-OOON! EI VIITSITÄ ENÄÄ LEIKKIÄ PIILOSTA! CAMERON!
Vapisen kauttaaltani, kun menen varovaisesti peilin eteen.
Milloin näin tapahtui? Kysyn itseltäni kun en näekään peilistä omia kirsikanpunaisia hiuksiani enkä violetteja silmiä, joissa on vähän keltaisia pilkkuja, jos oikein tarkkaan katsoo.
Missä ne ovat?
Katson itseäni uudestaan, ja huomaan, että minulla on päälläni pitkä valkoinen paita, jonka ihat on kääritty siististi ylös, ruskeat housut, joiden punaiset henkselit riippuvat. (EI helvetti..)
CAMERON! CAAMEEROON! (Nyt ääni on jo vihainen)
Ruikutan taas itsekseni, enkä tunnista enää ääntäkään; se on nuoren miehen ääni. Peilistä näen, että minulla on mukavan ruskettunut iho, tummat, kiharat hiukset ja lämpimän ruskeat silmät. (Hitto vie, hitto vie, hitto vie, hitto vie...)
CAMERON!
Nielaisen. Ääni kaikuu kaikkialta.. Tulen hulluksi!
Käperryn käytävälle, ja toivon kaiken olevan vain pahaa unta..
Sitten puhelin soi. Soittaja on tuntematon, ja mietin kauan, vastaanko. Lopulta vastaan.
"Cameron Reyes" kähisen.
"Cameron! Tule ULOS sieltä! Tukehdut sinne! Siellä PALAA!" joku tyttö huutaa puhelimeen. Nähtävästi tyttöystävä. "Ei täällä pala" raakun hädin tuskin kuuluvan vastauksen. "Täällä ei pala. Älä tule koskaan lähelle minua ja minun perhettä!" Huudan hänelle ja lopetan puhelun ennen kuin hän ehtii sanoa enään mitään.
Vähitellen minua alkaa nukuttaa, ja huone hämärtyy.
Suljen silmäni ja vaivun maahan, tunnen kuin minut nostetaan maasta, ja joku kantaa minut kohti kirkasta valoa..
Tolkutan itselleni;
Minä olen Annie Weisberg, olen 15 vuotias, jouduin onnettomuuteen jossa siskoni kuoli, veljeni kuuroutui ja minä halvaannuin. Hengitän syvään.
Ja herään.

Cameron, minä etsin sinut...