Annabelle (Completed)

Isadora Lucia Weisbergin muistoa kunnioittaen..

Äiti työntää minua kappelille päin, jossa meitä odottaa joukko mustiin pukeutuneita sukulaisia.
Isadora
Nimi on heti mielessäni.
En voi estää muutamaa kyyneltä karkaamasta poskille. "Nyt on hautajaiset, Annabelle, nyt saa itkeä." Äiti sanoo, ja halaa minua tiukasti ennen kuin avaa kappelin oven.
Kaikki kääntyvät katsomaan; mummi, ukki, Dorothy-täti, Riley-setä, Tom-vaari, Nanny... kaikki. Jopa Rileyn lapset Rachel ja Tim.
Kaikki katsovat, muutama liikahtaa vaivautuneena. Dorothy-täti tuli heti halaamaan isää ja äitiä. "Olemme Harryn kanssa niin pahoillamme, Jane" Dorothy sanoo, eikä hänellä ole itku kaukana. Harry, Dorothyn mies, pistää kätensä isän olalle, minun ylitseni. "Tapahtuipa mitä hyvänsä, olemme tukenanne, Jane ja Ed." Hän katsahtaa minuun ja Carteriin, veljeeni, jolla on yhä puolipäätä siteessä kolarin jäljiltä. Harry vain nyökkää meille, ja kaksikko poistuu. Näin tekevät useimmat vieraat; vain katsovat meitä säälien, koska minä olen sidottuna pyörötuoliin loppuelämäni ja Carterin upea musiikkikorva on mennyttä kuurouden takia. (Carter livahti eilen lähimetsään polttamaan nuorritelineensä ja viulunsa) Sitten vanhemmat alkavat surkutella omaa kohtaloaan, eivätkä välitä meistä pätkääkään. Voimaton raivo sisälläni kiehahtaa. Haluan lyödä jotakuta ja todella kovaa!

Siunaustilaisuus meni kuten kaikki siunaustilaisuudet, missä olen ollut; pappi tuli, puhui hieman ylösnousemuksesta ja siunasi arkun. Sen jälkeen pidettiin muistopuheet; äiti ja isä menivät ensin ja olivat ensin vain hiljaa; sitten äiti sanoi ääni väristen; "Isadora Lucia Weisbergin muistoa kunnioittaen äiti, isä, Carter William ja Annabelle Sophie" ja laski kukkakimpun, jossa oli valkoisia ruusuja arkun päälle. He lähtivät takaovesta. Neuvokas Carter pelasti tilanteen ja työnsi minut arkun ääreen. "Siskolle, jota emme koskaan unohda, Carter ja Annie" sanoin. Minulla ei ollut mitään, jonka olisin pistänyt arkun päälle, joten minä ja Carter tyydyimme olemaan hiljaa hetken.
Me seurasimme vanhempiemme esimerkkiä ja lähdimme ulos.